24. helmikuuta 2015

Tallihommia ja turistikierros

Presja

Vaavi, toinen mun lemppareista täällä.

Tälläsessä säässä on kyllä kiva tehdä tallia!


Heippa! Tänne Viroon kuuluu hyvää. Olen tehnyt päivittäin tallia aikalailla aamusta iltaan. Aamutalliin ollaan menty kahdeksalta ja tauolle päästy siinä kahdentoista maissa. Taukoa ollaan pidetty noin parisen tuntia maksimissaan, kunnes ollaan menty jatkamaan päivätallia ja ratsastettu/juoksutettu hevoset. Sen jälkeen taas parin tunnin tauko ennen iltatallia jonka jälkeen on vapaata. Sunnuntaina tänne tuli kolmas työntekijä lomaltaan Suomesta ja näin ehdittiin maanantaina tehdä kaikki hommat nopeammin ja käytiin ratsastamassa jo ennen ensimmäistä taukoa. Syötyämme vain otettiin rennosti ja odoteltiin autoa, jotta päästäisiin kauppaan. Tehtiinkin samalla pieni turistikierros lähiseudulla, koska meillä oli hyvin aikaa ja sää oli ihana. Ajoimme merenrantaa pitkin Narvaan päin ja ensimmäisen pysähdyksen teimme vähän matkan päässä jonkinlaisella näköalapaikalla. Siitä olikin hienot näkymät kauas merelle ja horisontissa saattoikin nähdä kaksi Venäjälle kuuluvaa saarta. Kyseisellä paikalla oli myös iso vesiputous, jonka vedet laskivat mereen. Ainakin näin talvella vettä tuli aika vähän ja putous oli jäässä, mutta hieno se silti oli ja korkea!
Ja tässä mun toinen lemppari, jolla menin eilen ensimmäistä kertaa. Hän on nimeltään Doni.


Tämä kuva on vesiputoukselta merelle päin. Maisemat oli upeat!


Sitten jatkoimme samaa tietä eteenpäin ja menimme Toilaan. Ajelimme sitä ympäri ja Heidi ja Krista näyttivät mulle joitakin paikkoja. Matkalla sinne näimme merellä muutaman rahtialuksen, sekä Venäjän rannikon. Ollaan siis todella lähellä Venäjää, täältä tallilta on rajalle joku about 50km. Toila oli tosi idyllinen ja kivan näköinen paikka. Talot olivat hyvässä kunnossa ja hienoja ja muutenkin siistiä. Vähän toista kuin mitä täällä Itä-Virumaalla yleensä näkee.. Kun matkustin Tallinnasta tänne niin sain matkalla hyvän annoksen Neuvostoliitto aikoja, sillä iso osa rakennuksista on sen näköisiä että huhhuh! Täällä Kohtla-Järvellä missä me ollaan niin on ihan ok keskusta, vaikka kyllä sieltäkin niitä talon rötisköjä löytyy. :D Oon jo kyllä tottunut niihin ja suurimman osan ajasta vietänkin täällä tallialueella, missä on kivat rakennukset ja ympäristö. Mutta niin, Toila tosiaan oli sen näköinen paikka missä voisin itsekin asua. Ajoimme alas meren rantaan ja näimme matkalla vilauksen Viron presidentin kesäasunnosta. Jätettiin auto parkkiin ja käveltiin sitten ihan rantaan katselemaan ja kuvailemaan. Oli kyllä upea ranta ja kuulemma kesäisin ihan täynnä.

Ja tässä se putous!

Nämä kaksi kuvaa on Toilan rannalta.


Toilasta lähdettyämme ajoimme Jõhvin läpi Kohtla-Järven keskustaan, jossa kävimme kaupassa. Keskustasta löytyy mm. bussiasema, koulu ja kauppakeskus (jossa on Hese!). Nyt mulla oli muuten vähän enemmän ajatusta mukana ostoksia tehdessä, toisin kuin ensimmäisellä kerralla. :D Kaupalta ajettiin takaisin tallille, haimme hepat sisälle ja kiirehdimme katselemaan Sydänmailla. Ennen iltatallia soitin vielä kotiin ja ilmoitin olevani edelleen hengissä. Illalla vietettiin vielä porukalla aikaa olohuoneessa syöden, jutellen ja telkkaria katsellen. Sellainen päivä mulla tänään! Mulla on tosiaan täällä mukana kamera, jonne kertyy koko ajan kuvia mutta saan ne sieltä pihalle luultavasti vasta Suomessa. Nyt saattekin siis kuukauden ajan tyytyä pelkästään puhelinmateriaaliin. Kun saan kuvat pois kamerasta niin teen sitten kuvapostauksen niistä. Katsotaan jos huomenna olisi taas kiva sää ja ehtisin kiertää aluetta ja tehdä esittelypostausta siitä. :) Sanotaan nyt loppuun vielä lyhyesti että täällä menee hyvin, työt sujuvat mukavasti eivätkö edes juuri töiltä tunnu, pidän kaikista hevosista, mulla on super kivat työkaverit ja tullaan hyvin toimeen, Suomeen ei ole ikävä ja olen vihdoin päässyt toteuttamaan yhtä unelmaani ja asun ulkomailla tehden sitä mitä rakastan. Mutta tulevaisuus on yhä mysteeri ja suunnitelmat auki..ja kuulkaa täällä ne eivät ole juuri selkeentyneet vaan vaihtoehtoja on tullut vaan lisää. :D
-Hanna

Vähän herkkuja kaupasta!

Lopuksi vielä selfie tallikoira Daltonin kanssa. :)

21. helmikuuta 2015

Päivä numero yksi

Ensimmäinen ratsuni, Trudi! Pahoittelut hieman heilahtaneesta kuvasta, hepalla oli nälkä! :)

Uutta tallia, tän yläkerrassa on meidän asunnot. Täällä asuu viisi hevosta ja löytyy rehupaikat, pesari, solarium, varustehuone..


Eka päivä takana ja hyvin menee! Aamulla heräilin siinä puoli kahdeksalta, menin aamupalalle ja sitten lähdettiin alas talliin. Meidän asunto on tosiaan uuden tallin yläkerrassa. Teen jossain vaiheessa esittelyä tästä paikasta ja varmaan myös tallin hevosista! Heti kun on hyvä sää ja aikaa niin käyn valosalla kuvailemassa paikkoja. Mulla on digikamera mukana ja iso muistikortti, mutta tähän mennessä olen kuvannut vain puhelimella ja niitä kuvia saatte nyttenkin. Aamutallissa heitettiin ensin hepoille heinää ja lähdettiin sitten "rauniotalliin". Sielläkin hevosille heinät ja koirille omat ruokansa. Tällöin myös juotettiin hepat, sillä tähän talliin ei tule vettä ja annettiin loput ruuat, sekä loimitettiin. (Kaikki ei mennyt ihan tässä järjestyksessä, mutta en muista kaikkea vielä :D) Palattiin toiseen talliin ja annettiin siellä ruuat plus loimitettiin. Näiden jälkeen oli hevosten tarhaus ja kaikki sujui helposti ja hobuset käyttäytyivät. Sitten heitettiin tarhoihin varsinaiset aamuheinät ja siivottiin karsinat, jotka oli jotain niin luksusta siihen mitä on tottunut! Lakaistiin myös lattia, käytiin pudottamassa lisää heinää vintiltä alas talliin, pestiin ruokakipot.. Tämän jälkeen kello olikin noin kaksitoista ja pidettiin tunnin tauko, jonka aikana söin nuudeleita ja räpläsin puhelinta. Tauko kestää yleensä 1-2 tuntia.

Presja



Tauon jälkeen jälleen talliin ja päiväheinät hepoille ulos ja pari pollea sisälle. Taidettiin myös tehdä ruuat valmiiksi.. Seuraavana oli tiedossa ratsastusta. Ensimmäiseksi ratsukseni sain norjanvuonohevosen, Trudin. Harjattiin ja laitettiin ratsut kuntoon ja lähdettiin maneesille. Trudi oli ihan mukava ja kivoja pätkiä tuli kaikissa askellajeissa. Vähän olin kuitenkin hukassa, mutta kai se sallitaan kun ihan uusi ratsu alla. :D Tein ihan perusjuttuja eli ratsastin kahdeksikolla ja siirtymisiä. Ratsastusta ei muuten yhtään helpottanut se, että satula vaan pyöri hepan selässä ja valui koko ajan vasemmalle vaikka kuinka laittoi vyötä kireälle. Kuulemma kaikki satulat tahtovat pyöriä tällä hepalla.. Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa juoksutus ja pääsin tutustumaan seuraavan päivän ratsuuni. Kyseessä oli tamma ja nimeltään Presja. Siitä tuli aamulla ihan mieleen Lola, sillä molemmat ovat samanvärisiä ja niillä on samanlainen loimi! Olin vienyt P:n vain ulos aamulla ja heti kun hain sen päivällä tallista harjaukseen, tykkäsin siitä. Joskus joistakin vain pitää heti ensi silmäyksellä, eikä syytä välttämättä ole. Presja käyttäytyi koko ajan tosi hienosti niin tallissa, ulkona kuin maneesissakin ja vaikken ole kovin kokenut juoksuttaja niin hyvin se mua kuunteli. :) Tamma on aika vauhdikas tapaus ja purkikin intoaan laukassa hieman pukittelemalla. Hyvä vaan, sillä huomenna kiipeän tosiaan sen selkään! Tällä tietoa ratsastan myös Vaavi-nimisellä hepalla, joka paranee jalkavammasta. Ps. Tämä teksti tuli vahingossa ton kuvan kuvatekstiksi.. Kuvan poni on ihana oripoika, jonka voisin pakata matkalaukkuun!

Oikealla lankatarhoja, takana uusi talli ja keskellä kuvaa näkyy kentän reuna ja taustalla kartano. Oikealla vanhoja raunioita, joiden yhteen "osaan" on rakennettu toinen talli.


Muita hevosia emme liikuttaneet, joten seuraavaksi haimme loput hevoset sisälle kun alkoi tulla pimeä. Samalla alkoi tuulla ja täällä kuulemma tuulee monesti iltaisin ja öisin, nytkin on kamala tuuli ulkona! Sitten pestiin suitset joita käytimme ja saatiin sen jälkeen noin tunnin tauko, jonka jälkeen oli vielä iltatalli. Iltatallissa ruokittiin ja juotettiin kaikki eläimet, pudotettiin lisää heinää alas, tehtiin aamuruuat valmiiksi ja suljettiin lopuksi tallit. Nyt olen vain syönyt hedelmärakeita, selannut puhelinta, istunut sohvalla ja katsellut Selviytyjä. Tästä varmaan syön vielä iltapalaa ja ehkä katsellaan lisää telkkaria ennen nukkumaan menoa. Aamulla odottaa taas herätys tallihommiin! Kivasti olen jo oppinut esim. hevosten nimiä ja ruokintoja, hommat helpottuu mitä nopeammin opin ne.
-Hanna

Terveiset Virosta!

Moikka, tässä tulee ensimmäinen postaus Viron puolelta. Paikka vaikuttaa tosi kivalta (mitä nyt olen parin tunnin aikana ja pimeässä ehtinyt näkemään). Saavuin tänne perjantaina siinä kuuden jälkeen ja voin olla itsestäni ylpeä kun löysin kuin löysinkin perille. Mun reissu alkoi aikaisin aamulla kun lähdin matkalaukkuni ja kahden kassin kanssa kotiovesta ulos. Kaverini heitti mut onneksi autolla bussiasemalle keskustaan, josta matka jatkui siinä 7.30. Tai piti jatkua, mutta bussi tuli hieman myöhässä sillä bussi jonka alunperin piti tulla olikin mennyt rikki ja saimme sitten uuden tilalle. Matka meni puoliunessa ihan mukavasti perille asti. Kymmenen aikoihin oltiin Helsingin satamassa. Terminaalissa kävin vaihtamassa matkatoimistosta saamani paperit lippuun ja etsin sitten hyvän paikan istua vielä aika tyhjästä aulasta ja odotella laivaan pääsyä. Laiva lähti 11.30 ja noin kaksikymmentä minuuttia sitä ennen pääsimme sisään. Matkan aluksi etsin matkatavarasäilön, joka tulikin eteen yllättävän helposti ilman sen suurempaa hakemista. Sen jälkeen puikkelehdin ihmismassan seassa etsien vessaa ja jotakin ruokapaikkaa. Molemmat löytyivät ja vaikka kaikki muutkin olivat syömässä, niin onnistuin saamaan juuri sopivan paikan ikkunan vierestä. Herkkuateriaani syöden sain sitte ihailla harmaata ja ankeaa merimaisemaa. Syötyäni ravasin kahden kerroksen väliä yrittäen etsiä istumapaikkaa loppumatkaksi ja käyden tax freessä, josta mukaan tarttui Pupuneidin hedelmäraepussi. Samalla yritin pysyä pystyssä, sillä aallokko oli aikamoinen ja sitä kuuli kaikkien päivittelevän. Istumapaikankin löysin jonkun tanssiklubin nurkkasohvalta johon leiriydyin lukemaan matkaopastani.


Laivan herkkuruoka, namnam!


Tallinnaan saavuttiin siinä kahdelta. Selvisin laivasta pihalle ja sitten pitikin päättää miten edetä. Etsisinkö jostakin bussin tai raitiovaunun jolla pääsen bussiasemalle vai kävelenkö pari kilsaa ja koitan löytää jalkaisin perille. Päädyin kävelemään. En tiedä oliko se hyvä vai huono juttu. Näinpähän ainakin vähän kaupunkia, jossa olin ensimmäistä kertaa. Mutta mun kädet kuoli. En tiedä paljonko matkalaukku ja iso kassi painoivat yhteensä (taidan punnita ne kun palaan kotiin), mutta se oli aika paljon. Pysähdyin vähän väliä vaihtaamaan tavaroita kädestä toiseen, lukemaan karttaa ja kadunnimiä. Puolet matkasta kävelin kartta kädessä ja silti, silti eksyin. Löysin lopulta oikealle kadulle ja löysin sen bussiasemankin. Bussin lähtöön oli enää vartti, joten teippaasti raahasin kamani asemalle sisälle. Pyörin hetken ympäriinsä, ostin sitten lipun ja hyppäsin bussiin. Jopa oikeaan bussiin! Matka kesti sellasen reilut kaksi tuntia. Alkumatkan katselin vähän maisemia, mutta ne jatkuivat koko ajan lähes samanlaisina ja näkyvyys ei ollut kovin hyvä. Niimpä suljin silmät ja yritin levätä. Jäätyäni pois bussista tapasin Heidin joka oli sillä hetkellä ainoa paikalla oleva työntekijä ja kävi mut noutamassa.

Lunta ei oo yhtä paljon kuin Suomessa. Jossakin ei ole yhtään ja jossakin vähän enemmän. Tää kuva on napattu bussista vähän Tallinnan jälkeen.

Täällä mä asustelen. Maaliskuussa jaan huoneen toisen harjoittelijan kanssa.

Näkymä huoneen ikkunasta aamulla. Noi aidat on kentän ja rakennus takana on majatalo.


Ensimmäisenä mentiin ruokakauppaan. Ja olin ihan hukassa. Mitä ostan, mitä syön? Paljon sieltä löytyi tuttua tavaraa ja ostoskori täyttyi lopulta. Ajeltiin sitten tallille paikan päälle ja heitettiin tavarat asunnolle. Ehdin vähän järjestellä tavaroita, kunnes lähdettiin tekemään iltatallia. On todella outoa kun kaikki hevoset ja tavat ovat vieraita. Heppojen lisäksi täällä on pari pupua, kolme kissaa ja koiraa. Heidi esitteli mulle tallit ja hepat ja jaettiin yhdessä iltaruuat kaikille otuksille. Tiedättekö miten outoa oli kun et todellakaan muista kaikkien hevosten (saati kissojen ja koirien) nimiä tai tiedä minkä värinen ruokakippo kenelläkin on? Kotona osasit ne vaikka unissasi ja silmät kiinni. Mutta enköhän opi, innolla ainakin odotan kaikkea tulevaa!
-Hanna

18. helmikuuta 2015

Adventure is calling

Heippa pitkästä aikaa! En ole ehtinyt parin viikon sisällä postailemaan niin usein kuin olisin halunnut, sillä on ollut paljon järjestettäviä asioita. (Tuntuu että selitän nykyään joka postauksessa kiireestä ja muusta, vaikka ei mulla oikeasti niin kiireinen elämä ole!) Yhdessä aikaisemmassa postauksessa kirjoitin pian mahdollisesti tapahtuvasta uudesta ja jännittävästä jutusta. En halunnut paljastaa enempää, sillä asiat eivät olleet vielä täysin selvillä. Nyt kuitenkin voin tämän aika ison muutoksen kertoa julki, sitä ei ehkä tiedä vielä kaikki tututkaan. Perjantaina nimittäin toteutuu yksi pitkäaikaisista unelmistani, kun jätän Suomen hetkeksi taakse ja lähden katsomaan elämää tuonne lahden toiselle puolelle, Viroon. Määränpäänä on yksityistalli Pohjois-Virossa, jossa vietän ainakin kuukauden. Seuraava postaus tulee siis Viron maankamaralta, jos nyt toivottavasti selviän perille asti.. :D

Uusien kuvien puutteessa julkaisen muutaman näitä joulukuussa otettuja peltoilukuvia Vapun kanssa. Kuvaajana oli Linda P.


Jollekin saattaa tulla yllätyksenä kun tällätailla lähden. Kyllä tämä mut itsenikin hieman yllätti. Olen kuitenkin jo vuosia haaveillut lähteväni ulkomaille hevoshommiin, joten päätös ei ollut vaikea. Toisaalta en kuitenkaan uskonut hetken koittavan näin alkuvuodesta. Kirjoitin vuoden ensimmäisessä postauksessa aiheesta ja mietin ajankohdaksi mm. alkusyksyä. Kirjoitin myös, että sopivan paikan tullessa vastaan voisin hyvin lähteä aikaisemminkin. Olen jo jonkin aikaa ollut hyvin kyllästynyt ja ärsyyntynyt muutamiin asioihin täällä kotona, mutta varsinkin tässä parin kuukauden aikana alkoi tuntua siltä että tarvitsen ainakin pienen loman ja maisemanvaihdoksen. En lomaa hevosista, vaan jotain vaihtelua ja aivan uutta. Kun kaiken lisäksi sillä hetkellä mulla ei oikein ollut valmennus- ja kisahevostakaan ja löysin kivalta kuulostavan paikan, laitoin viestiä menemään. Hetken selvittelin asioita ja tein sitten päätöksen lähteä.




Tarkoituksena on tosiaan olla kuukausi ja tulla sitten maaliskuun lopulla takaisin. (Paluu päivää tosin ei olla vielä päätetty ja taskussa on vain menolippu) Silloin on toivottavasti kevät hyvässä vauhdissa! Miksi sitten päätin lähteä juurikin Viroon? Viro on mulle itselle maana aika outo, en ole ikinä käynyt edes risteilyllä Tallinnassa. Lähin kontakti maahan on se kun olen lentänyt sen yli matkatessani etelään lomalle. Kun ensimmäisiä kertoja yläasteella sain päähäni idean lähteä hevostöihin ulkomaille, ajattelin suuntaavani esim. Ruotsiin, Keski-Eurooppaan tai Britteihin. Tutkin montaa eri maata ja vapaita työpaikkoja. Välillä selasin ilmoituksia myös Atlantin takaa tai pallon toiselta puolelta Australiasta ja Uudesta Seelannista, mutta lähinnä vaan vitsillä. Viimeisen vuoden aikana ajatus Uudesta Seelannista kohteena alkoi kuitenkin houkutella ihan oikeasti ja ennen vuoden vaihdetta aloin miettiä miksen tosiaan toteuttaisi sitä. Olenkin päättänyt lähteä tuohon upeaan maahan jotenkin muutenkin kuin unelmissani. Ja toivon sen toteutuvan vielä tänä vuonna! Nyt kyllä eksyttiin aiheesta, mutta ei se mitään. Jos olisi ollut mahdollista lähteä vuosi sitten, olisin saattanut saada työpaikan olikohan nyt Belgiasta? Silloin ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, toisin kuin nyt.

Hepalla oli ihan hieman virtaa.. :D Vaikka jarrut olivat hetkittäin hyvin hukassa, niin kivaa oli meillä molemmilla!



Viroon päätin lähteä, koska löysin kivalta kuulostavan paikan. Olin yhteydessä omistajaan ja kohta huomasinkin olevani oikeasti parin viikon päästä lähdössä. Viro on myös lähellä ja sinne on helppo lähteä. Kun kerroin äidille ensi kertaa harkitsevani lähtöä, hän oli hieman epäluuloinen. Yksinkö lähtisin ja miten pärjäisin? Millä muka menisin sinne? Niin, esimerkiksi laivojahan ei ole keksitty. Mieli muuttui pian ja suunniteltiinkin asiaa yhdessä. En ole itsekään tällä hetkellä täysin varma ja tietoinen siitä miten selviän kaikkien tavaroideni kanssa kaikista kulkuneuvoista ja osaan käyttää Viron busseja, mutta eiköhän se siitä! Ei se nyt niiin vaikeaa voi olla? Ja jos kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan, unohdan kotiin ne lemppari ratsihanskat, kuljen pari kadunväliä liikaa sinne tai tänne, myöhästyn bussista. Mitä sitten? Seikkailuunhan tässä ollaan menossa!
-Hanna

11. helmikuuta 2015

Takaisin hepan selässä



Perjantaina palasin viimein tallille sairastettuani viikon verran. Edelleen kyllä vähän yskitti ja ääni ei ollut vielä normaali, mutta parempaan päin jo! Mulla oli valmennus poikkeuksellisesti seitsemän sijaan jo viideltä. Sain onneksi kaverilta kyydin sillä muuten en olisi ehtinyt. Ratsuna mulla oli Carter, joka olikin tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Valmennus meni ihan okei, täysillä en jaksanut vielä ratsastaa ja hepallakin aikaa kunnon treenistä, niin lopputulos ei voi silloin ollakaan super hyvä. Alkuverkan jälkeen teimme töitä ympyrällä, jossa mm. vaihtelimme asetusta, askellajia ja tempoa. Itse koitin saada Carterin aivan liikaa pakettiin ja kulkemaan ylemmässä muodossa. Se olikin hyvin jäykkä ja vastusteli pian kun väsyi. Opettaja sanoikin että sen voi hyvin antaa kulkea alempana, sillä se on sille helpompaa ja parin kuun treenitauon jälkeen siltä ei tarvitse vielä vaatia muuta. Heti alkoikin sujua vähän paremmin ja C vaikutti tyytyväisemmältä, kun annoin hieman ohjaa ja ratsastin sen alemmaksi.



Lauantaina meillä sujui Carterin kanssa heti alusta asti paremmin kun toteutin edellisen päivän neuvoja ja olin itsekin rauhassa. Koska ulkona oli lämpöinen, tuli maneesin katolta taas lumia alas. Varsinkin alkuverkan aikana maneesissa olikin pari sinkoilevaa harmaata ja yksi ruskea. Suurin osa hevosista ei sano mitään, vaikka lunta tulisi ihan kohdalta alas. Näille muutamalle kaverukselle se oli kuitenkin ihan liikaa ja yksi pönttö poni oli oikein ponituulella ja otti ongelmakseen toisen päädyn.. Siellä me muut sitten yritimme puikkelehtia näiden joukossa ja ihan hyvin siinä onnistuttiinkin! Kaikesta häslingistä huolimatta Carter oli ihan mukava verkassa, varsinkin ravissa. Tehtävänä meillä oli puomeja. Aloitimme oikeassa kierroksessa tullen päädyn läpi laukkaa ja kääntäen päädyn "viimeisestä kulmasta" puomille. Tämä puomi oli suoralla linjalla kulman kanssa. Laukkasimme puomin ylitse, jonka jälkeen siirsimme raviin ja ravasimme keskihalkaisijalla olleet kolme puomia. Saman teimme lopuksi myös toiseen suuntaan. Carter teki tehtävän oikeastaan koko aika hyvin. Pari kertaa se vaihtoi turhaan laukkaa puomilla ja ei innostustaan siirtynyt raviin aivan juuri sillä askeleella kuin olisin halunnut. Virheet saatiin kuitenkin korjattua ja kokonaisuudessaan meni hyvin. :)



Sunnuntaina tallilla oli estekisat, joissa olin poikkeuksellisesti vain kameran takana yhden luokan ajan, sillä kisahevosta ei ollut. Tietysti olisin saanut käyttää jotakin tallin hevosta, mutta jätin kisat tällä kertaa kokonaan välistä. Sen sijaan varustin Carterin ja menin sen kanssa kentälle. Mentiin aika kevyesti, vähän ravia molempiin suuntiin niin uralla kuin lumihangessakin ja sen jälkeen sama laukassa. Laukassa annoin Carterin mennä vähän reippaampaa pitkällä sivulla ja kyllä heppa tykkäsikin kovasti! Se ei ole päässyt kuin maneesiin sitten marraskuun, niin ei ihme kun pihalla meno oli niin mukavaa. Lopuksi kävimme vielä Lindan ja Röllin kanssa maastoilemassa noin puolen tunnin lenkillä. Kauemminkin olisi ollut kiva olla, mutta meille tuli kylmä. Ratsastuksen jälkeen kävin vielä maneesilla katsomassa kisojen lopun ja auttamassa radan purussa.



Maanantaina en tallilla ollut, joten jätetään se päivä välistä ja siirrytään suoraan tiistaihin. Tiistai oli taas ihana aurinkoinen ja lämmin päivä, plussaa oli parhaimmillaan seitsemän astetta. Tallille päästyäni menin harjaamaan ja laittamaan Vappua kuntoon ratsastusta varten. Mulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa mitä sen kanssa teen ja missä menen. Päätin ainakin hieman hölkkäillä sen kanssa, joten suitset päähän ja suojat jalkoihin. Satula jätettiin taas talliin. Ratsastuspaikaksi valitsin lopulta maneesin, jossa meillä oli seurana Kiti ja Ossi. Vapulle pikkuori ei ollut ongelma, mutta Ossilla taisi olla vähän kevättä rinnassa ja tyttöseura kiinnosti alussa enemmän kuin työnteko. Hieman tahmean alkuverkan jälkeen päätin jatkaa ratsastusta ihan kunnolla. Se olikin hyvä päätös, sillä Vappu tuli aikas mukavaksi niin ravissa kuin laukassakin. Se ei välittänyt maneesin rapinoista tai putoavista lumista. Kerran tosin tehtiin pieni laukkaspurtti kun aivan vieressä rapsahti pelottavasti, mutta sitten taas jatkettiin normaalisti. Vapun tuli treenistä hiki ja kuskin housut karvaisiksi, hepalla on nimittäin kamala karvanlähtö tällä hetkellä! Tunnin liikunnan jälkeen vein Vapun takaisin karsinaan, jossa se pääsi jatkamaan päiväruokien syöntiä ja itse lähdin Kitin kanssa vielä toiselle tallille. Tämän postauksen kuvat on otettu parisen viikkoa sitten, kun menin Vapulla kentällä. Laatu ei ole kovin kummoinen, sillä pimeä oli jo tulossa ja kentän valo ei kameralle riittänyt. Kuvista kuitenkin kiitos Kiti S.
-Hanna