30. tammikuuta 2015

Back in business

Täällä taas! Kirjoitusmotivaatio on ollut täysin hukassa vähän aikaa ja en ole juuri jaksanut miettiä blogia ollenkaan. Jos teillä on jotain toiveita postauksien tai blogin suhteen niin otan ne mielelläni vastaan ja toteutan mahdollisuuksien mukaan. Vaikka olenkin ollut surkea bloggaaja viime aikoina, niin on ollut mukava huomata että pari uutta lukijaa on liittynyt joukkoon mukaan. Tervetuloa! Nyt yritän taas panostaa enemmän ja välttää näin pitkiä taukoja postauksien välillä. Osasyy blogin hiljaisuuteen on ollut myös tapahtumat (tai tapahtumattomuus) hevoselämässä. Paljon on ollut mietittäviä asioita ja myös ratsastuksessa motivaatio ja innostus on ollut enemmän kadoksissa kuin paikalla. Keskiviikkona olin kuitenkin valmennuksessa ja pitkästä aikaa oli oikeasti mukavaa treenata ja olin täysillä mukana. Eli eiköhän tämä tästä taas helpota. :) Pian saattaakin (toivottavasti!) tapahtua jotakin aivan uutta ja jännittävää hevoselämässä. Pidetään peukut pystyssä että kaikki menisi hyvin ja asiat saadaan järjestettyä. Enempää en vielä paljasta, mutta tulevaisuudessa toivottavasti.




Mitenkäs heppojen kanssa on sitten mennyt? Carter on palaillut vähitellen töiden pariin, tehden edelleen kuitenkin hieman kevyemmin hommia. Olen ratsastanut sillä itsekseni muutamia kertoja ja viime sunnuntaina menin ensimmäistä kertaa saikun jälkeen ilman satulaa. Edellinen kerta oli siis joskus loka/marraskuussa. Mentiin kevyesti maneesissa askellajit läpi ja molemmilla oli kivaa, eikä C heittänyt mua alas innostustaan. Maneesiin oli jätetty pitkän sivun rinnalle kymmenen puomin linja ja mentiinkin se pariin kertaan molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa. Carter oli aika tohkeissaan kun pääsi ylittämään puomeja! Viime viikolla olin sen kanssa myös ensimmäistä kertaa valmennuksessa tauon jälkeen ja meillä meni itseasiassa tosi kivasti. Tietenkin hevonen on mm. jäykkä, eikä liiku yhtä hyvin kuin syksyllä mutta olisin voinut odottaa paljon pahempaa. Innoissaan se oli kun pääsi töihin ja jarrut olikin laukatessa hetkittäin kadoksissa. Teimme ympyräkahdeksikkoa, jossa ravasimme ympyrät ja keskikohdassa vaihdoimme käynnin kautta suuntaa. Aluksi pari kertaa pidäte ei meinannut mennä läpi toivotusti, mutta sitten alkoi sujumaan ja saimmekin lopettaa tehtävän ensimmäisten joukossa. Lopuksi teimme ympyrät laukassa ja suunnanvaihdossa laukanvaihto. Siitäkös Carter innostui ja tekikin kivat vaihdot, mutta aika ilmavasti tosin! Opettaja sanoikin että meille riittää kun olimme tehneet molempiin suuntiin pari kertaa onnistuneesti. Paras lopettaa vielä kun heppa pysyy nahoissaan ja turha sitä olisi ollut hirveästi jatkaakaan, sillä C teki sen mitä pyydettiin. :)



Topia olen nyt vain käynyt harjailemassa ja suoraan sanoen olen ollut aivan luvattoman laiska hoitaja sille.. Itseäkin ärsyttää, sillä aikaa olisi monena päivänä ollut tai sitä olisi ollut helppo järjestää. Tunneilla olen mennyt sekä Ciaolla että pari kertaa Ebonylla. Yksi päivä käytiin Tahvon kanssa vähän maastossa ja sen jäljeen oltiin kentällä ratsastamassa ja otettiin lähinnä vain rennosti. Viikonloppuna ja keskiviikkona oltiin valmennuksissa hyppäämässä. Sunnuntaina hyppäsimme rataa ja se sujui hyvin. Viikolla meillä oli muistaakseni kahdeksan puomin innarisarja ja vasemmalle homma meni varsin mallikkaasti ilman ongelmia, mutta oikealle nuorimies ei millään meinannut hoksata mihin ne jalat kuuluu asetella ja myöskin voima takaosasta oli hukassa. Pari kertaa koitettiin räpeltää sarjasta läpi, puomit sinkoilivat ja melkein putosin. Laskettiin sitten suosiolla esteet ihan pieniksi, sillä tehtävä oli Ciaolle oikeasti vaikea. Vaikka puomit olivat lopulta vain juuri ja juuri irti maasta, niin hevosella oli silti vaikeuksia sen kanssa. Huh huh, mikään sarja ei ole ikinä tuntunut niin pitkältä!




Vapun kanssa olen tehnyt töitä taas vähän enemmän. Ollaan käyty maastossa ja treenattu koulua, niin kangilla kuin ilman. Olen ratsastanut sillä sekä kentällä että maneesissa ja pitkästä aikaa myös satula on ollut mukana kuvioissa. Vappu on ollut lähes poikkeuksetta kiva ratsastaa ja varsinkin kangilla se on toiminut todella hyvin ja siitä on saanut paljon irti. Meidän pitikin mennä nyt sunnuntaina avaamaan tämän vuoden kilpailukausi kotitallin koulukisoissa, mutta arvatkaa mitä? Kuski tuli tietysti kipeäksi ja makaa kotona.. Suurella todennäköisyydellä koulukisoille voi siis sanoa heipat. Kyseessä ovat valmennustuntilaisten omat kisat, joissa kilpaillaan joukkuemestaruudesta ja Vapun kanssa meidän oli tarkoitus mennä ensimmäinen yhteinen helppo A. No, ehkä joskus toiste sitten, jos nyt ei tapahdu ihmettä ja olenkin sunnuntaina ratsastuskunnossa! Ensi viikon pitäisi jatkua sitten taas normaaleilla valmennuksilla ja muilla ratsastuksilla, lisäksi lauantaina on tallivuoro. Eipä sitä juuri muuta tai mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Postauksen kuvat ovat tällä kertaa kaikki puhelinotoksi, sillä en ole vielä saanut kavereilta uutta kuvamateliaalia. Palaillaan!
-Hanna

18. tammikuuta 2015

Koulua ja pari hyppyä




Eilen ratsastin reilun vuoden tauon jälkeen hevosella nimeltä Ebony. Alunperin olin toivonut ratsukseni muita hevosia, mutta lopulta Ebonykin osoittautui varsin kivaksi vaihtoehdoksi. Ebony on iso, kiltti ja hieman hidas tamma. Muistan viime kerroista sen kovan työn minkä takana hevosen aktiivinen liikkuminen oli. Olin varautunut samaan tälläkin kertaa, mutta yllätyksekseni Ebony lähti inokkaasti liikkeelle heti alkuraveissa. Paljon sain toki tehdä, jotta heppa pysyi aktiivisena koko ajan eikä vauhti hyytynyt puolen kierroksen jälkeen. Oikealle Ebony oli helpompi ratsastaa ravissa ja asettui ja taipui rehellisesti. Vasemmalle saikin tehdä enemmän töitä ja vaatia asetuksen oikeasti läpi. Laukassa en saanut yhtä hyvää otetta hevoseen, kuin ravissa. Varsinkin oikeassa kerroksessa kääntyessämme voltille tai ympyrälle, Ebony punki aivan valtavasti ulos päin. Hevonen oli kuitenkin jo alkuverkassa yllättävän kiva ja alkoi innostua. Se nimittäin lähti itse laukkaan ihan pienestä avusta ja tarkoitus oli nostaa ravi. ;)



Tunnin tehtävänä oli sekä koulua että esteitä, sillä puolet porukasta halusivat toista ja puolet taas toista. Aloitimme tulemalla vasemmassa kierroksessa ravissa keskihalkaisijalle, josta pohkeenväistöä uralle. Uralla suoristus ja laukannosto. Sitten laukkasimme toisen pitkän sivun rinnalla olevalle sianselkäesteelle. Este pysyi koko ajan pienenä, mutta varsinainen tehtävä olikin pohkeenväistö ja siitä napakan ja hyvän laukan nosto. Vasemmalle Ebony ei meinannut aluksi ymmärtää mitä tehdään, se ei voinut liikkua samaan aikaan aktiivisesti eteenpäin ja väistää sivulle. No mutta, Ebe on vähän hassu ja hidas hevonen. Muutaman toiston jälkeen saimme aikaiseksi sellaista liikettä jota saattoi kutsua pohkeenväistöksi. Laukan se nosti koko ajan hyvin, oli napakka, lyhyt ja eteni itse innokkaasti. Myös itse este sujui ongelmitta ja hevonen hyppäsi kivasti. Lopulta myös väistö parani ja saimme luvan odottaa.




Toiseen suuntaan teimme saman kuvion ja tällä kertaa kaikki sujui hienosti. Väistö onnistui heti ensimmäisellä kerralla ja ei tarvittu suuriakaan apuja. Ihan kuin eri hevonen toiseen suuntaan! Saatuamme tehtyä tehtävän muutamaan kertaan onnistuneesti, saimme jälleen odottaa. Viimeisenä hyppäsimme vielä pelkän esteen molempiin suuntiin kerran. Oikealle sujui hyvin, mutta vasemmalle meillä tuli pieni virhearviointi.. :D Halusin Ebonyn hyppäävän vähän kauempaa ja isommin, eikä tulevan juureen. Ennen estettä pyysin sitä sitten jalalla hyppäämään ja arviointivirhehän siinä tuli kun Ebe yritti lähteä askelta liian aikaisin. Ihan se ei venynyt ja tuli hassu hyppy, enkä ollut täysin mukana. Ainakin yritystä oli ja hei, me ei pudotettu yhtäkään puomia vaikka hepan jalat meni vähän miten sattui! Tultiin sitten tietenkin toinen kerta ja se menikin taas normaalisti. Lopuksi vielä rennot loppuravit. Ebony yllätti kyllä varsin positiivisesti ja menen sillä mielelläni uudestaankin. Linda oli jälleen kameran takana, eli kuvat ovat hänen ottamiaan.
-Hanna


9. tammikuuta 2015

Paluu Carterin satulaan



Tervehdys taas! Tämä postaus piti julkaista jo parisen päivää sitten, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut tai ehtinyt. Vuoden ensimmäisenä päivänä en ollut tallilla, mutta siitä eteen päin olen ollut joka päivä. Yleensä olen aamulla herättyäni syönyt nopeasti, kipittänyt bussipysäkille ja käppäillyt sitten hieman reilut kolme kilsaa lähes pelkkää ylämäkeä tallille. Päivästä riippuen olen hoitanut ja liikuttanut yhdestä kolmeen hevosta/aasia. Sitten sama taivallus takaisin bussipysäkille ja bussilla kotiin. Yhtenä päivänä päätin kävellä koko matkan kotiin asti, sillä bussin odottelu parikymmentä minuuttia kovassa pakkasessa ei houkutellut. Kotiin päästyäni olen vain syönyt, löhöillyt sohvalla katsellen telkkaria ja selaten nettiä. Sitten nukkumaan ja sama taas seuraavana päivänä. Paljon muuta en ole sitten ehtinyt.


Postauksen varsinainen aihe on kuitenkin pitkästä aikaa Carter, joka onkin yksi syy siihen miksi tallilta ei ole voinut olla poissa. Kiipesin nimittäin lauantaina Carterin kyytiin yli kuukauden tauon jälkeen. Heppa vietti muutaman viikon joulukuun puolella täyslepoa, käyden ainoastaan tarhassa. Nyt vihdoin pääsin taas sen selkään ja oli kyllä mukava palata sinne! Täysin tutulta siellä ei kuitenkaan tuntunut, sillä C on päässyt hieman pyöristymään lomansa aikana ja hetki menikin totutellessa paksumpaa ratsuun.. :D Kävelimme paljon ja otimme sitten pari kierrosta ravia molempiin suuntiin, jotta nähtiin onko tapahtunut mitään eroa liikkumiseen ennen lomaa. Täytyy sanoa, että kyllä hieman jännitti kerätä ohjat käteen ja lähteä ravaamaan ensimmäistä kertaa. Olisiko hevonen yhtä epäpuhdas kuin aikaisemmin? Mitä jos se on mennyt pahemmaksi? Voisiko se olla täysin toipunut?


Hieman sain huokaista helpotuksesta ravattuani pari kierrosta, sillä vaikka C ei ollutkaan täysin puhdas, niin oli sen liikkuminen huomattavasti parempaa kuin ennen lomaa. Ollaan nyt keskusteltu asiasta opettajan ja muiden hevosen liikkumista nähneiden kanssa. Se on tietysti aika jäykkä, mutta todella innokas ja varmaan sekoaisi jos saisi nostaa laukan tai ylittää edes yhden maapuomin. Se ei ole puhdas, mutta mennyt paremmaksi. Ennen lomaa ongelma oli selvästi etujaloissa, mutta nyt se onkin liikkunut niiden osalta taas puhtaasti kun taas takapää on ollut jäykkä ja toinen takajalka huonompi. Hieman outoa on se, että tämä takajalka on samanpuoleinen kuin aiemmin onnuttu etujalka, eikä ristikkäinen jalka niinkuin yleensä.. Carterin pitäisikin nyt sitten päästä klinikalle yhden toisen könkkähepan kanssa näyttämään jalkojansa. Hyvä niin! Toivottavasti syy löytyy ja saadaan hepat taas kuntoon. :)



Lauantaista lähtien ollaan käyty Carterin kanssa liikkumassa päivittäin tarhailun lisäksi. Käyntiä mennään suurin osa ajasta ja ravia otetaan muutama kierros suuntaansa. Heppa on joka kerta ollut oikein utelias ja innokas. Se on selvästi tykännyt päästä vähän liikkumaan ja pari kertaa karannut ravillekin omin lupineen kun kaveri on mennyt vierestä vauhdikkaammin ohitse. Kiltisti se on silti ollut, vaikka takana onkin lomaa ja sitä ennen kevyttä liikuntaa. Loppu viikko mennään samalla liikunnalla, seuraavista viikoista ei ole vielä mitään tietoa. En tiedä vielä milloin hepat pääsevät klinikalle ja miten sen jälkeen edetään. Siitä lisää sitten, kun asia selviää ja saadaan tietää miten jatketaan. :)
-Hanna

Ps. Kaksi ensimmäistä kuvaa olen napannut puhelimella ja loput ovat Lindan ottamia. Osa kuvista vähän pienempinä tällä kertaa, jotta eivät menisi laadultaan aivan surkeaksi. Tallensin kuvat suoraan puhelimeeni ja muokkasin ja tällä kertaa ne eivät oikein pitäneet asiasta, eikä bloggerkaan kohdellut niitä hyvin..

5. tammikuuta 2015

New year, new beginning

Jo viime vuonna piti postailla vuoden suunnitelmista ja tavoitteista tammikuun alussa. Kävin selailemassa pitkästä aikaa vanhoja postauksia ja huomasin ettei sellaista postausta ikinä tullutkaan. Nyt korjataan sekin asia ja mietitään tätä pari päivää sitten alkanutta vuotta 2015. Koska koko vuotta on kuitenkin eletty vasta se pari hassua päivää, en ainakaan itse vielä hirveästi tiedä mitä vuosi tuo tullessaan. Tämä vuosi voidaan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja edessä on enemmän tuntematonta kuin vuosi sitten. Viime vuonna olin vielä lukiossa ja tiesin koko kevään menevän koulun käyntiin ja sitten toivottavasti valmistuisin sieltä. Olin siis puolet vuodesta kiinni koulussa ja tiesin suurin piirtein mitä tapahtuu. Nyt taas koulua ei ole, eikä edelleenkään töitäkään, joten elämä voi mennä ihan mihin suuntaan tahansa. Vuosi sitten myös hevoselämässä oli varmempaa, esimerkiksi tavoitteita oli helpompi asettaa ja suunnitella tulevia kilpailuja. Silloin Carter oli kunnossa. Tälläkään hetkellä ei ole vielä tietoa mitä meidän tulevaisuudesta tulee. Jatkanko valmennuksia jollain toisella ratsulla vielä kauan ja mihin kisoihin on mahdollista päästä.


Jos nyt sitten mietitään niitä hevosiin ja ratsastukseen liittyviä suunnitelmia ja tavoitteita, sen verran kuin niitä voi jo ajatella. Tavoitteena on kehittyä niin koulu kuin esteratsastuksessakin ja päästä käymään mahdollisimman monet kilpailut, oli ratsuna sitten kuka tahansa. Toiveissa on mennä koulua ainakin kotitallilla heB-heA tasolla ja jos sopivat kisat tulee kohdalle niin miksipä ei lähteä taas muuallekin kouluaitojen sisälle. Esteitä nyt ainakin pitäisi päästä kisaamaan myös ulkopuolissa ja jos ratsu vaan on sopiva niin pääsen toivottavasti jatkamaan 90-100cm tasolla. Saa nähdä millainen kisakausi on edessä.. Tammikuun puolen välin kieppeillä meillä pitäisi olla jonkinlainen kisapalaveri, jossa sitten varmasti selviää lisää. Yksi kevään isoimmista haaveista ja tavoitteista on jälleen kevät Niinisalo. Jos vaan sinne sopiva ratsu on käytössä ja kaikki muu kohdallaan, niin varmasti lähden!

Odotan kovasti jo kaikkia tehokkaita koulu sekä rataestetreenejä ja sitä kun pääsee taas maastoesteille. Koulussa ja esteillä pyrin saamaan mahdollisimman paljon lisää kokemusta kisoista, oppimaan uutta ja tekemään tasaisia ja varmoja ratoja. Jos pääsen kenttäkisoihin, niin tavoitteena on saada puhtaat estekokeet. Viimeksi saatiin koulusta paremmat prosentit kuin odotin ja ilman niitä paria pikkuvirhettä estekokeissa, oltaisiin oltu viidentoista parhaan joukossa. Niin lähellä, niin lähellä! Maastotreeneissä olisi kiva päästä hyppäämään jotain uusia esteitä ja tekemään taas kaikkia hauskoja ja vaativampia tehtäviä. Kesällä on varmaan tulossa taas valmennusleirejä ja jos olen silloin paikalla, niin kenttäleirille olisi kiva osallistua. Nämä ovat nyt sellaisia yleisiä haaveita. Kaikki riippuu hyvin paljon siitä, mikä hevonen mulla on käytössäni ja miten meillä menee.


Topin kanssa jatketaan normaalisti maastoilua ja Vapun kanssa tehdään kaikkea kivaa mitä keksitään. Treenataan kaksistaan hyvällä mielellä ja hullutellaan. Olen jo vähän miettinyt, että voitaisiin ehkä osallistua keväällä järjestettävään Dress&Dressage pukukoulukilpailuun, jos vain keksitään kiva puku ja heppa pysyy kunnossa. Toivottavasti pääsen ratsastamaan tulevan vuoden aikana myös muilla kivoilla hevosilla ja oppimaan paljon uutta ihan hevosten käsittelystäkin, en vain ratsastuksesta! Ossin kanssa haluan olla paljon aktiivisempi ja saada pikkuaasi treenaamaan taas kunnolla, sekä tutustua siihen paremmin. Monipuolista ja hauskaa liikuntaa säännöllisesti niin poitsu saadaan taas hyvään kuntoon. Kärrytkin sille voitaisiin joku päivä Kitin kanssa lykätä vedettäväksi säiden salliessa ja itsekin olisi hauska päästä kokeilemaan ajamista, se olisi jotain ihan uutta!


Niin kuin jotkut tietävätkin, olen jo kauan haaveillut ulkomaille lähdöstä. Nimenomaan hevoshommiin. Mietiskelin lähtöä jo viime vuonna koulun loputtua, mutta päätin sitten jäädä vielä tänne treenaamaan talven yli ja etsimään jotakin työtä. Nyt olen alkanut ajatella asiaa vakavammin ja tänä vuonna olisikin suunnitelmissa päästä vaihtamaan vähän maisemaa ja lähteä katsomaan hevoselämää kotimaan ulkopuolelle. Paljon olen asiaa miettinyt ja katsellut vapaana olevia paikkoja lähes päivittäin, mutta mitään en ole päättänyt. Nyt yritänkin kuumeisesti löytää töitä täksi talveksi/kevääksi ja kasvattaa hevostietämystäni niin paljon kuin voin ja nauttia tästä ajasta näiden rakkaiden hevos-ja ihmisystävien kanssa. Kuten kirjoitin, en ole päättänyt asian suhteen oikeastaan mitään, mutta sopiva aika lähteä voisi olla joskus loppukesästä tai alkusyksystä. Mutta eihän sitä ikinä tiedä miten elämä menee ja mitä päivät tuo tullessaan. Voi olla, että jos sopiva paikka löytyy aikaisemmin ja asiat järjestyvät, niin lähden piankin siihen seikkailuun joka odottaa tuolla jossain..
-Hanna