28. joulukuuta 2015

Joulun kuulumiset

Tämä kuva on viime vuoden joulunajan avoimista ovista, jotka meidän osalta olivat täysi katastrofi! Nykyään esitys lähinnä vain huvittaa.. :'D

Moikka! Joulupyhät ovat onnistuneesti takana päin ja uutta vuotta kohti mennään vauhdilla. Mun joulu meni hyvin ja ajattelinkin nyt tulla hieman kertomaan siitä teille. Aattona menin perinteisesti tallille vähän ennen kymmentä aamulla. Viime vuoden tapaan jätin hoitajaratsastuksen maneesissa väliin ja lähdin Vapun kanssa maastoilemaan. Meillä oli muuten sama porukka kuin viime vuonna, eli mukana oli tallimme kaksi muuta yksäriä, Elton ja Bambi. Sää oli tosi kiva ja lämmin, vaikkei lunta ollutkaan. Aurinko paistoi ja polut olivat sulia, toisin kuin nyt kun muta on jäätynyt kovaksi.. Tehtiin astetta villimpi reilun tunnin lenkki hyvällä porukalla, naurettiin paljon, hypittiin veden täyttämien ojien ylitse ja kerran Vappu teki oman ratkaisunsa risukossa ja karautti muiden hevosten keskelle aiheuttaen hieman sekaannusta. :D Onneksi vuosien varrella on tullut sen verran tasapainoa, että pysyin selässä vaikka olimme liikkeellä ilman satulaa, ympärillä olevat risut koittivat takertua kiinni vihaisesti kun tunkeuduimme niiden keskelle ja kiskoa kuksin alas ja kaiken lisäksi maa oli epätasainen ja Vappu onnistui kompastumaankin mennessään. No, kaikki pysyivät kyydissä, hevoset saatiin nopeasti takaisin hallintaan ja meillä oli kivaa. Sehän se pääasia on "rennossa" joulumaastossa?

Joulumaastossa Vappu sai johtaa porukkaa ja meni edellä sellaista vauhtia, että nuoremmat jäivät jälkeen. ;)



Retken jälkeen tallilla oli ohjelmassa joulurauhanjulistus ja tallin omistajan sananen kuluneesta vuodesta, sekä palkitsemiset, joululahjojen vaihdot ja joulupiparit muutamille onnekkaille hevosille. Yhden aikoihin olin takaisin kotona ja päivä jatkui perheen parissa aikaa viettäen, jouluruokia syöden ja lahjat avaten. Sain paljon ihania lahjoja, iso kiitos kaikille niistä! Pari seuraavaa päivää nautin vain lomasta kotona ja nukuin pitkään. Lauantaina heräilin vasta yhdeltä ja sunnuntaina olikin sitten puoli kuuden herätys, kun piti lähteä aamutallia tekemään. Kävelin koko matkan tallille, sillä olin aattona jättänyt pyöräni sinne ja busseja ei kulje niin aikaisin sunnuntai aamuna. Tunnin aamulenkki oli ihan hauska kuun loisteessa ja musiikin soidessa kuulokkeista. Ei tullut yhtään kylmä ja ulkona oli ihanan rauhallista ja pimeää.

Ossi jouluaattona

Kahdeksan tunnin työpäivä meni yllättävän kivuttomasti ja nopeasti. Hereillä piti jaksaa olla vielä iltapäivälläkin, sillä meillä oli Roopen kanssa Jarin estevalmennus. Siitä on mahdollisesti tulossa oma postauksensa myöhemmin, mutta sanotaan nyt että poni oli aika hyvä ja valmentajankin ainoat kommentit lopussa olivat, että hyvin meni. Sai siis olla tyytyväinen! :) Ensi vuoden kisakausi ponin kanssa starttaa tällä tietoa 17.1 harjoituskilpailuiden merkeissä.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävelyllä Reinon kanssa. Tällöin meillä meni kivasti, kun edellisellä kerralla herra päätti esittää korkeamman koulun liikkeitä ja heittää pari pukkia kun oli vaan niin kivaa.. :D


Myös tänään vierähti muutama tunti tallilla, kun ensin kuvailin Ossin puuhia pellolla ja olin itse taluttajan roolissa metsälenkillä, kun yritimme löytää peurat. Ratsastin myös poikkeuksellisesti Vapun tänään ja Kiti piti meille oikein tehokkaan koulutreenin sisältäen muutamat hypyt. Tästäkin tulee oma postauksensa jossakin vaiheessa. Menen Vapulla normaalisti myös huomenna ja tämän hetkisenä ajatuksena on laittaa pitkästä aikaa kanget. Ehkä saamme myös silloin neuvoja, sillä niistä on kyllä hyötyä! Loppu vuosikin jatkuu heppaillen, sillä keskiviikkona meillä on Roopen kanssa taas estetreenejä ja torstaina lupasin liikuttaa ihanan Bambin. Perjantai ja lauantai ovat yhä hieman avoimet, mutta sunnuntaina meidän pitäisi näyttäytyä Carterin kanssa ensi kertaa ulkopuolisen kouluvalmentajan silmän alla. Apua.. Olen mennyt C:llä viimeksi pari viikkoa sitten, joten emme todellakaan esitä parastamme. Toivon kuitenkin saavani paljon hyviä neuvoja ja uusia vinkkejä ruunan ratsastukseen.
-Hanna

20. joulukuuta 2015

Kisakausi paketissa

Carterin ilme kun lähdettiin tallista kisailemaan.. :D

Kisakausi alkoi tänä vuonna Viron reissuni takia harvinaisen myöhään, vasta 20 huhtikuuta. Kausi päätettiin itsenäisyyspäivän kilpailuihin joulukuussa. Carterin kanssa aloitimme kisakauden silloin huhtikuussa, kotitallilla 80cm luokassa. Tuloksena oli virheettömät radat ja toinen sija. Olin enemmän kuin onnellinen, sillä treenikertoja oli alla vain vähän ja heppa muutenkin palaili saikultaan. Lähdin kisoihin toiveena puhdas rata ja kontrolli iloisen virkeään hevoseen, joka halusi toisinaan päättää vauhdin itse. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin ja aivan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Saimme kehuja myös valmentajalta hyvästä laukasta radalla ja siitä, ettei tauko tosiaan juurikaan näkynyt meidän menemisessä. Näiden kisojen jälkeen hypättiin yhdessä vielä kerran, kunnes lähdin lähes koko kesäksi takaisin Viroon. Se saattoi jäädä viimeiseksi kerraksi yhdessä ja nämä kisat meidän viimeisiksi estekisoiksi.

Jos nämä kisat jäi meidän viimeisiksi yhteisiksi estekisoiksi yhdessä, niitä voi ainakin muistella hymyillen. <3
Seuraavan kerran kilpailimme yhdessä vasta marraskuun ensimmäisenä päivänä, harjoituskoulukisojen merkeissä. Luokkana oli heB K.N. Special ja prosentteja tuli 58.800. Itse olin kovin pettynyt rataan, lähinnä omaan ratsastukseeni ja pikkuvirheiden paljouteen radalla. Pääsimme kuitenkin pitkästä aikaa kilpailemaan yhdessä koulua ja saimme yhden B:n radan alle, sillä seuraavissa kilpailuissa toiveenani oli startata A:ta. Kauteen mahtuivat tosiaan vielä kolmannet kilpailut, seuramme koulufinaali marraskuun lopulla. Menimme heA:ta ja vaikka rata olikin surkea prosentein 53.800, niin saimme seuran senioripronssia. Valmentajan sanojen mukaan C ei oikeastaan tehnyt radalla mitään mitä pyysin ja näin se oikeastaan olikin. Kaikki meni vähän sinne päin ja kaunis kouluratsastus oli suorituksestamme kaukana. Pääsimme kuitenkin hyväksytysti läpi ja saimme mitallin muistoksi. Ensi vuonna sitten jatkaen uusia haasteita kohti koulupuolella!

Minikenttäkilpailuissa Roopen kanssa. ©Tomi J.

Roodoksen kanssa aloin kilpailemaan elokuussa, kotitallin minikenttäkilpailuissa, joissa ratsastettiin tutustumisluokan kouluohjelma ja maastorata korkeudella 80-90cm. Kouluohjelmasta rapsahti reilut 59% ja maastossa otettiin yksi melko yllättävä kielto, jonka takia tuli myös hieman yliaikaa. Ponista ei vielä tuolloin tullut uutta vakiratsuani ja kisakaveria, mutta sitä kohti oltiin menossa. Näihin kisoihin olin osallistunut Roopella opettajan ehdotuksesta vain koska halusin mukaan, eikä mulla ollut sopivaa hevosta käytössä. Pian lähdinkin ponin kanssa treenaamaan Niinisaloon maastoesteitä ja saimme luvan lähteä myös ihan oikeisiin kenttäkisoihin.

Seuraavan kerran kilpailimme ponin kanssa syyskuun alussa melko jännissä tunnelmissa, kun tarkoituksena oli saada kvaaleja syysniksulaan. Kisatuloksia meillä oli ennen näitä kisoja tasan nolla, joten kaksi hyväksyttyä rataa oli saatava. Ratsastin huonoakin huonommin molemmat radat ja saimme molemmista korkeuksista (80 ja 85-90cm) neljä virhepistettä. Rimaa hipoen siis saimme kvaalit kasaan, mutta onneksi virheet tulivat vain pudotuksista ja kaikesta huolimatta opettaja päästi meidät luottavaisin mielin matkaan. Noissa kisoissa oli kyllä hieman sellaiset fiilikset, että eihän tästä tule yhtään mitään..


Tää poni ja Niksula = perfect! En malta odottaa kevättä..


Supersuper poni rataesteillä! ©Anniina Gullans

Seuraavalla viikolla syyskuussa pakattiin poni autoon ja lähdettiin vuoden ainoisiin ulkopuolisiin kilpailuihin, yhteen mun suosikki kisapaikoista, Niinisaloon. Kilpailin tuttuun tapaan harrasteessa, jossa Roopen kanssa oli tavoitteena mahdollisimman reipas ja tietysti korkea prosenttinen koulukoe sekä puhtaat estekokeet. Teimme perinteistä poiketen kaksi päiväreissua Niksulaan ja tein myös taas omat postauksensa molemmista päivistä. Lauantai lötyy täältä ja sunnuntaina taas täältä. Kouluverkassa poni oli oikeasti aika kiva ja etenevä, radalla se hyytyi. Silti reilut 56 prosenttia ulkopuoliselta tuomarilta lämmittivät mieltä, sillä poni ei todellakaan ole mikään liikeihme ja itse ajattelin meidän ssavan vähemmän. Koko rataestekokeen ajan, niin verkassa kuin radallakin, Roope oli mulle sillä hetkellä maailman hienoin poni. Yksikään puomi ei pudonnut, yhtäkään kieltoa ei tullut. Roope teki niin hienoa työtä koko radan ajan, että luulin jonkun vaihtaneen sen toiseen poniin. Tuo nollarata on edelleen meidän paras esterata ja vasta nyt olen alkanut löytää myös valmennuksissa tuon kisaponin, joka niin taitavasti on piiloutunut tuntiponin pörröisen ja paksun ulkokuoren alle. Lopullinen tuloksemme Niinisalosta oli 37/66. Maastossa tullut yksi kielto laski sijoitustamme harmittavasti, mutta olin silti tyytyväinen kokonaisuuteen. En millään malta odottaa ensi vuoden kenttäkisoja tämän ponin kanssa!

Eikä yhtään huono poni maastossakaan. :)
Lokakuun alussa kisailtiin kotitallilla MäkkyläCupin kolmannen osakilpailun merkeissä. Näihin kisoihin mietin pitkään hyppäänkö sekä 80 että 90cm, mutta lopulta päädyin onneksi menemään vain pienemmän luokan, sillä kentän pohja ei ollut valitettavasti paras mahdollinen ja Roope ei tehnyt normaaleja hyppyjä. Tulokseksi saimme kuitenkin hieman vaisun, mutta kivan 0/0 suorituksen tullen sijalle 3. Näistä kilpailuista ei ole julkaistu postausta ja alle olevat pari kuvaakin ovat nyt esillä blogissa ensimmäistä kertaa.

Nämä kaksi kuvaa ©Kiti S.


Marraskuun alussa starttasin K.N. Specialin myös Roopella samoissa harjoituskisoissa, joissa olimme Carterinkin kanssa. Edelleen tahmeasta radasta tuli prosentteja yllättävän paljon, 58.200. Päätin jättää seuran koulufinaalin väliin ponin kanssa ja jatkaa kouluratojen ratsastusta vasta ensi vuonna. Niinpä seuraavat kilpailumme olivat joulukuun alussa pidetty MäkkyläCupin estefinaali ja seuranmestaruudet. Nämä kisat mentiin hyvällä fiiliksellä ja toiveena puhtaat ja sujuvat radat. Hyppäsin nyt luokat 80 ja 90cm, joista isompi meni paremmin. 80cm Roope kielsi uusinnan viimeiselle, ihan kuskin huonon tien takia. Muuten rata oli ihan kiva ja sijoitukseksi tuli 3 sija. 90cm voidaan ehkä sanoa olleen virallisesti meidän ensimmäinen yhteinen sen korkeuden kisarata, sillä kvaalikisoissa osa esteistä oli matalampia. Nyt saimme perusradan lisäksi puhtaan uusinnan ja epäilyiden ja odotusten vastaisesti luokkavoiton, sekä seuran sennukultaa.

Lyhykäisyydestään huolimatta kisakausi oli mukava, opettavainen ja toi taas lisää kokemusta. Tavoitteita saavutettiin ja ylitettiin. Välillä niihin ei ylletty ja petyttiin.  Mutta sellaistahan se on. Välillä vajotaan alas jopa yhden huonon kisasuorituksen takia ja koko homman haluaisi lopettaa. Sitten kun taas vain jatkaa ja jatkaa, yrittää tosissaan välittämättä muiden mielipideistä, sitten myös tosinaan onnistuu ja varsinkin epäonnistumisten jälkeen se on mahtava fiilis kun saa sen puhtaan radan tai kun poni ottaa pari reippaampaa askelta kouluradalla. Nyt vain lisää treeniä, sillä sitä tarvitaan koko ajan. Ensi vuoden kilpailut ovat jo ovella ja niissä halutaan olla valmiina näyttämään parhaansa.
-Hanna

14. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän estefinaali




Itsenäisyyspäivänä päätettiin kisakausi omalla tallilla seuraestekisojen merkeissä. Lisäksi jaettavana oli seuranmestaruudet ja MäkkyläCupin finaali. Hyppäsimme Roodoksen kanssa 80cm ja 90cm, joista ysikympissä osallistuin seniorimestaruuteen. Kolmena aikaisempina vuonna mestaruudessa sijoittuneena, oli pienet toiveet saada mitalli kaulaan tälläkin kertaa. En ollut kuitenkaan kovin varma menestyksestä tällä kertaa, sillä jos Roope ei syttyisi radalla, niin ei sillä varmasti olisi mahdollisuuksia vauhdin kannalta voittaa. Lähdinkin hakemaan molemmille radoille puhtaita ja hyviä suorituksia. Ratojen kuitenkin edetessä uusintaan ja jatkuen yhä puhtaana, aloin ratsastaa myös sijoituksista.



Luokkien verkat menivät ihan okei ja Roope teki kivoja hyppyjä. Ysikympin okserille toivoin sen lähtevän hyppyyn paremmasta kohdasta, niinkuin se kerran teki, eikä tulevan ihan niin lähelle. Opettaja kuitenkin totesi, että annetaan sen tulla lähelle kun se kerta nyt ei lähde kauempaa hyppyyn. Lähempikään ponnistuspaikka ei ollut liian lähellä ja siitä se kuitenkin hyppäsi hyvin. Kasikympissä tuli ihan kivoja hyppyjä, mutta missään vaiheessa poni ei vastannut eteen niinkuin olisin halunnut. Se hyppäsi kuitenkin perusradan puhtaasti ja pääsimme uusintaan. Tein suunnittelemani lyhyemmät tiet ja yritin ratsastaa aikaa. Tein yhden liian uhkarohkean kokeilun ja tuloksena oli sitten kielto radan viimeiselle esteelle. Kyllä harmitti! Aivan oma moka. Viimeinen este oli pysty, jolle oli aika haastava tie juuri ennen päätyä ja lähdin kääntämään liian aikaisin, joten tulimme niin vinoon ettei siitä enää voinut hypätä. Uudella yrittämällä ja paremmalla tiellä ylitse ja maalissa tuloksella 0/4vp. Tällä tuloksella saimme sijan 3 ja olimme ensimmäiset ei-sijoittuneet.

Nämä pari ratsastuskuvaa on napattu 90cm verkasta. Kitille kiitos kuvista!

Myös toiseen luokkaan lähdin ensimmäisenä radalle. Vaikka ennen kisoja tavoitteina oli vain kiva ja puhdas rata, sekä jokin kolmesta mitallisijasta, niin radalle lähtiessä ratsastin kyllä siitä ykkössijasta. Kun kuuntelee koko ajan ennen omaa suoritusta sitä, miten voin saada hitaan ponini kanssa vain korkeintaan pronssia mestaruudesta, nousee kyllä pieni taistelutahto pintaan. Se etten itse uskonut meidän olevan Roopen kanssa riittävän nopeita uusimaan edellis vuotinen kultamitalli tai voittamaan luokkaa, ei tarkoita että kuuntelen sitä muilta. Radalla päätin ratsastaa sijoituksesta ja koittaa parhaani. Kyllä me pystyttäisiin siihen ja näytettäisiin että osataan.

Pystyltä ei tullut oikein yhtäkään järkevää kuvaa, mutta onpahan jotakin!

Rata menikin paremmin kuin ensimmäinen ja varsinkin viimeisen esteen kanssa olin tarkkana. Kehuin ponia aina, kun se hyppäsi isolla ja hyvällä hypyllä. Kun uusinnankin maalilinja ylittyi ja takana oli puhdas 0/0 rata, en voinut olla kuin tyytyväinen. Nyt täytyi vain odotella tuloksia ja katsoa mihin meidän aika tulisi riittämään. Tässäkin luokassa sijoittui vain kaksi ja kun lopulta oli palkintojen jaon aika, kutsuttiin meidät Roopen kanssa mukaan. Ensin meidän kuulutettiin saaneen sija kaksi ja tulleen näin ollen toisiksi mestaruudessa, mutta voin kertoa että hieman hymyilytti kun asia samantien korjattiinkin toisin päin.



Ysikympissä saavutettiin meidän tavoitteet paremmin kuin hyvin. Meidän yhteiset 90cm radat saa laskettua yhden käden sormilla, joten puhdas rata, luokkavoitto ja seuran seniorimestaruus olivat ihan huippu juttu! Myös motivaatio ja into ponin kanssa treenaamiseen nousi taas huippuunsa, kyllä tästä vielä hyvä tulee. Ennen kisoja ajattelin "isompien" esteiden tuottavan itselleni rimakauhua, pidemmän tauon jälkeen, mutta ehei. Molempien luokkien esteet olivat ihan naurettavan pieniä! Metrikin näytti kivan kokoiselta, sen olisi voinut hypätä vielä perään. Ehkä joku päivä, ken tietää. Nyt tavoitteena on vakiinnuttaa taas tuo 90cm peruskorkeudeksi, joka olisi helppoa, mukavaa ja sujuvaa. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan!
-Hanna

8. joulukuuta 2015

Perjantai illan treenit

Viime viikon estevalmennus oli poikkeuksellisesti perjantai iltana heti kouluvalmennuksen jälkeen. Olin jo hieman harmissani kun luulin etten pääse ollenkaan hyppäämään ennen kisoja, kun en päässyt normi valkkuihin viikolla. Torstai iltana tuli kuitenkin tieto tästä tunnista ja totta kai menimme sinne treenaamaan Roopen kanssa. Koulutunnin menin yllättäen pitkästä aikaa Nanalla, mutta ei siitä sen enempää. Meillä oli ihanasti koko maneesi käytössä, niinkuin nykyään onneksi pääasiassa aina estevalmennuksissa. Verkassa Roope oli ihan ok, laukassa parempi kuin ravissa. Tein sen kanssa paljon temponvaihteluita sekä laukkapysähdyksiä ja siitä eteen ratsastuksia. Koitin saada sen mahdollisimman aktiiviseksi ja liikkumaan oikeasti itse.

Kuvat nappasi Kiti S. Iso kiitos, oli kiva saada pitkästä aikaa ratsastuskuvia Roopen kanssa!



Esteinä meillä oli vain pysty-pysty sarja sekä yksittäiset pysty ja okseri. Verkkahypyiksi lähdimme tulemaan sarjaa matalana. Kyseessä oli yhden askeleen sarja, mutta Roope ei vastannutkaan enää yhtään eteen ja tuli sen varmaan kolme kertaa kahdella askeleella.. Sain ongelman kuitenkin korjattua ja tulimme vielä pariin kertaan oikealla askelmäärällä. Nyt täytyy tunnustaa etten todellakaan muista mitä teimme seuraavaksi. :D Hyppäsimme joitain hyppyjä pienempänä ratana, jonka jälkeen meille nostettiin esteet ysikymppiin.

Poni loikkaa ja kuski on melkein mukana!



Rata alkoi sarjalla, jonka perään okseri, sitten taas sarja ja siihen perään pysty ja lopuksi okseri melko vaikealla tiellä. Ensimmäisellä kerralla tulin ihan liian pienellä laukalla sarjalle sisään ja sain aloittaa heti alusta uudelleen. Mulla tulee nykyään aika vaistomaisesti varsinkin tämän ponin kanssa jarrut päälle lyhyillä sivuilla ehkä liikaakin, sillä muutama vuosi takaperin lennettiin kuljellemme reippaasta laukasta kun pohja lähti alta. Toinen kerta onnistui paremmin ja sarjaankin saatiin taas se haluttu yksi askel. Kääntäessäni Roopen okserille, se alkoi liikkua kunnolla. Tuntui ihan kuin siltä olisi lipsahtanut takajalka nopeasti alta ja kuin se olisi ollut jokin kaasunappi. En tiedä mitä todella tapahtui, mutta siitä eteenpäin poni eteni itse ja sain olla vain kyydissä ja näyttää esteen. Se oli hetkellisesti se sama poni, joka oli yllättänyt mut täysin Niksulan esteradalla. Vitsit kun saisi ponin aina hypätessä sille moodille.. Nyt ainakin tiedän millainen se voi olla ja mihin tähdätään.

Tästä näette suurinpiirtein millainen rata meillä oli. Mittasuhteet eivät ehkä ihan täsmää.

Sarja ja pysty sujuivat hienosti. Vaikka tulimmekin sarjalle hieman vinolla tiellä ja vasempaan laitaan, niin poni oli aivan super ja teki oikeat askelmäärät ongelmitta ja hyppäsi hyvin. Ensimmäisellä kerralla vitos okserille tuli huono tie ja sain huomata sille olevan oikeasti haastavaa päästä järkevästi ja nyt esteen noustua poni ei kyennyt enää hyppäämästä siitä kohdasta johon olimme esteen eteen päätyneet. Sain neuvoksi tehdä pidemmän tien kohti seinää ja kääntää sieltä. Tulimme ennen uutta yrittämää myös sarjan sekä pystyn, ne edelleen hyvin. Uusikaan tiemme ei ollut täydellinen, mutta parempi ja pääsimme esteen toiselle puolelle. Koska kääntö vaikeuksia oli edelleen ollut, tulimme vielä kerran. Tällä kertaa oikeasta kierroksesta kiertäen nelosen takaa ja tullen vain okserin. Nyt reitti oli helpompi ja hyppykin sujui paremmin ja saimme lopettaa.

Aina ei vaan onnistu, mutta enpähän pudonnut. :D



Kaiken kaikkiaan tunnista jäi todella hyvät fiilikset. Oltiin suoriuduttu sen verran mallikkaasti, että saisimme hypätä sunnuntain kisoissa myös ysikympin. Roope oli suurimman osan ajasta kiva ratsastaa, oikeita nappuloita löytyi ja yhteistyö paranee kerta kerralta. Se myöskin teki paljon hyviä hyppyjä okserille, vaikka pituusesteet ovatkin ponille vaikeita ja se hyppää enemmän ylös kuin eteen.  Ja niin kuin jo mainitsin, poni väläytti samanlaista menoa kuin kenttäkisoissa, joissa hyppäämämme rata oli paras yhteisemme. Opettaja sanoikin ponin olevan paras silloin kun sen kanssa tuntuu, että se hieman kuskaa. Silloinhan se onkin kaikkein helpointa, saa vain pitää narut kädessä, näyttää esteen ja nauttia kyydistä.
-Hanna

1. joulukuuta 2015

Koulufinaali

Aamulla ennen kisoja oli ohjelmassa hepan harjauksen lisäksi harjan siistiminen.
Viime sunnuntaina oli kisapäivä, kun tallillamme järjestettiin vuoden viimeiset koulukilpailut. Kyseessä olivat seurakoulukisat ja luokkavoittojen lisäksi kisailtiin myös seuranmestaruuksista. Osallistuin tällä kertaa vain Carterilla ja päätin jättää kouluradat Roopen kanssa ensi vuodelle. Carterin kanssa menimme yli vuoden tauon jälkeen heA-luokan, jossa ohjelmana oli helppo A:0 2009. Olemme kilpailleet Carterin kanssa tänä vuonna tasan yhdet koulukisat tasolla heB. Kanget sillä on ollut päässä max viisi kertaa, ei ehkä sitäkään. Edellisvuonna loppukesästä se meni viime kerran A:ta. Taukoa on siis hieman ollut, mutta nyt treenit ovat jatkuneet ja kun viime kisoissa saimme alle yhden B:n radan, niin päätin heti että näissä nousemme hieman ylöpäin. Ja koska halusin kilpailla sennumestaruudesta, niin olihan tuo luokka ainoa oikea valinta.

Ohjelma oli aika vaativa valmentajankin sanojen mukaan, sillä se sisältää niin paljon laukanvaihtoja käynnin kautta. Myöskin alku-ja lopputervehdyksiin tullaan laukassa, mikä arvelutti itseäni aluksi, mutta osoittautuikin odotettua helpommaksi ja mukavammaksi. Nelikaarinen kiemura oli jotakin aivan uutta kouluaitojen sisällä ja takaosakäännökset eivät ole mikään meidän paras liike..



Mitkä sitten olivat meidän tavoitteet? Ennen rataa tavoitteina oli tehdä mahdollisimman tasainen ja kiva suoritus ilman isompia virheitä tai rikkoja, sekä saada tietysti taas lisää ratakokemusta. Prosenteista ei niin väliä, kunhan läpi menee ja sijoitus toivekin oli vain, ettemme ole viimeisiä. Luokassa oli monta niin hyvää vastustajaa, etten edes haaveillut ensimmäisistä sijoista, sillä ne eivät olisi tällä hetkellä mahdollisia ilman jotakin suurta ihmettä. Isoimmat toiveet laitoin mestaruuteen, kolmen parhaan sennun joukkoon kun pääsemme niin hyvä! Odotellessamme maneesiin pääsyä muiden ratsastajien kanssa, kaikkien fiilikset olivat vähän samaa luokkaa. Mietittiin miten oikein selvitään ja toivottiin vain läpi pääsyä. Tavoitteet olivat siis korkealla. :D

Oikeita kuvia mulla ei valitettavasti kisoista ole, joten mennään näillä kuvankaappauksilla. En saanut edes koko rataa videolle, sillä tila loppui kesken, mutta pääsipähän pitkästä aikaa vähän näkemään videota omasta ratsastuksesta! Videosta kiitokset Kitille.

No miten meillä sitten meni? Verkassa Carter esitti todella kivoja pätkiä, rata oli taas paljon huonompi. Yleensähän se menee juuri niin päin, varsinkin täällä alemmilla tasoilla. Menin radan kertaalleen läpi verkassa, niin hyvin kuin muiden ratsukoiden seassa kykeni. Ja kunpa varsinainen ratamme olisi mennyt samalla tavalla! Suurimmat ongelmat meillä oli radalla varsinkin laukasta käyntiin siirtymisistä puuttuva pehmeys, jota oli vielä verkassa, sekä ne takaosakäännökset. Ne tosin eivät sujuneet edes verkassa, sillä Carter oli ihan sitä mieltä että aivan liian "haastava" liike pienelle hevoselle jaksaa suorittaa. Mitä sitä kääntymään, kun voi vaikka peruuttaa? Radalla se ei onneksi yrittänyt lähteä peruuttamaan, mutta muuta hyvää käännöksissä ei ollutkaan.. Juuri ennen lopputervehdystä tuli vielä esittää laukanvaihdot käynnin kautta kolmikaarisella. Carterhan oli aivan sitä mieltä, että suoravaihto olisi tuhat kertaa parempi. Ensimmäinen vaihto olikin lähes suora, taisi siihen joku puolikas käynnin tapainen askel tulla. Toiseen vaihtoon varauduin paremmin ja otimme rauhassa pari käyntiaskelta, kunnes ratsuni nosti väärän laukan.




Prosentteja tästä gp-suorituksesta tuli vaivaiset 53.800, mutta reilusti läpi kuitenkin ja emme olleet viimeisiä. Seuran sennumestaruudessa taas nappasimme pronssia. Kaikista virheistä huolimatta ja vaikka Carter olikin radalla sitä mieltä että hän tietää paremmin mitä tehdään, niin en voi olla sille yhtään vihainen. Miten sille voisi olla vihainen, kun hevonen on kouluradallekin pääsystä niin iloinen. Se haluaisi vain laukata koko radan ja näyttää että kyllä se osaa. Se on oikeasti ainoa hevonen, jolle en ikinä ole ollut vihainen tai turhautunut pieleen menneen suorituksen jälkeen. Ei ole tullut sellaista tunnetta, että ei tästä tule mitään, vaihdan ratsua. Tällä kertaan ole vihainen enkä pettynyt edes itseeni. Koskaan ei saa antaa periksi, vaan jatkettava harjoituksia ja yritettävä uudelleen. Ja saavutettiinhan me jotakin tavoitteita sentään. Nyt ei muuta kuin lisää treeniä ja ensi vuoden kisoja odottelemaan! :)
-Hanna

28. marraskuuta 2015

Pieni kuvahaaste

Jee toinen postaus viikon sisään, kyllä se tästä taas! Löysin tämän kivan haasteen Kootussa ravissa -blogista ja päätin heti toteuttaa. Haasteessa valitaan neljä kuvaa, joita kuvaavat sanat luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen ja todellisuus. Lisäksi valitaan vapaasti viides kuva ja sitä parhaiten kuvaava sana. Haastan kaikki blogini lukijat ja muut innokaat tekemään tämän haasten ja linkkaamaan postauksen sitten tuonne kommenttiboxiin, jotta voin helposti käydä katsomassa ne. :)
-Hanna



Luottamus



Onnistuminen



Epäonnistuminen



Todellisuus 





Kaverit

26. marraskuuta 2015

Kisahoitajan hommissa

Valmiina lähtöön! Amulla oli aika nättiä, kun oli vielä hämärää ja lunta.

Aika tuntuu menevän taas ihan hurjaa vauhtia. Tavoitteena olisi julkaista pari postausta per viikko, mutta nyt ollaan menty yhden postauksen viikkovauhtia. Tuntuu että kirjoitin edellisen postauksen pari päivää sitten, mutta sitten huomaankin siitä kuluneen jo viikon.. Koitan jotenkin alkaa ymmärtää tätä ajan kulua ja tsemppaamaan näiden postauksien kanssa! Mutta palataampa sunnuntaihin, jolloin olin pitkästä aikaa kisahoitajana. Silloin kello soitti puoli seitsemän maissa ja reipas heppatyttö nousi ylös ja alkoi valmistautua kisapäivään. Olin luvannut lähteä hoitamaan yhtä tallimme yksityistä hevosta kansallisiin estekilpailuihin. Hetken aikaa mielessä kävi ajatus, miksi teen tämän, enkä jää vapaapäivänäni vain nukkumaan lämpimän peiton alle? Tein sen, ja teen mielelläni uudestaankin, koska olen reipas heppatyttö ja oikeasti halusin lähteä pitkästä aikaa kisahoitajan hommiin, sillä se on mukavaa ja opettavaista. Aiempina vuosina olin useasti matkassa mukana, mutta nyt ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen. Ehkä sitä taas jatkossa eksyy omien kilpailuiden lisäksi hoitajaksikin. :)



Garin tuli hakemaan mut kotoa seitsemältä ja hyvä niin, koska lunta oli tullut yön aikana lisää enkä olisi muuten päässyt helposti tallille. Paikalle saavuttuamme menin laittamaan Sissiä kisakuntoon. Harjasin, laitoin loimet päälle ja suojat jalkoihin. Toinen mukaan lähtijä oli kaverini Maria hevosellaan Johnnyllä. Reilun tunnin päästä pääsimme lastaamaan ja molempien heppojen mennessä hyvin autoon, pääsimme pian lähtemään. Meiltä ajoi kisoihin noin puolisen tuntia kopin kanssa, eli ei pitkä matka. Perillä oli ihan jäätävän kylmä kun tuli autosta ulos ja jäin heppavahdiksi kisaajien käydessä kansliassa. Pian pääsin kuitenkin kävelemään virtaa täynnä olevan Sissin kanssa ja palelu loppui. Hieman neiti siinä puhisi ja tepasteli, mutta kun vain oli itse rauhassa, niin heppakin tasoittui ja kuskikin saatiin kyytiin. Meidän ratsukoiden ensimmäinen luokka oli 100cm ja kauaa ei verkkaan ja radalle pääsyyn aikaa kulunut. Molemmat hyppäsivät hienosti puhtaat radat ja sijoittuivatkin sijoille 7 ja 8/32. Muita ratoja en ehtinyt oikein seuraamaan, sillä juoksin loimikasaa kantaen ja kaviokoukku kädessä kahden maneesin väliä Sissin perässä. Ihan lyhyelläkin matkalla tuli järkyttävät tilsat kavioihin.. Eipä tuo mitään, vaikken muita ratoja nähnytkään. Jos kisoja haluaa tulla vain katsomaan, niin silloin ei kyllä kannata lähteä mukaan hoitajaksi. Itse viihdyn hyvin siellä kulisseissa ja apujoukkona. Pääsin nytkin kuitenkin seuraamaan verryttelyä Sissin talutuksen ohessa ja seurasin koko ajan tuloksia Equipesta.

Sissin kanssa käppäilemässä.

Heppojen toinen hypättävä luokka oli 110cm, jonka alkua piti odotella noin tunnin verran, mutta onneksi pystyimme kävelemään maneesissa, joten itselleni ei tullut ollenkaan kylmä. Aikakin kului nopeasti ja pian luovutin hepan Garinille ja kipitin itse buffaan, josta ehdin nappaamaan herkullisen mokkapalan matkaan mukaan. Istuin sitten kilpailumaneesiin seuraamaan ratsukoitamme ja tämä luokka ei valitettavasti mennyt ihan niin hyvin. Johnny harmillisesti hylättiin, mutta Sissi teki puhtaan radan ja olikin pitkään sijoilla. Se jäi kuitenkin nipin napin ilman ruusuketta kun kymmenen sijoittui ja Sissi sai sijan 13/39. Ei siis huono kuitenkaan!

Carter näki hurjan ponin puskassa.. :D



Takaisin tallilla oltiin jo kahden aikoihin päivällä, joten ehdin vielä itse hyvin ratsastamaan Carterilla ja harjoittelemaan sunnuntain koulukilpailuihin. Luokkana meillä on heA:0 2009, jota en ole aikaisemmin ikinä ratsastanut. Kiva siis päästä menemään aikaisemmin tuntematonta rataa! Se vaikuttaa aika kivalta, mitä nyt olen sitä opetellut ja kerran ratsastanut läpi. Eniten huolettaa alku-ja lopputervehdyksiin tulo laukasta, C ehkä laukkaa tuomarin pöydälle asti.. Myöskin laukanvaihdot käynnin kautta kolmikaarisella voivat olla pienoinen ongelma, sillä harjotellessamme Carter oli kovin innoissaan ja olisi mieluummin tehnyt suorat vaihdot. :D No, ehkä me selvitään. On kuitenkin kiva päästä menemään pitkästä aikaa A:ta. Kyseessä on myös vuoden viimeiset koulukilpailut ja samalla seuran mestaruudet. Estemestaruuksista kilpaillaan ensi viikon loppuna ja sitä seuraavana olisi vielä yhdet ulkopuoliset estekilpailut, mutta katsotaan päästäänkö lähtemään niihin vai päätetäänkö kisakausi kotona.
-Hanna

18. marraskuuta 2015

Päivän piristäjä


Osmon kanssa lenkillä! Oli kyllä kivaa, hyvä seura ja kiltti aasi.

Eilinen oli taas niitä päiviä kun töiden jälkeen teki mieli jäädä kotiin ja käpertyä peiton alle maailmaa pakoon. Jo viikonloppuna alkanut ärsytys oikeastaan kaikkea mahdollista kohtaan jatkui. Toisinaanhan varmaan kaikilla tulee ajanjaksoja, joilloin mistään ei tule mitään, mikään ei kiinnosta,  et jaksaisi tehdä mitään ja kaikki vain yksinkertaisesti ärsyttää. Silloin riittää pienikin asia masentamaan mieltä ja koko maailma tuntuu kaatuvan päälle. Pahintahan varmaan on, etteivät edes hevoset ja tallille meno tunnu kiinnostavan ja helpottavan tilannetta. Oma huono fiilikseni alkoi sunnuntaina ja niin estevalmennus Roodoksen kanssa meni aivan penkin alle (suoraan sanoen meillä ei ole koskaan mennyt niin huonosti hyppääminen yhdessä..), kevyestä ratsastuksesta Reinon kanssa ei meinannut tulla mitään, vaikka pari kivaa pätkää saatiinkin, enkä ehtinyt ratsastamaan kaikkia hevosia jotka olisin halunnut ja ehkä niin oli siinä mielentilassa ihan hyväkin. Lopulta mikään ei kiinnostanut, en oikeastaan halunnut nähdä ketään enkä puhua kenellekkään. Kotona kulutinkin sitten aikaa tv:n ja netin äärellä, eivätkä Pariisista kantautuneet surulliset uutiset yhtään helpottaneet huonoja päiviä, mutta lisäsivät kyllä ajatustoimintaa maailman menosta.

Tän Perfeton kanssa olin lauantaina koulutunnilla opettelemassa ratsastaan. Bambilla oli ihana mennä pitkästä aikaa kunnolla. :)

Kaikesta huolimatta hyppäsin tiistaina pyöräni selkään ja lähdin tallille. Mulla oli Vapun liikutuspäivä ja lisäksi toivoin ehtiväni harjaamaan Topin tai Reinon. Ensimmäiseksi suuntasinkin niiden päähän tallia ja sain R:n omistajalta pyynnön laittaa hepan pois tunnin jälkeen, minkä sitten ilomielin teinkin. Mieli alkoi heti hieman piristyä ja ehdin vähän rapustella Topiakin, jolla reppanalla on tällä hetkellä kaviopaise... Vaikka ulkona oli jo ihan pimeä ja maa kurainen ja märkä niin päätimme Kitin kanssa lähteä ulkoiluttamaan Ossia. Teimme kivan lenkin metsässä ja Ossin tullessa kiltisti välissämme, saimme valittaa toisillemme niin koulusta, töistä, kuin kaikesta muustakin mikä juuri sillä hetkellä ärsytti. Kunnon terapiamaasto siis!

Ihana nuorukainen Reino sunnustaihölkällä.

Lenkin jälkeen menimme maneesiin odottamaan ratsujamme edelliseltä tunnilta. Sovimme, että jos toinen alkaa näyttää menettävänsä hermonsa, niin toisen tehtävä on tulla rauhoittamaan tilanne ja käskeä ottamaan ihan rennosti. Päätinkin, että jos mistään ei tule mitään niin en väkisin yritä vaan sitten vaikka vaan kävellään pitkin ohjin koko aika. Ei se ole hevosen vika jos itsellä on paha päivä, eikä omaa kiukkuaan saa purkaa hevoseen. Lopultahan kaikki meni parhain päin ja kumpikin pääsi tekemään kunnolla töitä. Maneesin päädyssä oli hieman ahdasta, eikö Vappu päässyt liikkumaan eteen päin aivan niinkuin olisin halunnut. Tai olisi se päässyt, mutta hitaasti syttyvää tammaa ei ennemminkin mahtunut ratsastamaan kunnolla eteen. Vappu oli myöskin taas kovin kiukkuinen muita hevosia kohtaan, joka toi omat ongelmansa.

Yksi mun päivieni piristäjä, Vappu. <3


Olen kuitenkin tyytyväinen ratsastukseen, sillä vaikka Vappu olisi saanut olla aktiivisempi, niin se kuitenkin kulki muuten kivasti. Se oli pehmeä ja rento ja liikkui rauhallista tasaista tahtiaan koko ajan, eikä sitä tarvinnut koko ajan pyytää jatkamaan. Saadessaan pidempää ohjaa loppuraveissa, se alkoi venyttämään sekä kaulaansa että askeltaan. Lopuksi halasin ja taputin hikistä hevosta ja sanoin sen olleen kyllä päivän piristys. Sitä se todella oli. Olin heti paremmalla tuulella onnistuneen ratsastuksen jälkeen. Eiköhän tästä taas siis nousta ylös ja kerätä se karkuteillä oleva motivaatio, jotta voidaan jälleen vajota takaisin alas ja nousta sitten taas ylös yrittämään parhaansa.
-Hanna
Ps. Blogiin on ilokseni tullut muutama uusi lukija. Tervetuloa ja toivottavasti viihdytte! Olisiko teillä lukijoilla kiinnostusta esimerkiksi kysymyspostauskeen tai toiveena joulukalenteria? Millaisia postauksia haluaisitte lukea, eli mitä toiveita teillä on?