19. joulukuuta 2014

Every horse has something to teach

Keskiviikkona olin Ciaon kanssa hyppäämässä estevalmennuksessa ja koska sain kivoja kuvia treeneistä heti eilen, niin saatte nyt lukea jonkinmoisen valmennuspostauksen. Ennen tunnin alkua käytiin rakentamassa muutamat esteet maneesille. Toisella pitkällä sivulla meillä oli pystyistä koostuva kolmoissarja, radanpoikkitiellä suunnanvaihtopysty ja suurinpiirtein lävistäjällä okserin ja pystyn sisältävä kahden askeleen sarja. Verryteltiin itsenäisesti askellajit läpi ja alettiin sitten ottaa hyppyjä yksittäiselle pystylle. Tulimme ensin vasemmassa laukassa ja vaihdoimme esteellä suunnan oikeaan. Tultuamme tämän pari kertaa hyvin, vaihdoimme suuntaa. Ensimmäinen hyppy oli taas vähän sellainen, apua miten tämä oikein hyppää pomppaus, mutta toisella kerralla maltoin itse paremmin ja hyppy lähti paremmalta paikalta. Laukat vaihtuivat joka kerralla ongelmitta esteen päällä.

Kaikki kuvat Kiti S. Tällä kertaa hieman pienempiä kuvia, jotta laatu olisi edes jonkinlainen. Koittakaa kestää näitä maneesikuvia kunnes päästään taas ulos..



Jatkoimme pystyn hyppäämistä vasemmasta kierroksesta vaihtaen edelleen suunnan ja jatkoimme sitten okseri-pystysarjalle. Jostakin syystä en hahmottanut okseria ollenkaan enkä nähnyt ponnistuspaikkaa kunnolla. Joka kerta selvittiin kuitenkin hyvin yli, vaikka kerran tulikin hieman turhan suuri hyppy. Koska en nähnyt paikkaa, ratkaisin asian ratsastamalla eteen ja Ciaohan sitten loikkasi kunnolla esteen yli. Muuten sarja sujui hyvin ja askeleita tuli joka kerta oikea määrä. Seuraavana tehtävänä meillä oli suunnanvaihtoeste oikeassa laukassa ja jatkaa sen jälkeen vasemmalle päädyn kautta kolmoissarjalle. Tultiin tämäkin pariin kertaan, eikä se tuottanut meille Tahvon kanssa ongelmia. Lopuksi vielä yhdistimme tehtävät ja hyppäsimme pienen radan noin 85-90cm korkeudessa. Alkurata oli sama kuin viimeisimpänä hyppäämämme tehtävä ja sen jälkeen jatkoimme yksittäisen pystyn aivan uudesta suunnasta vaihtaen jälleen suunnan. Viimeisenä tulimme vielä sarjan, mutta tällä kertaa pysty-okserina. Rata meni meidän osalta oikeasti tosi kivasti ja yksi kerta riittikin mainiosti.




Se lyhyt aika mitä olen nyt Ciaon kanssa harjoitellut, on ollut oikeasti todella kivaa ja olen saanut oppia ratsastuksesta uusia asioita. Varsinkin hyppääminen tämän hevosen kanssa on niin ihanaa, sillä se todellakin rakastaa esteitä ja on niin tosissaan ja innoissaan. Hyvä kun se eilenkään malttoi odottaa laukka-apuja kun oli meidän vuoro lähteä tekemään tehtävää.. :) Ciao on myös siitä hyvä ratsu, että vaikka itseäni jännittäisi jokin este niin voin luottaa hevosen menevän siitä ylitse. Vaikka en esimerkiksi aina näkisikään ponnistuspaikkaa, voin luottaa hevoseen. Kunhan vain pidän ohjat kädessä ja ratsastan pohkeilla eteen, Ciao hoitaa homman kotiin. Eilenkin se pelasti mut pariin otteeseen. Eiköhän tästä kuitenkin pikku hiljaa harjoitellen aleta päästä siihen tilanteeseen, jossa alan osata hallita hevosta aina paremmin ja paremmin ja yhteistyö muuttuu toivottavasti saumattomammaksi.




Sunnuntaina meillä onkin Tahvon kanssa toiset yhteisen kilpailut joissa hyppäämme 90cm ja jos pääsemme uusintaan niin hypimme ensimmäisen yhteisen metrin. Ensimmäisten kisojen pohjalta on nyt paljon helpompi lähteä tulevalle radalle, sillä mulla on jonkinlaista käsitysti Ciaon toimivuudesta siellä ja tiedän mm. kuinka pieniä kaarteita pystymme tekemään. Vaikka Ciao onkin ihana hevonen ja sen kanssa on ilo tehdä töitä, niin kaipaan Carterilla ratsastusta hirmuisesti.. Olen mennyt niin pitkään vakituisesti ja aktiivisesti vain Carterilla että pieni vaihtelu tekee toki välillä hyvää ihan mun kehityksenkin kannalta, mutta totta kai mulla on ikävä sen selkään. Mulla ei ole tietoa koska pääsen sen selkään taas, edes kävelemään. Ciao on mulle omalla tavallaan jo tärkeä, pidän siitä kovasti ja olen oppinut jo luottamaankin siihen. Se ei silti ole sama kuin Carter, ei mitenkään. Carter tulee aina olemaan mulle ihan erityinen hevonen, jota voin kutsua ystäväkseni. Toivon, että pääsemme vielä treenaamaan yhdessä ensi vuoden puolella, mutta ainakin siihen asti Ciao saa toimia vararatsuna ja sillä onkin vielä paljon annettavaa.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti