28. marraskuuta 2014

Uusia ratsuja

Arska kuvat Kiti S.
Heippa! Tässä postauksessa esiintyvät pari oudompaa ratsua, joilla pääsin menemään muutamia viikkoja sitten. Vähään aikaan en ole aivan outojen hevosten selässä ollut, mutta lauantain tunnille mentäessä listassa luki sellaisen hevosen nimi, jolla en ollut ikinä ennen mennyt. Tämä hevonen oli Poeesia, eli tutummin vaikkapa Possu. Kyseessä on tänä vuonna tallillemme muuttanut yksityinen tamma, joka tekee ratsastuskoulutunteja. Uusia hevosia on yleensä aina kiva ja jännittäväkin kokeilla. Olin siis ihan iloisella ja uteliaalla mielellä menossa Possulla tunnille, mutta mielialaa laski tieto siitä että hyppäisimme. P on aika vauhdikas kaveri varsinkin laukassa ja esteillä olen nähnyt sen olevan hieman holtiton ja hyppäävän välillä vähän mistä milloinkin.

Poeesia kuvat Katja N.


Alkuverkassa tutustuttiin toisiimme. Miten tämä heppa kääntyy, pysähtyy ja lähtee eteen? Kyttääkö se laitoja tai pelkääkö katolta putoavaa lunta. Jep, pelkäsi se sen verran että pari kertaa esitettiin muutama laukkaspurtti, ei niin hallitusti. Käynti ja ravi menivät ihan jees. Pystyin helposti istumaan ravissa alhaalla ja ajoittain Possu kulki oikein päin. Se myös eteni mun vauhtia, eikä lähtenyt kiihdyttelemään omiaan. Ensimmäinen laukannosto sujui ihan hyvin. Suuntana oli vasen, joka oli selvästi helpompi. Laukka eteni paljon enemmän kuin ravi ja saatiinkin vähän väliä etsiä tilaa itsellemme. Laukassa saatiin muutama askel pyöreänä ja rentona, mutta pääasiassa keskityin laukan laatuun ja hallittavuuteen. Oikea laukka olikin sitten omasta mielestäni katastrofi. P vain ampaisi liikkeelle, kuin oltaisiin estetunnin sijaan oltu laukkakilpailuissa. Musta tuntui ettei hevoseen saa mitään otetta. Se ei taipunut tai hidastanut. Voltit ja ympyrät olivat aika laajoja tai sitten hyvin hätäisiä. Totta kai Possu käsissä pysyi ja jarruttu raviin, mutta laukan sisällä tempon säätyly oli lähes mahdotonta. Mietin jo mitä hyppäämisestä mahtaa tulla.




Aloitettiin sitten verkkahypyillä radan poikki tiellä olleelle pikkuiselle pystylle. Ekalla kerralla mulla ei ollut hajuakaan, mistä mun ratsuni hyppää ja tultiinkin aika pohjaan. Toisella kerralla oli jo vähän tuntumaa miten homma hoidetaan ja osasin auttaa Possua ponnistuspaikan kanssa. Heti tulikin parempi hyppy. Ilokseni myös huomasin hepan kuuntelevan mua laukassakin ja esteille mentiin hallitusti. Esteitä nostettiin hieman ja aloitimme sitten radan hyppäämisen. Rata alkoi oikeassa kierroksessa verkka pystylle. Toisena oli pysty kulmasta ja kolmantena ykköspysty uudelleen, mutta toisesta suunnasta. Possu teki rada tosi kivasti! Se eteni koko ajan mun määräämää vauhtia, hyppäsi hyvin ja suoritus oli tasainen. Opettajakin oli tyytyväinen ja sanoi radan olleen juuri sellainen kun toivottiin: siinä oli hyvä rytmi ja se oli tasainen. Hauska ja opettavainen kokemus tunti kyllä oli ja olen siihen itsekin ihan tyytyväinen. Menisinkö Possulla joskus uudelleen? Kyllä menisin. Entä hyppäsinkö sillä uudestaan? Kyllä hyppäisin.




Toinen uusi ratsu heti samana päivänä oli suomiruuna Arska. Kaveri vuokrailee heppapappaa ja pääsin nyt itsekin vähän kokeilemaan sitä. Itseasiassa Arskan asuessa aikaisemmin kotitallillani, mun piti kesällä käydä sen kanssa uimassa, mutta se jäi tekemättä. Nyt käytiin hakemassa A kotoaan ja mentiin ensilumen valkaisemalle pellolle. Pohja oli aika surkea ja tilsoja sai koko ajan varoa. Löydettiin sitten ihan ok ympyrä, jolla pystyi vähän ravailemaan. Ratsastus oli ihan super hauska! Vaikka askellajait olivat vain käynti ja ravi, eikä näitäkään paljoa pystynyt menemään, niin kivaa oli niin ratsastajilla kuin hepallakin. "Talven" ensimmäinen kerta pellolla lumessa ja pörröinen heppa ilman satulaa. Kävelin Arskalla myös loppukäynnit tietä pitkin takaisin kotiin ja herra käyttäytyi oikein nätisti. Toisen kerran Arskan selkään pääsin heti maanantaina, kun menin sillä alku- ja loppuravit maneesissa estetreenien jälkeen, tällä kertaa satulalla. Paikka oli kuin villi länsi, mutta selvittiin hepan kanssa hengissä ja sain vähän lisää tuntumaa. Nämä pari kertaa jotka olen Arskalla mennyt, ovat olleet oikein hauskat ja vaikka en itse olekaan mikään suokkiratsastaja, niin Arkasta kyllä pidän. Ehkä joku päivä pääsen vielä kokeilemaan sen kanssa laukkaakin. ;)
-Hanna

En alkanut muokkailemaan tekstiä sen enempää, mutta kuten kuvasta näkee niin nyt on myös laukattu Arskalla. Kolmannen kerran ratsastin sillä koko alkuverkan ja loppuravit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti