22. marraskuuta 2014

Hyviä ja huonoja päiviä

Postauksen kaikki kuvat Linda P.


Niitä tulee kaikilla. Välillä menee hyvin ja ratsastus tuntuu ihan mahtavalta, hevonen toimii ja tuntuu että pystytte mihin vaan. Sitten tulee pudotus pilvilinnoista ja mikään ei taas tunnu sujuvan. Yksinkertaisinkin asia tuntuu mahdottomalta ja voit olla valmis lopettamaan leikin kesken. Hyvä ja huono päivä voivat olla peräkkäiset tai sitten niillä on väliä paljonkin. Hyvien päivien ansioista jaksaa yleensä kahlata läpi ne huonommatkin. Mun ja Carterin viime viikkoon mahtui yksi hyvä, yksi huono ja yksi ihan ok päivä.
Hyvä päivä, tai oikeastaan aika super, oli keskiviikkona. Silloin meillä oli viikoittainen estevalmennus ja tehtävänä jälleen rata. Alkuverkassa heppa oli aika jäykkä, mutta toimi kuitenki esteverkkaa ajatellen ihan hyvin. Kaikki verkkahypyt sujuivat ihan hyvin. Carter oli oma innokas itsensä, mutta malttoi kuunnella eikä tehnyt mitään tyhmyyksiä. Positiivisin asia varmaan oli hepan suoruus ja hyppääminen keskeltä estettä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Välillä sen saaminen pois oikealta tuntuu yhtä vaikealta ja mahdottomalta kuin vuoren siirtäminen. Tällä kertaa se ei kuitenkaan itse edes hakenut oikealle ja tarvittiin vain pientä korjausta pohkeella. Tullessamme suoraa suhteutettua, C pysyi koko ajan suorana ja keskellä, mistä opettajakin jo totesi sen olevan tosi suora. Hassua, miten hyvin Carter lopulta toimi vaikka olikin jäykän oloinen verkassa!



Kun oltiin saatu hypättyä yksittäiset esteet muutamaan kertaan hyvin läpi, siirryttiin radan pariin. Radassa meillä oli neljä estettä ja viisi hyppyä. Aloitimme sen tulemalla pitkän sivun rinnalla olevan suoran suhteutetun, jolta jatkoimme kaarteeseen oikealle ja käänsimme hieman vinon tien kulmasta kaarevalle suhteutetulle. Ratsastimme esteen tarkoituksella hieman vinoon ja välin kolmella askelleella, uusinta tyylisesti. Tämän jälkeen jatkoimme haluamamme matkan toista päätyä kohti kunnes käänsimme vasemmalla ja tulimme toisen pitkän sivun vieressä olleen okserin. Meidän rata meni oikeasti tosi hyvin. Carter oli koko ajan kuulolla, teki ne tiet mitkä halusin, oli suora ja keskellä esteitä, hyppäsi rohkeasti, edettiin sopivaa vauhtia.. Meille riittikin vain yksi kerta. Ne joilla oli korjattavaa tai jotka halusivat, saivat mennä uudestaan, mutta mun eikä opettajan mielestä se ollut tarpeellista. Tän hyppykerran fiiliksellä on taas niin hyvä lähteä jatkamaan! :)



Harmi kun ei hypätty myös perjantaina valkussa, sillä yritys ratsastaa koulua meni aivan pyllylleen. Viime koulu kerrasta oli jo viikko aikaa, niin pitkää väliä ei yleensä ikinä ole. Sen kyllä huomasi edelleen jäykästä ratsusta. Kun tehtävänä vielä oli tulla keskihalkaisijaa ja siitä väistöjä, olin varma ettei tunti tule olemaan mitenkään mukava ja helppo. Aluksi väistettiin ensin oikealla ja sitten hyvissä ajoin ennen uraa suoristus. Tämä tehtiin myös vasemmalle ja nämä yhdet väistöt sujuivatkin kohtalaisen ok. Välillä tosin takaosa karkasi edelle, ei väistetty tarpeeksi ja kiemurreltiin vain ja mistään peräänannosta ei todellakaan voinut puhua. Nämä väistöt olivat kuitenkin vain harjoitusta varsinaista tehtävää varten, eli ensin väistö oikealle, suoristus ja väistö vasemmalle ja vielä ennen uraa suoristus. Huh huh kun oli tuskaa! En muista koska viimeksi on ollut yhtä kamala koulutunti.. Periaatteessa kuitenkin aika yksinkertainen tehtävä ja pitäisi jo onnistua. Mutta ei niin ei. Jotenkin me tuosta kuitenkin räpellettiin lopulta läpi ja saatiin lopettaa tehtävä. Pohkeenväistöt ei oo ikinä olleet mun juttu, en vain osaa niitä. Jostain syystä ne on mulle itselle hirmu vaikeita! Tästä sitten seuraa se että jännitytään molemmat hepan kanssa, rentous katoaa, tulee kiemurtelua ja koko pakka hajoaa.. Ehkä vielä joku päivä tuokin tulee helpommaksi kun vaan tarpeeksi jaksaa treenata!



Lauantai oli sitten se ihan ok päivä Carterin kanssa. Meillä oli koulutunti ja tehtävä paljon kivempi ja edelleen jäykälle hepalle sopivampi kuin perjantainen. Nyt C oli jo alkuverkassakin vähän parempi ja rennonpi kuin edellisenä päivänä, mutta oikeastaan vasta lopussa se alkoi tulla sellaiseksi millainen se on ollut viime aikoina tunnin alussa. Tunnin tehtävänä meillä oli vain ja ainoastaan ratsastaa ravissa isoa kahdeksikkoa. Suunnanvaihdossa huolellinen suoristus ja pyöreät ympyrät molempiin suuntiin. Tällaista tehtävää teen monesti ratsastaessa itsekseni, sillä siinä saa hepan yleensä hyvin kuulolle ja molemmat puolet läpi. Alussa sai tehdä paljon töitä, jotta C taas rentoutui ja pyöristyi, mutta loppua kohden alkoi tulla hyviä ja aina vähän pidempiä pätkiä. Lisäksi otettiin mukaan laukannostot suunnanvaihdoksissa ja tämä sujui ihan kivasti. Tältä tunnilta jäi ehdottomasti paljon parempi mieli kuin perjantailta ja loppukeventelyissä Carter oli oikein hyvä ja venytti kunnolla eteen alas.



Eiköhän sitä tästä taas nousta ylöspäin, toivottavasti! Nyt olen ollut taas viikolla kipeänä ja joutunut olemaan kotona, tallillekin pääsin sunnuntain jälkeen vasta torstaina. Perjantaina meillä piti olla kouluvalmennus, mutta valmentajan sairastaessa emme tällä kertaa saaneet ketään sijaiseksi vaan valmennus siirrettiin maanantaille. Huomenna on onneksi koulutunti ja pääsen toivottavasti taas Carterin kyytiin. Jos näin käy, yritetään olla kunnon kouluratsukko ja laitetaan pitkästä aikaa kanget päähän. Sunnuntaina on nimittäin kisat ja siellä pitäisi osata taas ratsastaa kangilla helppoa A:ta.. Että tälläistä tällä kertaa! Aina ei vaan voi sujuaa ja meilläkin menee huonosti. Lisää vaan harjoitusta niin tullaan paremmiksi. Tsemppiä teidän kaikkien treeneihin! :)
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti