Sivut

31. lokakuuta 2014

Lokakuu kuvina

Moikka! Kuukauden kuvat postaus tuleekin poikkeuksellisesti saman kuun aikana, eli tänään (okei, onhan seuraavaan kuuhun aikaa about puoli tuntia). Halusin postata jotain ja muut tekstit eivät ole vielä valmiita, joten päätin laittaa kuvat ja kertoa hieman kuulumisia. Huomenna tulee toivottu Myday-postaus työpäivästä tallilla ja ensi viikolla on luvassa kisapostausta Niihamasta. Tänään on viimeinen päivä lokakuuta, huh kun aika menee nopeaa! Olen ollut tällä viikolla tallilla töissä ma-to ja tehnyt 5,5-6 tunnin päiviä plus lisäksi ratsastanut muina päivinä paitsi torstaina. Maanantaina olin oikein kivalla maastolenkillä kaksistaan Topin kanssa ja huomenna mennää taas, mutta saadaan luultavasti seuraa. Valmentaja palasi parin viikon lomalta ja tiistaina oltiin sitten Carterin kanssa koulutunnilla, jossa teimme lisäyksiä käynnissä ja laukassa. Tunti meni varsin mukavasti, niinkuin myös keskiviikon estevalmennus. Parisen viikkoa hyppytauko (jos ei lasketa ilman satulaa pomppuja) ja oli taas niin mukavaa päästä hyppäämään kunnolla. Vihdoin myös pääsin harjoittelemaan sitä kolmoissarjaa Carterin kanssa! :) Meillä meni kivasti ja oltiin molemmat innoissamme hyppäämisestä. Tänään mulla oli ihan hevoseton päivä ja huomenna tosiaan töitä, tunti ja Topi. Sunnuntaina kauden viimeiset kisat kodin ulkopuolella. Peukut pystyyn!
-Hanna

1. Carterin kanssa laukkaradalla menemässä reippaasti ja maastoilemassa. Nyt rata on ihan huonona. :( 2. Syksy ja ruska tuli, nyt on suurin osa lehdistä jo maassa. 2. Topin kanssa kävelemässä kentällä, vaavi oli onnistunut pudotamaan kenkänsä.. 4. Kahvilla kotona.

1. Vietettiin kaverin kanssa leffailtaa, tehtiin pirtelöä.. 2. Ja katsottiin Nälkäpeli, joka kuuluu mun suosikkeihin. Ei oo enää montaa viikkoa Matkijanärheen! 3. Kotikisoissa napattiin Carterin kanssa ysikympistä sija 3. :) 4. Lehmä seuraili heppojen menoa kentällä ja päätin napata siitä kuvan.
1. Kylmä päivä tallilla ja maassakin jo valkoista. 2. #selfie 3. Syksyisen sumuinen takapiha jonakin aamuna muutama viikko sitten. 4. Ossin ja kavereiden kanssa retkellä. Tästä reissusta tuli kyllä hauskaa videomateriaalia! :D
1. Topin kanssa metsässä. Kuvauksen ajaksi herra malttoi olla kiskomatta mua joka puskaan ja mustikanvarvun perään. 2. Herkullinen suklaamurumuffinssi. 3. Kävin naapurissa pelaamassa pitkästä aikaa monopolia. Ensin meni hyvin, mutta sitten hävisin kaikki rahat ja jäin velkaakin muutaman miljoonan. 4. Carterin kanssa metsässä oman neljän päivän heppaloman jälkeen.

1. Carterin kanssa metsässä osa kaksi. 2. Mun lempparikissa! Pikku Rebecca. :) 3. Happy halloween! Tehtiin kaverin kanssa haamumuffinsseja.. 4. Ja käytiin katsomassa Dracula Untold. Oli aikas hyvä leffa ja pääosassa ihana Luke Evans. :)

25. lokakuuta 2014

Esteitä ilman satulaa

Kaikista kuvista jälleen iso kiitos Linda P. :)



Viime viikon lauantaina hypättään yleisön pyynnöstä vähän esteitä ilman satulaa. Ratsuna tällä tunnilla oli pitkästä aikaa Carter, sillä muutamat edelliset viikot olen mennyt Vapulla ja sitten tallin muilla hevosilla. Teimme itsenäisen verryttelyn ihan normaalisti ja lisäksi saimme käyttää kahta ravikavalettia pitkän sivun rinnalla. C oli verkassa aika mukava ja kavaletit se suoritti hyvin. Laukkaverkassa se selvästi taas innostui ja yritti oikoa kulmissa aika paljonkin. Pian otimme mukaan laukkakavaletit ja tulimme ne molempiin suuntiin muutamat kerrat, niin että saimme ne sujumaan hyvin. Ilman satulaa meno ja hyppääminen ei itselleni ollut mikään ongelma tai haaste, sillä olen mennyt ja menen edelleenkin aika paljon ilman. Carter muutenkin on tietysti mulle niin tuttu hevonen, että osaan mukautua sen liikkeisiin ja ennakoida mitä se tekee.



Annoimme sitten hevosten kävellä hetken ja hengitimme itsekin. Laitettiin kavaletteihin hieman korkeutta ja tulimme ne. Carter meni tosi kivasti ja moitteettomasti. Meille riitti ihan muutama kerta. Kahden esteen jumppiksen jälkeen aloitimme hyppäämään ristikkoa, jolle lähestyimme ensin vasemmasta kierroksesta. Tällöin kulma piti ratsastaa hyvin ja kääntää heti sen jälkeen esteelle, jotta saatiin suora tie. Meille aika hankala tie, sillä C valuu aina enemmän tai vähemmän oikealle ja on huonompi kääntymään oikealta pois. Näin pieni este oltaisiin kyllä päästy yli vaikka takaperin, mutta miksi ratsastaa huonosti pienillekään esteille ja helpommille tehtäville? Aika paljon sai nytkin käyttää oikeaa pohjetta ja tehdä töitä jotta pysyttiin suorassa.



Vaihdettiin suuntaa ja otettiin ristikko vielä toiseen suuntaan, jolloin lähestyminen oli paljon helpompi. Esteen jälkeen taas sai olla tarkkana että otetaan edes yksi askel suoraan ennen käännöstä oikealle. Pari kertaa tultiin ja sitten riitti. Jumppiksesta rakennettiin yksi mini pysty ja ristikkokin nostettiin pystyksi. Korkeudet esteillä olivat ehkä 50cm. Hypättiin kahden esteen rata parilla erilaisilla teillä ja meille riitti kerta. Carter oli kiva ja innokas, malttoi kuitenkin kuunnella ja hyppäsi hyvin. Kaikinpuolin tunti meni siis kivasti.

Myös sunnuntaina ratsastin ilman satulaa. Hölköttelimme maneesissa kevyesti koulua ja lopuksi teimme pienen maastoretken. Tällä viikolla olin neljä päivää kipeänä ja vihdoin perjantaina pääsin tallille. Kyllä oli kuulkaa kivaa päästä taas hepan selkään ja C:n kanssa käytiinkin tunnin maastolenkillä! Enhän ollut pois kuin muutaman päivän, mutta se tuntui paljon pidemmältä ajalta. Tänään oltiin Carterin kanssa koulutunnilla ja ratsu ei ollutkaan niin jäykkä kuin olisin tauon jälkeen luullut. Tunti meni itseasiassa tosi kivasti ja C yllätti positiivisesti. :) Huomenna on tarkoitus ratsastaa itsenäisesti koulua, joko ihan kunnolla tai sitten kevyesti kunnolla. Ensi viikoilla valmentaja palaa pikku lomaltaan ja päästään taas kunnolla treenaamaan. Tällaisia heppakuulumisia tällä kertaa, nyt unohdan netin ja keskityn pelkästään katselemaan Hihsiä telkkarista!
-Hanna



24. lokakuuta 2014

Kuvia Carterin kanssa alkuajoilta

Nyt luvassa on toivepostaus, eli kuvapostaus kuvista Carterin kanssa meidän yhteisen taipaleen alkuajoilta. Paljon on kuvia, jotka ovat mun monilla tikuilla tai kadonneet kokonaan ja niitä en tähän valitettavasti saanut. Laitoin kuvat kahden kuvan kollaaseihin, ettei määrä paisuisi ihan mahdottomaksi, sillä kuvia kyllä löytyy! Toivottavasti joku jaksaa nämä katsella. :) Aika paljon tähän nimittäin tuli materiaalia ja kuvat ovatkin aikaväliltä 2008-2011. Kiitos vielä tästä ideasta ja muistakin ideoista, niitä saa edelleen laitella jos mieleen tulee jotakin kivaa! :) Jos oikein muistan niin kameran takana ovat olleet Kiti, Veera, Sini, Laura, Henna, Anette ja Paula.
-Hanna
Ps. Blogger heitti kuvat aivan epäjärjestykseen, mutta koska tein postauksen puhelimella, en jaksa alkaa laittamaan niitä uudelleen..!

1. Ihan ensimmäistä kertaa Carterin selässä! Alkeiskurssin ensimmäinen ratsastuskerta, kesäkuu 2008. 2. C alkoi jo esiintyä useamman kerran tuntilistassa mun kokohdalla hyvin nopeesti, syksy 2008.
1. Meidän vika 70cm luokka kisoissa ja sija 1. Kevättä 2011, tän jälkeen siirryttiin kokonaan 80 ja joulukuussa mentiin eka 90cm. 2. Syöttelemässä hyvin pitkäharjaista kaveria vuonna 2010.

1 ja 2. Meidän ensimmäisiä peltoiluja, vuosi taisi olla 2011.

1. Kesällä 2011 käytiin aika monessa Vilkun estevalmennuksessa, joista tykkäsin kovasti! Syksyllä aloitettiin sitten ihan oikeasti valmennukset. 2. Meidän eka 90cm ja saatiin sija 3! Tämäkin vuodelta 2011.

1. Vuonna 2010 aloin vuokrailla Carteria ja tässä ollaan muistaakseni ekoilla vuokrauskerroilla selässä. 2. Ensimmäiset koulukisat mentiin kn-specialia joulukuussa 2010.

1. Tää omasta mielestäni aika järkky kuva on luultavasti vuoden 2009 keväältä.. 2. Ja tämä suuri este hypättiin kun otin ratsastuksessa askeleen eteenpäin ja alotin toisen kurssitunnin viikossa, kesä 2009.



1. Vilkun estevalmennuksessa jälleen kesällä 2011. 2. Koulutteeniä tai ainakin sen yritystä kesäisenä sadepäivänä pellolla vuonna 2011.

1. Alkuaikojen kaverikuva. 2. Jollakin tunnilla, turvaliivi ei kerro mitään sillä käytin sitä varmaan kaikilla tunneilla aluksi kun sain sen. Molemmat kuvat vuodelta 2009.

1 ja 2. Meidän ensimmäiset yhteiset kisat ja samalla mun ihan ekat! Jännitti aivan kamalasti ja esteet tuntuivat ylipääsemättömiltä muureilta, mutta hengissä ollaan edelleen ja tää on parasta. :) Verkassa myös putosin ekan kerran ja radan tuloksena oli 12vp, omien mokien takia. Hyvä mieli noista silti jäi.

1. Nää taitaa sitten olla meidän toiset estekisat ja luokkana edelleen 50-60cm. Nyt meni jo paremmin ja muistona onkin ruusuke puhtaasta radasta. 2. C söpöilee vuonna 08. Ja sen otsatukka on pidempi ja paksumpi kun nykyään! En tiedä mitä sille on tapahtunut, kun on nykyään sellainen pikku töyhtö vaan..

1 ja 2. Toista kertaa hyppäämässä maastossa ikinä, vuosi 2010. Pelotti ja jännitti sekä hyvällä että huonolla tavalla. Maastoesteet kiinnosti ja näytti hienolta ja hauskalta kun muut hyppäs niitä, mutta sitten kun itse piti niin jo oli vaikeaa ja raskasta. :D Ekassa kuvassa meidän ei tosiaan pitänyt hypätä paaleja, vaan vieressä oleva vene. C kuitenkin meni ohi vasemmalle ja eteen tuli toinen este josta se siten ponkaisi yli. Ja Alemmassa kielletään banketille varmaan kymmenettä kertaa, miten se olikaan noin vaikeeta sillon? :D

1 ja 2. Kesän riemuja vuosina 2011 ja 2010.

1 ja 2. Ja kesä jatkuu.. Kuvat vuosilta 2011 ja 2010. Ensimmäisessä ollaan ulkona nauttimassa ihanasta kesäpäivästä ja toisessa valmistaudutaan lähtemään uittaan.

20. lokakuuta 2014

Hevosista parhain




Tasan kuusi vuotta sitten aloin hoitamaan Carteria kerran viikossa, keskiviikkoisin. Voi sitä aloittelijan onnea kun sai hoitsukseen lemppari heppansa! Se päivä voitaisiin katsoa meidän tarinan aluksi. Olin toki ratsastanut C:llä ensimmäisen kerran jo kesäkuussa ja sen jälkeen joitakin kertoja, mutta vasta tuolloin sen paikka ja merkitys elämässäni vakiintui. Tänään, 20.10, on siis meidän vuosipäivä.



En ole vielä tähän päivään mennessä kyllästynyt siihen. Päinvastoin, se on tullut entistä tärkeämmäksi ja rakkaammaksi. Vaikka Carter ei olekaan mun oma, se on vähintäänkin yhtä tärkeä. Se on nykyään mun hoitoheppani seitsemänä päivänä viikossa. Yhteisiä ratsastuskertoja tulee normi viikoilla keskimäärin viisi. Kilpailuja on takana yli viidetkymmenet ja pudonnutkin olen useita kertoja.



En enää vaihtaisi Carteria mihinkään muuhun. Yksi mun unelmista onkin ostaa se jonain päivänä omaksi ja uskon, että se tulee vielä totetumaan. Se on mun elämäni hevonen.
-Hanna , Kuvista isot kiitokset Linda, Laura, Rosa ja Aino. Innostuin hieman muokkailemaan niitä!



18. lokakuuta 2014

Mitä meille kuuluu?



Viime postauksesta on jo yli viikko aikaa, eli ainakin mun mielestä ihan liian pitkä aika. Miksi sitten en ole kirjoitellut? Siksi koska ei ole oikeen ollut mitään kerrottavaa ja kaikki ideat ovat olleet kadoksissa. Postausideoita saakin mielellään laitella tonne kommenttiboxiin! :) Nyt päätin kuitenkin tulla kertomaan vähän kuulumisia, kun sain uusia kuvia itselleni (vaikka näidenkin otosta on jo pari viikkoa). Kaikki postauksen kuvat on jälleen ottanut Linda P ja ne on tosiaan otettu tasan pari viikkoa sitten, kun olin Vapun kanssa koulutunnilla. Vapun kanssa on mennyt ihan mukavasti. Ollaan käyty muutamilla tunneilla harjoittelemassa koulukiemuroita ja sitten olen mennyt itsekseni. Yksi tiistai käytiin vähän laukkaradalla taas pitkätä aikaa ja heppa sai mennä reippaasti. Sitten ollaan tehty ihan vaan ilman satulaa maastoiluja kotimetsässä. Haaveena olisi päästä Vapun kanssa yhdelle vähän kauempana olevalle kunnon pellolle vielä karauttelemaan, mutta saas nähdä päästäänkö enää tänä syksynä..
Alkutunnin menin satulalla, mutta koska heppa oli sen kanssa niin jähmeä ja mulla oli vaikeuksia istua alhaalla ja ratsastaa samalla eteen, niin heitin sitten satulan lopulta kokonaan pois. Ennen sitä kokeilin mennä myös ilman jalustimia, mutta sekään ei toiminut. Tosiasiassa saan Vappuun niin paljon paremman tuntuman ja pääsen lähemmäksi hevosta ilman satulaa ja hepan satula ei olekaan mielestäni kovin mukava istua.

Carterin kanssa on mennyt sekä hyvin että huonosti. Ollaan tehty taas kaikkea maastoilusta ja peltoilusta kovaan koulu- ja estetreeniin. Koulun kanssa oli yhdessä vaiheessa ongelmia ja alkusyksystä niin kivasta kulkenut ratsu oli kadonnut jonnekin saavuttamattomiin. Kaikki tehty työ tuntui valuneen hukkaan ja tason laskeneen kuin lämpötilan viime päivinä. Mutta välillä vaan on niitä huonojakin kausia ja niistä kun selviää, pääsee eteen päin ja hetkeksi taas helpottaa. Kouluratsastus onkin lähtenyt nyt vähitellen taas sujumaan ja tuntumaan kivalta. Kotitallin koulukisoissa näyttäydyttiin viime sunnuntaina ja mentiin heB:0. Omasta mielestäni rata oli aika kamala, mutta tuomari antoi meille reilut 59% ja sijoitus oli 8/13. Niin paljon pikku virheitä tehtiin, jos olisin osannut ratsastaa ja jäättää ne pois niin pisteet olisi kyllä nousseet huimasti. Ehkä vielä onnistutaan joku päivä verkan lisäksi myös radalla!



Estepuolella onkin sitten mennyt koko ajan paremmin. Huomenna meidän piti lähteä kisailemaan, mutta ne karkelot valitettavasti peruttiin jostakin syystä. Estetreenit ovat siis menneet paremmin kuin koulutuuppailut. Ollaan hypelty maneesissa erilaisia tehtäviä ja ratoja. C on ollut tosi hyvä ratsastaa, viime keskiviikkona se oli kuitenkin pitkästä aikaa laukassa todella vahva edestä. Hyvin tehtävät kuitenkin sujuivat vaikka heppa yritti välillä mennä vähän turhankin innokkaasti. Varmasti kylmenevällä säällä on osuutta asiaan, sillä pakkaset saa aina tämän hepan hieman sekaisin. Carter on muutenkin luonteeltaan sellainen innostuja, josta kyllä itse tykkään tosi paljon! Se on mukavaa kun heppakin on iloinen ja täysillä mukana tekemässä. :) Silläkin riskillä ettei aina sitten onnistu niin super hyvin, kun ratsu on yli-innokas.




Muuten hevosmaailmaan kuuluu ihan hyvää. Topia olen hoitanut ja ollaan käyty metsäilemässä niin selästä kuin taluttaenkin. Jalkaisin se oli kyllä sellaista tahtojen taistelua, nimittäin siitä saako joka puskasta syödä vai ei. Pitkään aikaan en kyllä niin suostu lähtemään uudelleen vaan mieluummin istun siellä selässä, jolloin kyseistä ongelmaa ei ole! Talliakin on tullut tehtyä parina päivänä tässä lähiaikoina ja taas huomenna on luvassa Kitin kanssa kahdeksan tunnin vuoro. Toivottavasti sää ei ole ihan hirveä, vaikka sadetta ollaankin kai luvattu. Hyvää säätä toivon myös huomisten ratsastuksien takia, sillä töiden jälkeen voisin käydä C:n kanssa pelkästään metsäilemässä tai sitten tehdä myös jotakin kevyttä ja kivaa.. :) Ensi kertaan, nyt lupaan ettei tule näin pitkää taukoa!
-Hanna

10. lokakuuta 2014

Hallikisakausi avattu

Kuvista jälleen iso kiitos Lindalle! :) Kuvien laatu valitettavasti hieman kärsi kun jouduin rajailemaan niitä, eikä bloggerkaan ollut niille kovin kiltti.. mutta ei anneta sen häiritä!

Viime viikon sunnuntaina kisailtiin Carterin kanssa kotitallin seurakisoissa 90cm luokassa. Kilpailut alkoivat kahdentoista aikoihin, mutta itse menin tallille jo yhdeksäksi sillä tein myös tallia samana päivänä. Koko aamun siivosin karsinoita ja yhdeltätoista menin kävelemään rataa. Ratapiirros löytyy tästä alempaa. ↓ Rata oli ihan jees, sarja, muutamat laatikot ja kaksi okseria. Ensimmäiseksi maneesiradaksi kesätauon jälkeen se oli kuitenkin hieman haastava. Esimerkiksi kakkoselle ei montaa askelta keretty ottaa suoraan ennen hyppyä ja sarja oli viistosti kohti seinää, mikä jarrutti montaa hevosta ja kieltojakin nähtiin. Nelonen hypättiin katsomosta pois kohti kavereita ja kutonen taas kavereista kohti katsomoa ja kumpaakaan ennen ei ehtinyt ottaa montaa askelta kakkosesteen tapaan. Vaikeutta rataan toi myös jostain syystä kulmista huonona oleva maneesinpohja, jota piti varoa ja ottaa kaarteet rauhassa.

Tässä taiteellisessa teoksessa näette radan esteet. Mittasuhteet eivät ole ihan oikein, mutta saa tästä nyt jonkun käsityksen. Perusradan esteet 1-7 ja uusinnassa oli 1, 3, 5 ja 7.



Ensimmäisenä luokkana oli 80cm ja sen vain katselin ja keräsin kokoon omat kamat. Carter meni toisella ratsastajalla 90cm ensimmäisessä verkassa, joten se oli mulle maneesissa valmiina. Niimpä kökötin sen ajan kansliassa koneen ääressä ja näpyttelin tuloksia equipeen. Ennen kisoja en ollut ollut huolissani radasta, vaikka edellinen estevalmennus menikin ihan päin pyllyä. Kun C sitten kielsi pihalle ensimmäisellä radallaan, löysi se jännitys viimein mutkin ja kyselin jo voinko sittenkin mennä ristikot. Valmentajan neuvo ennen rataa oli oikea pohje, älä anna sen mennä oikealle, vaan keskeltä estettä! Ennen verkan aloitusta olin niin varma ettei radasta tule yhtään mitään, joko putoan tai kielletään ulos. Positiivinen ajatteluhan on kaiken a ja o! Otin ravia vain vähän ja sitten laukkaa. Carter tuntui kivalta ja en viitsinyt tehdä paljoa sileällä. Käynnissä tein etuosakäännöksiä ja väistöjä, nimenomaan oikealta pois.





Esteverkka aloitettiin pikkupystylle ja sitten normaali kokoiselle pystylle. C olikin heti aika hyvä, mutta toki sain suoristaa sitä paljon. Vaihdettiin sitten suuntaa ja hypättiin verkkaokseria, jolle ensimmäinen hyppy oli vino ja huono, mutta yli mentiin. Pari kertaa uudestaan ja este alkoi sujua kivasti ja C kääntyi pois oikealta. Yhtäkään kieltoa tai pudotusta ei tullut koko verkassa ja joka kerta päästiin keskemmälle esteitä. Hyvin sujuneen verkan jälkeen mentiin hetkeksi kävelemään odottelualueelle ennen omaa vuoroamme ja rata ei tuntunut enään niin mahdottomalta selvitä hengissä maaliin. Oltiin verkan loppupäässä ja odottaessa kertasin vielä rataa ja tein hieman lisää väistöjä. Sitten meidät kuulutettiin radalle, tervehdys tuomarille, pillin vihellys ja Carter tuntui innokkaalta. Se tiesi missä ollaan.



C lähti innolla laukkaan, käännyttiin vasemmalle ykköselle ja sujuvasti yli. Sitten uralle seinän viereen, pieni pidäte ja tarkka käännös tiukasti kakkoselle. Ja se oikea pohje! Puhtaasti yli ja matka jatkui radan poikkitiellä olevalle kolmospystylle ja sieltä neloselle, jotka sujuivat ongelmitta. Sitten se paha paha sarja, jolle C:n matka päättyi edellisellä radalla. Ratsastin hieman pidemmälle eteenpäin kunnes käänsin a-osalle ja jälleen oikea pohje teki kovasti töitä. Pystystä yli, heppa hidasti hieman ja tuntui epäröivän. Pohkeet kiinni ja kannustus jalalla ja äänellä ja yli myös okserista. Pikainen taputus hepalle ja kiitos, samalla kaarrettiin jo kohti kutosokseria ja sen jälkeen vielä viimeisenä ollut laine. Kaarros oikealle maalilinjan yli, puhtaalla perusradalla!




Toiseen vaiheeseen saatiin uusi lähtömerkki ja sitä ennen hidastin Carterin raviin ja vaihdoin suunnan. C tosin ei olisi halunnut mitään hidastella ja montaa rauhallista askelta ei ehditty ottaa kun suunnattiin jo uusinnan ykköselle. Kun lähdin uusintaan, päätin tosissani ratsastaa niinkuin uusinnassa ratsastetaan, tavoitella puhdasta rataa ja ruusuketta. Kerran oltiin jo esteet suoritettu puhtaasti, kyllä me nytkin onnistutaan! C kuunteli radalla hyvin ja eteni reippaasti sekä kääntyi hyvin. Pääsin ratsastamaan niitä teitä mitä olin rataa kävellessäni ajatellut tekeväni. Ykkösen jälkeen heti vasemmalle ja esteiden välistä puikkelehtien kolmoselle jolta taas heti oikella ja lyhyempi tie sarjalle. Se tehtiin hieman riskillä sillä C oli ollut sarjalle perusradalla niin epävarma, että pienikin virhe nyt olisi voinut koitua kohtaloksi. Riski kuitenkin kannatti ja sarja meni nytkin puhtaasti. Enää viimeinen este, jolle päästiin etenemään reippaasti ja siitäkin ongelmitta yli. Tavoite saavutettu ja 0/0vp tuloksena. Niin hieno ratsuni!

Meidän fiilikset palkintojen jaossa.. :D Oikeasti oli kyllä kivaa!



Mentiin kevälemään odottelualueelle maneesin päätyyn vielä parin ratsukon ajaksi ja sitten kuultiin tulokset. Pari puhdasta tulosta tuli vielä meidän jälkeen ja olin varma että ne olivat nopeampia. Mutta kuinkas vaan kävikään? Sinne meidät kutsuttiin palkintojen jakoon ja C sai suitsiinsa valkoisen ruusukkeen. :) Kyllä se kolmossija sai hymyn huulille ja heppa isot kiitokset. Toivottavasti tämän vuoden loputkin kilpailut menevät yhtä hyvin tai kenties paremmin. Kisoja on suunnitteilla vielä viidet: nyt sunnuntaina koulua kotona, ensi viikolla estekisat Niihamassa jossa tarkoitus mennä 80 ja 90cm, marraskuussa vuoden viimeiset ulkopuoliset estekisojen merkeissä ja koulufinaali kotona, sekä joulukuussa estefinaali.
-Hanna

3. lokakuuta 2014

Niinisalo: maasto!

Kaikki ratsastuskuvat c. Sini, ellei toisin mainita. Iso kiitos vielä mukana olosta ja avusta! :)

Heippa! Nyt vihdoin sain valmiiksi toisen Niinisalo postauksen ja ehdin sen julkaistakin. Tämä postaus on siis sunnuntaista eli maastopäivästä. Jos et ole vielä lukenut perjantain ja lauantain tapahtumia, löydät ne edellisestä postauksesta. Sunnuntai aamuna olo oli paljon keveämpi kuin lauantaina, sillä maastoon pääsy oli varma ja nyt piti vain odottaa iltapäivää. Noustiin noin yhdeksän aikoihin ylös, syötiin ja pelattiin korttia, kunnes lähdettiin jälleen kymmenen maissa tallille. Käytiin Carterin kanssa kävelemässä taas tallitietä edes takaisin ja purokaan ei ollut enää niin hurja kuin ensimmäisenä päivänä. Yhdeksitoista huristeltiin kisapaikalle ja seurattiin vaativan ja helpon maastoja. Tuli siinä muutamat suokit ja ponitkin nähtyä. Syötiin buffassa herkulliset vohvelit hillolla ja kermavaahdolla ja katseltiin myös yhden meidän porukkalaisen helpon rata ja hienosti meni ensimmäinen helppo!



Palailtiin siitä sitten viimeisen kerran takaisin mökille, jossa syötiin, pakattiin, siivottiin ja itse pesin vähän varusteita puhtaaksi. Mun maaston lähtö oli aika myöhään. En nyt enää muista moneltako, mutta viimeisten joukossa mentiin. Hyvissä ajoin kuitenkin lähdettiin tallille laittamaan heppaa kuntoon ja tekemään karsinalle loppusiivous. Reilua tuntia ennen maaston lähtöaikaa lastattiin Carter koppiin ja lähdettiin ajamaan kisapaikalle. Sillä kerralla tuli meidän ensimmäinen lastausongelma. Traikku oli Carterille hieman ahdas, se piti mm. häntäänsä joka matkalla roikkumassa ulkona ja sitä sai aina tuupata siirtämään takajalkojaan jotta silta saatiin kiinni. Se tykkää seistä kopissa aika leveästi ja tällöin silta ei mahdu kiinni ja se yrittää kävellä sisälle pää liian ylhäällä, jolloin luonnollisesta tulee katto vastaan. Lastatessa heppa sitten oli sitä mieltä että tuohon kopperoon en enää mene. Hetken houkuttelulla ja liinoilla hieman auttaen C kuitenkin kipusi kyytiin.



Älkää nyt kukaan huolestuko asiasta, koppi ei ole hepalle missään nimessä liian pieni. Hieman ahdas vain ja C ei koe sitä niin mukavaksi matkustaa kuin auton. Se kuitenkin matkusti jälleen mallikkaasti ja ilman ongelmia perille asti. Kisapaikalla heitettiin hepalle varusteet päälle. Suojat olivat jalassa jo kuljetuksessa ja teipitkin laitettu valmiiksi. Itselle vielä kamppeet päälle, selkään ja verkkaan. Kävelin hyvän aikaa ja seurasin muiden menoa. Keräilin sitten ohjat käteen ja aloitin ravailemaan oikeaan kierrokseen. Heppa eteni kivasti niin ravissa kuin sitten laukassakin. Verkkaesteinä olivat samat kuin keväälläkin, eli punavalkoinen portti ja vanne-este.



Ensiksi hypättiin vanne pariin kertaan ja siitä mentiin kerralla yli, mutta portille tuli pari stoppia. Se oli tuttua keväästä ja en huolestunut asiasta sen enempää. Uusi lähestyminen vaan ja hieman kannustusta niin yli mentiin. Hyppäsin esteet vielä pariin kertaan peräkkäin kunnes siirryin kävelemään. Huilattiin molemmat hieman ja vähän ennen omaa lähtövuoroa hyppäsin vielä molemmat esteet. Siirryttiin sitten verkka-alueen ulkopuolelle, jossa testasin vielä että C on varmasti kuulolla ja lähtee pohkeesta heti eteen. Carter kuunteli oikein hyvin, tosin pidätteet eivät menneet täysin läpi.. :D Noh, parempi niin kuin että ei oltaisi edetty ollenkaan!

Kuva Piia Mäkelä. Siinä sitä mennään taas ilmeellä.. Höpötin oikeasti varmaan koko radan Carterille kannustuksia ja muuta! :D

Edellisen ratsukon lähtiessä matkaan, me siirryttiin Carterin kanssa pyörimään lähtölinjalle. Edes siinä mua ei jännittänyt, ajattelin vain päättäväisenä että maaliin tullaan. Innostunutta jännitystä oli toki ilmassa, kohta mentäisiin. Tätä oli taas odotettu! Sitten lähtölupa tuli ja ampaistiin matkaan kohti ensimmäistä estettä. Rata oli lähes sama kuin keväällä, mutta käännetty toisin päin. Se kuitenkin alkoi ja loppui samoihin esteisiin, eli niitä oli siirretty ja lisäksi tavallisen tukkiesteen tilalle oli laitettu pikkuinen hauta. Pituutta radalla oli noin 1150 metriä, hyppyjä 12 ja ihanneaika 2.53. Alempaa löytyy kuvat kaikista radan esteistä. Ensimmäinen este oli jälleen tuo tavallinen tukkieste, joka viimeksi meni ongelmitta. Nyt Carter kyttäsi sitä aika paljon ja jos olisin vain istunut selässä tekemättä mitään, olisi meidän matka pysähtynyt siihen. Kakkonen ja kolmonen meni hienosti, kolmosen jälkeen tähyilin kelloa ja hidastin menoa hieman alamäessä. Sen jälkeen taas reippaasti eteen ja kohti renkaita jotka viimeksi olivat jännä paikka. Se oli edelleen jostain syystä jännittävä, mutta yli mentiin puhtaasti tälläkin kertaa.

Kuva Piia Mäkelä. Este numero yksi.

Esteet 1. Rakovalkea 2. Haapatukit 3. Ylöshyppy ja näköjään neljäs ja viides este ovat menneet väärinpäin, eli tässä este nro. 5. Tynnyrit

Viides oli aikalailla suoralla linjalla ihanalla laukkabaanalla olevat tynnyrit. Nekin mentiin rohkeasti ylitse. Sitten pikku pätkä suoraan ja tiukka käännös oikealle metsikköön jossa odotti viime kerralla ohimenon aiheuttanut tukkiokseri. En tiedä mikä siinä esteessä on hepan mielestä niin kamalaa, sillä tälläkin kertaa sitä kytättiin! Este on kuitenkin pieni ja tavallinen tukkieste. Ehkä sekin vielä joku päivä menee sujuvasti. :) Palataampa nyt siihen lähestymiseen.. Tiesin, että esteelle saattaa tulla ongelmia ja jouduinkin ratsastamaan ihan kunnolla jalalla eteen sekä kannustamaan äänellä ja raipalla. Tultiin ihan oikeaan laitaan ja ilman loppuun asti ratsastusta olisi tullut kielto. Nytkin C hyppäsi aika pohjasta, menetin tasapainoa ja keikahdin sivuun kaulalle. Onneksi Carter pysähtyi kun roikuin sen kaulassa kiinni, muuten olisin varmasti pudonnut! Hoin vain mielessäni etten varmasti putoa maastossa. Kiskoin itseni takaisin satulaan, nostin uudelleen laukan ja jatkettiin matkaa kohti seitsemättä estettä. Huh mikä tilanne! Jos olisin pudonnut, mua ei olisi sattunut, mutta pettymys olisi ollut valtava.

Ja tässä este nro. 4. Renkaat, jonka kuvan piti olla edellisessä kollaasissa. 6. Okseri 7. ja 8. Sianselät

9. Kaivanto 10. Lato 11. Kärryt 12. Pikku mökki

Seuraavaksi käännyttiin vasemmalle ja heti mutkan jälkeen oli ensimmäinen sianselkä, jolle myös kiellettiin keväällä mutta nyt sujuvasti yli. Muutama metri kääntyen loivasti vasemmalle ja toinen sianselkä. Sen jälkeen ratsastin eteen päin reippaammin sillä aikaa oli kulunut kun meinasin keikahtaa alas. Kaarros oikealle ja täysin uusi este eli hauta. Kotona ollaan onneksi hypelty tänä kesänä hautoja ja tämä hauta oli paljon matalampi ja kapeampi. En siis ollut huolissani haudasta ja sille tulikin itseasiassa varmaan koko radan paras hyppy. Jäljellä oli enää kolme estettä ja aloin jo iloita estevirheettömästä maastosta. Mutta kuten sanontakin sanoo, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Onneksi en kuitenkaan vieläkään tipahtanut. Kymppieste ihan hyvin yli ja sitten tuli se harmittava virhe. Olin liian varma että toiseksi viimeisenä ollut este mennään puhtaasti yli, mutta mentiinkin ohi. Jos olisin ollut varautuneempi, olisin ehkä ehtinyt korjata ja oltaisiin päästy yli kerrasta. Ei voinut muuta kuin uusi lähestyminen ja heppaa kannustaen yli. Katsoin kelloa pitkästä aikaa ja yliajalle mentiin jo. Kello piippasikin ohimenon yhteydessä ja kertoi ihanneajan umpeutuneen. Viimeiselle esteelle oli pidempi matka joten pyysin Carteria laukkaamaan reippaammin ja se vastasikin edelleen hyvin ja lähti eteen. Ennen mökkiä vähän kiinni, yli esteen ja maaliin. Se tunne oli jälleen niin hieno kun ylitettiin maaliviiva ja selvittiin maastosta!



Heppa sai kyllä isot taputukset ja omppuja radan jälkeen. Pitkien loppukäyntien jälkeen seisoskeltiin rauniotalon vieressä ja odoteltiin meidän kyytiä kotiin. Heppa autoon jälleen hieman avustettuna ja kotimatka alkoi. Pimeällä oltiin takaisin tallilla, laitettiin heppa yöpuulle ja purettiin tavarat. Meidän loppusijotus maaston jälkeen oli 30/40. Paremmin siis kun keväällä. Muutenkin kokonaisuudessaan meni paremmin! Valmentaja sanoikin mulle, että pitää olla tässä vaiheessa tyytyväinen kun saadaan kaikki osakokeet läpi. Varsinkin maastoesteillä Carterin jännittäminen on ymmärrettävää, sillä se ei ole tätä vuotta aikaisemmin hypännyt maastareita missään muualla kuin kotona ja vaikka se siellä meneekin yleensä ilman mitään ongelmia, on se vasta aloittelija kentässä. Keväällä mennään jälleen aloittamaan kentäkausi Niinisalossa ja harrasteessa jatkaen. Silloin tavoitteena on vähintään samat prosentit koulusta ja molemmat estekokeet puhtaasti. Arvatkaa ärsyttivätkö virheet kun tulokset tulivat Kipaan ja tajusin että puhtailla estekokeilla oltaisiin oltu sijalla 14/40, eli kolmansia ei sijoittuneita ja puhtaalla maastollakin sijalla 17/40. Niin pienestä kaikki on lopulta kiinni! Nyt vaan siis treeniä ja kevään odottelua. Mökki onkin jo varattuna, hoitajaa ei ole vielä sovittu. ;)
-Hanna