Sivut

29. syyskuuta 2014

Niinisalo: koulu+rataesteet




20-21.9 päätettiin tämän vuoden kenttäkisakausi Niinisalossa. Hieman haikeilla, mutta iloisilla tunnelmilla mentiin, sillä nyt saa taas odotella puolisen vuotta kunnes kenttäkausi alkaa jälleen. Sitä ennen vaan treeniä treeniä kovasti ja käydään rataeste- ja koulukilpailuissa. Nyt kuitenkin palataan viime viikon perjantaihin. Päivä alkoi tavaroiden pakkuulla kotona ja kaksi isoa kassia tulikin täyteen. Noin puoli kaksi kaveri haki mut mukavasti kotiovelta matkaan mukaan ja Hööksin kautta ajettiin tallille, jossa pakkasin kaikki hevosen tavarat ja mukaan otettavat ruuat ja tungettiin ne pikkuiseen autoon. Yhtään enempää ei kyllä mukaan olisi mahtunut ja nytkin yksi heinäsäkki jouduttiin laittamaan toiseen autoon. Pakkailuiden jälkeen mentiin harjamaan Carter ja laittamaan sille varusteita. Mulla piti alunperin olla kouluvalmennus neljältä, mutta se peruuntui ja ratsastain sitten ihan itsekseni kentällä kaikki askellajit läpi ja hieman kahdeksikko ja ympyrätyöskentelyä. Ylemmältä taholta tuli käsky mennä kangilla, mutta mieluummin olisin mennyt ihan perusvarustuksella. En meinannut saada minkäänlaista tuntumaa hevoseen ja se menikin vain ihan ok ja paremmaksi en saanut..



Ratsastettuani Carterilla hieman vajaan tunnin, se pääsi karsinaan lepäämään vielä reiluksi tunniksi, kunnes toinen mukaan lähtevä ratsukko oli valmis ja hepat voitiin lastata traikkuun. Nopeasti päästiin sitten lopulta lähtemään ja ajamaan kohti Niinisaloa. Hepat majottautuivat kisapaikan lähellä olevalla mukavalla ravitallilla, jossa en ollut ikinä ennen käynyt. Mun ratsut ja hoidettavat on aina majottautuneet kisapaikalla jaboissa. Lykättiin hepat karsinoihinsa ja laitettiin iltaruuat, jonka jälkeen päästiin lähtemään tallilta. Ajettiin Kankaanpään Siwan kautta tutulle mökille, joka meillä on ollut kahtena viime kertana. Pimeässä ytitettiin löytää perille ja vain kaksi kertaa ajettiin harhaan, vaikka reitti muka on niin tuttu.. :D Ensin käytiin varuskunnan porteilla ja sitten mökimme naapuritontilla, jonne eksyttiin myös viime syksynä. Iltapala pizzojen jälkeen mentiin nukkumaan kahdentoista aikoihin ja odottamaan tulevaa kisapäivää.



Lauantaina ei ollut aikaista herätystä, sillä C ruokittiin tallin puolesta. Rauhassa sai nukkua hieman pidempään ja syödä aamupalan kunnes yhdentoista maissa mentiin heppaa katsomaan. Siellä se tyytyväisenä ihmetteli uutta tallia pieni musta shetlanninponi seuranaan. Ruoka oli maistunut ja makuulten oli uskaltanut nukkua, sillä oli sen verran purupölyinen. Hyvä hyvä. :) Otettiin sitten heppa ulos karsinasta ja lähdettiin vähän kävelylle. Käveltiin hyvän aikaa tallitietä edes takaisin pysähtyen välillä katselemaan maisemia ja ihmettelemään tien ali solisevaa pikku puroa. Ulkoiltuamme sopivan aikaa laitettiin C takaisin karsinaansa ja lähdettiin varsinaiselle kisapaikalla. Siellä sitten ilmottauduin, esittelin paikkoja ensi kertaa mukana olevalle kaverille, katsastettiin myyntirekan tarjonta ja opettelin esteradan, joka olikin lähes sama kuin keväällä. Katseltuamme hetken meininkiä kisapaikalla ajettiin takaisin mökille, missä meillä oli hyvin aikaa mm. syödä ja valmistautua lähtemään jälleen tallille laittamaan ratsua kuntoon.
Tämä ja alemmat kuvat c. Sini

Letitys, harjaus, hokit ja kuljetusvarusteet päälle. Sitten menoksi! Kisapaikalla kiipesin heti selkään ja lähdin kohti kouluverkkaa. Mulla oli noin puolituntia aikaa omaan lähtöön, eli juuri sopivasti. C oli välillä hyvin keskittymiskyvytön ja kuikuili vain toisia hevosia ja muuta menoa ympärillä. Pätkittäin se keskittyi taas hyvin ja oli kiva ratsastaa. Kun sitten päästiin aitojen sisään kiertämään rataa, se yllätti positiivisesti olemalla jännittymättä sen kummemmin ja pysyi kivana ja tuntumalla. Noh, pilli vihelsi ja käännyttiin keskihalkaisijalle. Hepan pää pompsahti hetkeksi pilviin ja se aloitti kipityksen kohti tuomaria. Käännyttiin oikealle ja heppa lähes nosti laukan. Ravilisäyksessä tuli alussa tahtirikko sillä meinattiin taas laukata. Siirtymiset hitaampaan askellajiin olivat välillä aika töksähtäviä ja eivät niin pehmeitä. Tuomari laittoikin paperiin että mukavan kiltin oloinen hevonen, energiaa vain lisää ja pehmeyttä siirtymisiin. Olisihan sitä energiaa löytynyt lisää, mutta jouduin pidättelemää Carteria lähes koko radan ettei se juokse alta pois ja laukkaa koko rataa. :D Radan nähneiden kavereiden mielestä rata oli kuitenkin hyvä ja tasaisempi kuin viimeksi. Itse olin hieman erimieltä. Ihmetys olikin suuri kun sunnuntaina hain kritiikin kansliasta ja prosentit olivat 59,440. Tällä tuloksella oltiin sijalla 20/40.



Tässä vaiheessa tulin selästä alas, vaihdoin estekamat päälle ja hoitaja otti hepan huomaansa, kun menin kävelemään esteradan. Sitten takaisin selkään ja esteverkkaan. Rata piti päästä pian hyppäämään sillä se piti suoritaa 18.15-18.45 välillä ja jo 19.00 piti olla kävelemässä maasrorataa! Esteverkka oli kyllä hauska ja haastava, sillä Carter oli taas ihan sekaisin! Niin kuin keväälläkin, ruuna kuskasi mua innoissaan pitkin verkka-aluetta ja kuski sai käyttää kaikki jarrutustaitoinsa ja varoa ettei mennä puuta päin. Arvasin että C saattaa olla innoissaan metsässä laukkaamisesta, mutta nyt se oli vielä enemmän täpinöissään kuin keväällä. Se nimittäin yritti nostaa laukkaa, pukittaa ja pompahdella epämääräisesti heti kun päästiin alueelle.. No, nyt se tiesi mitä on luvassa ja mua enemmänkin huvitti sen sekoilut ja innostus. :D Verkkahypyt pystylle meni hyvin, mutta okserille tuli ensin stoppi ja tuntui kuin C ei taaskaan olisi tajunnut miksi metsään oli laitettu rataesteitä ja että ne pitäisi hypätä. Onnistuneesti päästiin kuitenkin siitäkin pari kertaa yli, sitten yksi hyppy nurmiverkassa ja radalle. Mulla oli hienoja suunnitelmia miten ratsastan ja millaiset tiet teen, mutta piti taas hieman soveltaa matkan varrella, kun mm. osa reiteistä hieman oijottiin. Viitos estelle asti päästiin puhtaasti, mutta edeltävä kaarre venyi liian pitkäksi ja okserin alla oli pahat laatat. Siihen jarrutus ja sain vielä potkaistua yhden askeleen lähemmäs, mutta vauhti loppui tyystin ja yli ei päästy ekasta kerrasta. Tokalla yli ja viimeiset kolme estettä puhtaasti. Jes, päästiin neljällä virhepisteellä maaliin, kun keväällä tuli 12. Edistystä!


Esteiden jälkeen pudottiin sijalle 24/40 virheen takia. Eläinlääkin tarkastuksesta hienosti läpi ja sitten pika pikaa traikulle takaisin, heppa toisten huomaan ja maastoa kävelemään. Maastosta ei tässä postauksessa kauheasti enempää, jätetään sunnuntai kokonaan omaan postaukseensa. Sen voin mainita, että rata oli käännetty keväästä ympäri ja yksi perus tukkieste oli vaihdettu hautaan. Maaston kävelyn jälkeen ajettiin tallille purkaan sykeröt, laittaan linimetit ja tekeen iltaruuat plus tietysti antaan hyvän yön suukko hienon työn tehneelle hepalle! Koko porukan voimin käytiin syömässä Kankaanpään Hesburgerissa masut täyteen ja sitten takaisin mökille. Lauantai iltana oli taas niin hyvä fiilis kuluneesta kisapäivästä. Parannusta viime kerralta ja sunnuntaina edessä maasto. Ei voinut kun hymyillä. :)
-Hanna

25. syyskuuta 2014

Poniratsastusta




Tämä postaus tulee muutamia viikkoja myöhässä, mutta haluan julkaista sen silti. Elokuun puolella eräänä lauantaina sain kokeilla uutta ratsua kun olin estetunnilla Ragelalla. Kerran olen ollut ponin selässä aikaisemmin, kun olin ainoa kypäräpää ja kävin kävelemässä pari kierrosta tallipihaa ympäri ja testaamassa uutta satulaa. Nyt oli kuitenkin kiva päästä ihan oikeasti ratsastamaan sillä. Kyseessähän on tallin yksäriponi, joka tekee parina päivävä viikossa tunteja. Koska kaverini joka yleensä ratsastaa ponilla, ei ollut tulossa tunnille niin päätin toivoa Ragelaa ratsukseni. Halusin alunperin mennä sillä koulua, mutta päädyinkin hyppäämään.

Kai se kamera nyt varmasti kuva juuri meitä? :D


Alkuverkassa yrtin vain ratsastaa ponin napakasti ja reippaasti eteen. Ravissa se oli aika tuskallista, sillä en osannut yhtään elää siinä satulassa, keikahdin koko ajan eteen päin ja polvet tulivat yli etukaarista. Lyhensin sitten jalustimia yhdellä reijällä ja pystyin olemaab satulassa jo vähän paremmin. Tunsin itseni isoksi satulaan, mutta ponille en ollut liian iso. Mukavaa olla näin lyhyt, niin pystyy helposti menemään sekä poneilla että hevosilla! Ravattuani hetken aloin laukkaamaan ja ratsastamaan Ragelaa siinä eteenpäin maneesin pitkillä sivuilla ja tekemään voltteja ja ympyröitä. Laukassa poni oli paljon helpompi saada eteen päin ja pian otimmekin verkkahypyt pienelle pystylle. Ensimmäisellä kerralla R tuli todella lähelle, mutta toisella kerralla se hyppäsi normaalista paikasta ja huomasin ponilla olevan mukava hyppy ja hypyssä helppo olla mukana. Toiset verkkahypyt otimme vielä okserille ja aloimme sitten tehdä varsinaista tehtävää.



Tunnin aiheena oli hypätä rataa, johon kuului mm. kolmoissarja. Olin innoissani, sillä en ollut ikinä aikaisemmin hypännyt sellaista ja halusin kovasti päästä hyppäämään! Aloitimme sarjan ratsastuksen oikeasta kierroksesta, eli pysty-1 askel-pysty-2 askelta-okseri. Toisen pystyn alla oli kukkalaatikot ja tähän Ragela teki ponit ja livahti vasemmalta ohi. Arvasin että se saattaisi kytätä niitä, mutta en siltikään ehtinyt tekemään mitään. Toisella kerralla hyvin yli. Tulimme sarjan myös toisesta suunnasta ja niin päin kukat eivät pelottaneet pientä ponia. ;) Nostimme esteet sitten noin 80cm korkeuteen ja lähdimme hyppäämään rataa. Ensin hieman mietin pääseekö poni niistä kuinka sujuvasti ylitse, mutta turhaan murehdin.




Rata alkoi sarjalla niin, että okseri oli ensimmäinen este. Sitten jatkoimme vasemmalla ja kiersimme päädyn läpi okserille, jonka jälkeen kaareva tie pystylle. Toisen päädyn läpi oikealle ja suoralla linjalla pysty+okseri. Näiden jälkeen vielä viimeisenä sarja toisesta suunnasta. Poni teki tosi hyvää työtä radalla ja vaikka kaikki voimat menikin sen eteen päin ratsastukseen, niin onnistuttiin ihan hyvin. Opettajakin sanoi radan jälkeen, että siihen nähden etten koskaan aikaisemminhan ollut mennyt Ragelalla kunnolla, niin oikein hyvä suoritus. Itsekin olin tyytyväinen, sekä itseeni että poniin. Oli taas kerran hauskaa ja opettavaista päästä välillä jonkun muun kuin sen oman ratsunsa selkään ja testata osaamistaan oudommalla hepalla ja pitää vaan hauskaa ilman sen suurempia paineita. Ehkäpä kokeilen Ragelaa vielä joskus uudestaankin. ;) Nyt kuitenkin treenaan ahkeraakin ahkerammin Carterin kanssa, sillä kilpailuja on edessä monia. Seuraavan postauksen koitan saada julkaistua vielä tällä viikolla ja aiheena Niinisalo!
-Hanna
Ps. Kaikki kuvat c. Linda P.

22. syyskuuta 2014

Kuvapostaus - pellolla ja järvessä

Hei pitkästä aikaa! Uutta postausta piti tulla jo viikonloppuna, mutta perjantaista sunnuntai iltaan oltiin Niinisalon kisoissa ja en siellä sitten jaksanut alkaa mitään väsäämään. Kisapostaus Niksulasta on tulossa, kunhan saan valmiiksi. Nyt kuitenkin luvassa kuvapostaus, jonka kuvat on kuvattu toissa viikon sunnuntaina. Kävimme silloin Kitin kanssa hepoilla pellolla ja järvessä. Me ainoastaan kahlattiin ja seisoskeltiin Carterin kanssa järvessä, sillä mulle vesi oli aivan liian kylmää jo! Kuvat on jälleen kuvannut Linda P. MITKÄ OVAT TEIDÄN SUOSIKKIKUVAT? :)
-Hanna









Ollaan molemmat niin fiksun näköisiä! :D


17. syyskuuta 2014

Kun esteteho vaihtui maastolenkkiin..

Tallipihassa nähtiin hurja aasi.. :) Kuvista jälleen kiitokset Linda P. !

Lauantaina oltiin Carterin kanssa rataestevalmennuksessa, missä piti päästä harjoittelemaan kauan haaveiltua kolmoissarjaa, mutta mitenkäs kävikään..? Aloitettiin ravi -ja laukkaverryttely itsenäisesti ja alettiin sitten hetken päästä tehdä kaikki yhdessä erilaisia temponmuutoksia laukussa. Ensimmäiseksi ratsastimme pitkät sivut eteen ja lyhyet kooten. Carter lähti aina hyvin ja innolla eteen, mutta kokoaminen olikin sitten hieman haastavaa. Päätyihin sai onneksi tehdä ympyrät, jos hevoset tulivat liian vahvoiksi eivätkä ottaneet pidätteitä vastaan. Me ainakin jouduttiin tekemään näin. Pian aloimme tehdä kuusi askelta eteen ja kuusi kooten ja lopuksi neljä ja neljä. Mitä vähemmän askelia kummassakin tempossa otettiin, sitä haastavampaa se oli. Saatuamme nämä tehtyä, kävelimme hetken ennen hyppäämisen aloittamista.


Hypyt aloitimme ristikko okserista oikeassa kierroksessa. Väistätimme uralta pois esteen linjalle ravissa ja hyppäsimme esteen. Tai näin ainakin oli tarkoitus. Kahdella ensimmäisellä kerralla otettiin hyvin yllättävät kiellot esteelle. Oltiin molemmat valmentajan kanssa ihan ihmeissämme, mistä tuollainen mahtaa johtua.
Seuravalla kerralla pääsimme esteestä ylitse, mutta C hyppäsi aivan juuresta, enkä ollut lainkaan varautunut sen enää hypäävän siitä joten pääsin esteen jälkeen tutustumaan maneesin pohjaan.. Takaisin selkään ja yrittämään vielä uudestaan, tällä kertaa lähestyimme laukassa ja se oli hepalle selvästi helpompaa vaikka tulikin edelleen aivan pohjaan ja pomppasi siitä yli. Tultiin este vielä pari kertaa laukassa ja lopulta se alkoi sujua ihan hyvin. Tulimme siihen tulokseen, että C:n oli vaikea hahmottaa este ja hypätä se ravista. Se kuitenkin tiesi että este pitää hypätä ja koska se on kiltti, se hyppäsi sen pari kertaa ei toivotusti paikaltaan.


Vaihdettuamme suuntaa emme edes yrittäneet enää ravilähestymisiä vaan tulimme suoraan laukalla ja tähän suuntaan este sujuikin heti hyvin. Okserin perään hyppäsimme suoralla linjalla olevan pystyn. Ehdimme tulla tehtävän kaksi kertaa, kunnes aloin epäillä ettei hepalla ole nyt kaikki kunnossa. Katsoin sen takajalkojen liikkumista peilistä ja toinen jalka otti selvästi lyhyempää askelta. Myös käynnissä tunsin sen kävelevän oudosti. Kysyin mielipidettä parilta kaveriltani jotka olivat katsomassa, mutta kukaan ei huomannut mitään joten ajattelin jo kuvittelevani omiani kaiken epäonnen jälkeen. Välikäyntien aikana kysyin kuitenkin asiaa valmentajalta ja hänkin huomasi hevosen jäykkyyden. Yhdessä teimme päätöksen että jätän tunnin kesken ja niinpä lähdettiin C:n kanssa tekemään maastolenkki. Harmitti niin kovasti! Olisin halunnut päästä hyppäämään niitä kivoja esteitä, mutta eniten olin huolestunut hepan voinnista. Mikä sillä oikein oli ja miten se paranisi?


Maastoilun jälkeen laitoin Carterille arnikaa pepun päälle reilusti ja linimentit jalkoihin. Sunnuntaina samat mömmöt ja lisäksi käytiin pellolla kävelyllä ja järvessä kahlaamassa ja seisoskelemassa. Se liikkui yhä aika jäykästi takapäästään. Maanantaina liikkuminen näytti jo paremmalta ja molempien jalkojen liike näytti samalta, toisin kuin edellisinä päivinä. Ennen liikuntaa olin "hakannut nyrkeillä" C:n takapuolta ja hieronut sitä kumisualla, josta se tykkäsi kyllä hirveästi! Saman käsittelyn tein myös tiistaina ennen liikuntaa ja silloin heppa liikkuikin jo ihan puhtaasti. Ratsastin sen itsekseni kentällä tehden töitä ympyrällä ja Carter olikin yllättävän kiva ratsastaa. Oletin sen olevan paljon jäykempi, mutta ei. Liikunnan jälkeen laitoin jälleen arnikaa avuksi.

En tiedä mistä hepan takapään jäykkyys johtui. Se on saattanut laitumella juostessaan vaikka kompastua tai liukastua ja saada jonkun revähdyksen tai muuta vastaavaa. Jäykkyydestä kaikki kuitenkin varmasti johtui, sillä liikunnalla, hieronnalla ja lihaksiin vaikuttavilla mömmöillä asia parani paljon ja hepan liikkuminen palasi entiselleen. Tänään oltiin taas valkussa hyppäämässä ja meno oli jälleen normaalin reipasta ja innoskasta, eikä lauantain epävarmuudesta ollut tietoakaan. Ihan tosi kiva valkku! Nyt voi lähteä kisoihin hyvillä mielin ja luottavaisempana. :) Huomenna ja perjantaina mennään kouluvalmennukset ja yritetään vielä tehdä viime hetken parannuksia, jotta oltais mahdollisimman loistavia sitten kisaradalla. ;)
-Hanna
Alla olevat kuvat keskiviikon treeneistä ja c. Eepi.



15. syyskuuta 2014

Vapun viikko


Ihan ensiksi haluan sanoa hei ja tervetuloa kaikille uusille lukioille, joita blogiin on ilmestynyt! :) Uudet lukijat ilahduttavat aina mieltä. Nyt sitten varsinaiseen asiaan, eli Vappusen viime viikkoon. Vapun omistajan lomaillessa, pidin jälleen hepasta huolta ja sain leikkiä hevosenomistajaa noin viisi päivää. Tämä siis viime viikolla tiistaista alkaen. Postauksen kaikki kuvat on kuvannut Kiti S., pahoittelen maneesikuvien huimaa laatua.. Kurkataampa nyt meidän yhteisiin päiviin.. Tiistaina mun piti mennä Vapun kanssa pellolle tai hypätä maneesissa, mutta ulkona satoi ja maneesiin päästiin vasta tuntien alettua, joten meninkin sitten vain koulua ilman satulaa. Alussa Vappu ei tuntunut yhteistyöhaluiselta eteenpäin liikkumisen tai asettumisen ja taipumisen suhteen, joten en odottanut suuria. Maneesin käytössä oleva tilakin oli minimaalinen ja kun samaan aikaan liikkeellä oli toinenkin ratsukko, piti koko ajan varoa minne menee eikä kunnon eteenpäin ratsastuksia ollut mahdollista tehdä. Tein siis pelkästään ympyrätyöskentelyä ja kaikenlaisia voltteja ja kiemuroita, mitä mahduin. Yllätyksekseni Vappu lähti itse eteen laukassa ja ravi sen jälkeen oli hyvää ja reipasta ja heppa liikkui pätkittäin oikein päin. Osaa se vaan aina uudestaan ja uudestaan yllättää. :)


Keskiviikkona oli sitten ihan vaan maastoilupäivä ja tulin tallille hyvissä ajoin jotta ennätän ennen valmennusta puskailemaan. Tunnin verran seikkailtiin syksyyntyvässä (voiko noin sanoo?? :D ) metsässä kaksistaan. Vähän kevyempi päivä hepalle, tosin kaverini meni sillä vielä illalla tunnin joten pääsi liikkumaan ihan kunnollakin. Torstaina jatkettiin kevyellä linjalla, kun en itse kiivennyt selkään olenkaan vaan laitoin vähemmän ratsastaneen kaverini opettelemaan jälleen ratsastuksen saloja. Sain hieman leikkiä opettajaa ja hienosti mun oppilaani hallitsi ratsunsa ja ravikin sujui jo hyvin. :)







Perjantaina tehtiin sitten taas oikeasti töitä. Satula selkään ja pellolle koulua treenaamaan. Ratsastin pääasiassa laukkarataa pitkin, mutta en antanut Vapun mennä kovaa vaan pidin menon koko ajan koulupainoitteisena. Kyllä teki mieli monta kertaa nousta kevyeeseen istuntaan ja antaa mennä, mutta hallitsin mieleni ja kumma kyllä myös ratsuni! Tiesin ettei koulusta tule oikeasti yhtään mitään enään sen jälkeen jos annan luvan mennä kovaa. Nytkin sain jo tehdä paljon pidätteitä ja keskustella ajoittain vauhdista, sillä Vapulla oli "peltokuolaimien" sijaan ihan normivarustus suussa ja jarrutus ei niin toimiva. Hyvin se kuitenkin lopulta meni! Saatiin monta kivaa pätkää niin ravissa kuin laukassakin. Molemmilla oli hauskaa ja lämmin tuli. Tehtiin pitkät loppukäynnit metsässä, joka oli oikeasti tosi syksyinen ja synkkä. Siinä sitten kun heppakin välillä kuikuili ympärilleen, alkoi ajatella kaikenlaista ja odottaa seuraavan mutkan takana vaanivaa mörköä. Ei sieltä lopulta mitään tiellä pompannut ja tallille päästiin takasin. ;)

Jonkun teki kovasti mieli syödä lehtiä viereisestä puusta.. :D
Lauantaina Vappu oli osaavampien ratsastajien tunnilla ja sunnuntaina se oli ainoastaan laitumella ja vietti vapaampaa päivää. Kävin toki rapsuttamassa sitä ja katsomassa että kaikki on hepalla hyvin sekä tekemässä iltasapuskat valmiiksi. Hauskaa oli taas huolehtia hepasta ja päästä puuhailemaan sen kanssa kaikkea kivaa. Joku päivä voitaisiin taas vähän hypätä esteitä ja ehkä käydä vielä kerran järvessäkin, kahlaamassa tosin vaan. Katsotaan myös jos osallistutaan syksyllä joihinkin kotitallilla järjestettäviin koulukisoihin.. :)
-Hanna

12. syyskuuta 2014

Mitä mukaan kisoihin?

Syksyn kisakausi pääsee starttaamaan ensi viikolla kun osallistumme Carterin kanssa Niinisalon kenttäkisoihin, joista olenkin jo innostuneesti ehtinyt kertomaan pariinkin otteeseen. Nyt onkin siis hyvä aika toteuttaa postaus johon sain idean joskus menneisyydessä, eli hieman kertoa mitä me oikein otamme mukaan lähtiessämme kisoihin. Ulkopuolisissa kisoissa olen käynyt vain Carterilla ja Vapulla ja molemmille on tullut hieman eri kamoja matkaan mukaan. Nyt keskitytään siihen, mitä pakkaan mukaan lähtiessäni reissuun Carterin kanssa ja juurikin yön yli kestävään reissuun. Yhden päivän reissussa on totta kai aika samoja juttuja mukana, mutta tavaraa on huomattavasti vähemmän.

Kuva Aino H.
Teen aina listan varusteista joita ratsastaja ja hevonen tarvitsevat ja suosittelen sitä kyllä kaikille! Paperista on sitten helppo lukea, mitä tarvitaan, mitä on jo pakattu ja mitä kenties vielä puuttuu. Vaikka listat on kirjoitettu mahdollisimman huolella, saattaa matkasta silti jäädä jotakin. Lähes kaikkea saa kuitenkin hätätilanteessa lainattua tai ostettua kisapaikalta, mutta ainakin satula on hyvä muistaa ottaa mukaan ihan omasta takaa ja myös se hevonen on aika kätevä. Alta löytyykin nyt sitten listat siitä, mitä pakkaan yön yli kestäviin kenttäkisoihin mukaan.

Hevonen:
-Satula, vyö ja satulansuojus+huovat (koulu-ja maastohuopa, sekä ehkä yksi varahuopa)
-Kisasuitset+varasuitset ja ohjat
-Suojat ja putsit joka jalkoihin, jalustimet maastoon/varalle
-Vuodenajasta ja hepan majoituksesta riippuen epämääräinen määrä loimia mukaan
-Helosan, linimentti, sakset, ilmastointiteippiä, selvitysaine, kumilenkkejä
-Liina, riimunnaru+varanaru
-Turvalta avattava riimu kuljetukseen+varariimu
-Heinät ja murot+leipää/omppua, b-vitamiini ja elektrolyytit
-Numerolappu ja mahdollisesti varalappu myös ja hepan paperit
-Harjapussukka, hikiviila+sieni hepan kasteluun
-Sieni, pyyhe ja saippua varusteiden pesuun
-Kannellinen ämpäri, ruokakippo ja tiskiharja
-Heinäverkko+varaverkko
-Nurmihokit ja hokitusvälineet
-Jos majotutaan Jabassa, niin muovikoukkuja joihin saa helposti ripustettua tavaraa Jaban ulkopuolelle ja narut joilla vesiämpärin saa kiinnitettyä



Ratsastaja:
- Kypärä+turvaliivi
-Kisatakki
-Kisapaita (yleensä yksi kouluun/rataesteille ja sitten omansa maastoon)
-Kisahousut (valkoiset ja maastoon tulevat värikkäät pöksyt)
-Parit ratsihanskat, ainakin valkoiset ja yleensä lisäksi ruskeat
-Saappaat ja joskus varalla kengät+chapsit
-Kannukset, omansa kouluun ja esteille
-Raipat, koulu-ja esteraippa ja ehkä yksi varaesteraippa
-Ratsisukkia, polvituki ja heijastinliivi jos on pimeää
-Terveyskortti ja kortille minigrippussi, kenttäkello ja kvaalit paperilla



No niin, tässä nyt listattuna niitä varusteita joita otan itse mukaan. Aika monta kassia saan aina täyteen ja noiden lisäksihän tulee tietysti omat ns. siviilivaatteet ja muut tavarat. Ehkä tästä oli jollekin apuakin? :) Onko teillä jotain varusteita jotka otatte ehdottomasti kisoihin mukaan, mutta jota ei ole mun listalla? Joku tarkkasilmäinen saattoi muuten huomata, että blogin banneri on vaihtunut uuteen. Ulkoasuakin pitäisi joku päivä jaksaa vähän muokkailla, mutta nyt on edes vähän uutta ilmettä piristämässä! Nopeasti sen tossa yksi ilta kyhäilin kokoon, mitä te tykkäätte?
-Hanna

4. syyskuuta 2014

Maastoestevalmennus 31.8



Sunnuntaina pidettiin keskiviikon korvaava valmennus ja päätinkin tehdä ihan normaalin valmennuspostauksen pitkästä aikaa, kun hovikujaavaksi aikalailla vakiintunut Lindakin saapui kuvailemaan meidän menoa. Postauksen kuvat siis c. Linda, kiitos taas!




Ennen tunnin alkua käytiin ryhmäläisten kanssa vähän keskustelua, missä halutaan ratsastaa. Vaihtoehtoina olivat maneesi tai pelto. Mulla itsellä ei ollut varsinaisesti mitään kantaa asiaan, kumpi vaan kävi. Maneesissa olisi ollut kiva hypätä koska käytössä oli koko tila ja olisimme voineet testailla edellisenä päivänä maalattuja uusia portteja ja kapeita puomeja, mikä on aina hauskaa. Toisaalta halusin pellolle, kun vielä on sellaiset kelit että maastoesteitä voi hypätä. Lopulta sitten opettaja päätti, että pellolle mennään ja hyvä niin. Maneesissa ehtii mennä koko talven kyllästymiseen asti. Carterkin oli selvästi tyytyväinen päätökseen, sillä kun lähdettiin ensimmäistä kertaa ravaamaan laukkarataa, se tuntui siltä kuin taukoa maastosta ei olisi ollut viikkoa vaan oltaisiin oltu vuoden ensimmäistä kertaa!





Verkattuamme radalla molempiin suuntiin ravissa ja laukassa, lähdimme siirtymään toiseen päähän peltoa. Matkan varrella hyppäsimme veryttelyesteiksi pienemmät renkaat ja kolmesta vierekkäisestä esteestä saimme valita veneen, portin tai mökin ja me Carterin kanssa pomppastiin portin ylitse. Esteet sujuivat innokkaasti ja ongelmitta. Pellon toisen pään esteitä olen hypännyt vähemmän ja muutamaa en ollenkaan, joten oli kiva päästä niitä hyppimään. Nykyään olen hypännyt suurimman osan pellon esteistä edes kertaalleen, joten uusia on aina kiva päästä kokeilemaan. Aloitimme hyppäämällä traktorinmunasarjan vasemmasta laukasta ja sen perään oikeasta laukasta hieman isomman tukkisarjan. Jälkimmäinen sarja oli mulle kokonaisuudessaan uusi (a-osaa olen hypännyt vinosti yhdistettynä toiseen esteeseen) ja ei Carterkaan ole sitä juuri mennyt. Molemmat menivät kuitenkin ongelmitta.




Sarjojen jälkeen hyppäsimme isomman 'tukkipystyn', jota en ole ikinä hypännyt C:n kanssa. Sitäkään estettä Carter myöskään ei ole paljoa mennyt, jos kertaakaan. Hienosti pomppastiin ylitse ja jatketiin perään pienempi pressueste. Hypättyämme nämä tehtävät, hyppäsimme vielä pikkuisen radan. Rata alkoi tehtävällä jossa ensimmäisenä oli kapea 'rimaeste' ja perään punakeltainen portti. Sitten tehtiin aikalailla iso ympyrä vasemmalle ja kierrettiin esterykelmä jotta päästiin sarjoille. Saimme valita jommankumman sarjan ja itse valitsin sen oudomman ja hieman isomman. Sarja sujui hyvin ja jatkoimme laukkaa ympyrän oikealle jossa hyppäsimme renkaat ja viimeisenä liikennemerkin. Meille riitti yksi kerta, eikä mitään tarvinnut uusia. Carter oli jälleen taas ihan super! Hauska ja hyvä tunti, tuli hyviä hyppyjä ja kuskikin oli koko ajan ajantasalla. Eilenkin treenattiin maastossa ja tehtiin jotain mitä en ennen ole pellolla tehnyt. Hyppäsimme nimittäin ilman jalustimia ja harjoittelimme tasapainoa. Siitä tulossa mahdollisesti myöhemmin kuvamateriaalia. :)
-Hanna