30. toukokuuta 2014

Niinisalo pvä 3


Valmiina lähtemään maastoon! ©Aino H.

Nyt oon vihdoin saanut tän tekstin valmiiksi ja kuvat katsottua, joten luvassa on toinen postaus Niinisalosta. Se sisältää sunnuntain eli maastopäivän tunnelmat ja tapahtumat. Sunnuntai aamuna en herännyt niin aikaisin ja virkeänä kuin lauantaina vaan annoin parin muun käydä hoitamassa aamuruokinnan ja nukuin itse vielä vähän aikaa. Yhdeksän aikoihin nousin sitten aamupalalle, pelattiin jälleen korttia koko porukka, siivottiin mökki ja pakattiin tavarat. Noin yhdeksitoista mentiin kisapaikalle katsomaan vaativan maastot ja siihen perään katseltiin myös helppo ja tuttari, jossa meni kaksi meidän tallin ratsukkoa. Sunnuntai oli ihanan lämmin päivä ja ulkona tarkesi ihan topilla ja yritinkin ottaa aurinkoa kisoja katsellessa.

Hyvissä ajoin käytiin heittämässä hepoille päiväruuat ja palattiin sitten vielä hetkeksi seuraamaan maastoja. Reilu tunti ennen omaa maaston lähtöaikaa mentiin Ainon kanssa laittelemaan heppaa valmiiksi ja katsoin myös omat kamat valmiiksi. Meidän maastoväri oli punainen ja hepalta löytyi punaiset suoja, putsit, huopa, jalustimet ja suojat teipattiin punaisella jesarilla. Mulla punaista oli paita ja kannukset. Meidän toinen hallitseva väri oli ruskea.



Maaston verkkaa. ©Aino H.

Maaston verkkaa. ©Aino H.

Kun Carter ja meidän porukan pari muuta heppaa olivat valmiina, lähdettiin tekeen pitkät alkukäynnit ja suunnattiin sitten verkkaan. Rauhassa alettiin ravaileen ja laukkaileen ja otettiin sitten hyppyjä verkassa olleille kahdelle esteelle. Toista oltiin hypätty viime kesän treeneissä ja toinen oli meille outo. Molemmille tuli ekoilla kerroilla muutama kielto ja Carter ei ollut niin kuulolla kuin olisi pitänyt, eikä niin vauhdikas kun lauantaina. Aloin kuitenkin saada sen hereille ja liikkuminen ja hypyt alkoivat sujua. Ennen omaa lähtöä hypättiin vielä molemmat esteen ja sitten vain odottelemaan lähtölupaa. Pyörittiin käynnissä lähtölinjalla ja en voinut uskoa olevani siinä! Keskitin kaikki ajatukset tulevaan rataan ja halusin sieltä maaliin.

Harrasteen radan esteitä, jotka kuvattiin lauantaina radankävelyssä. Eka este puuttuu, mutta siitä on hyppykuva alempana. :) Kuvassa esteet numero 2-5.

Ja esteet nro. 6-9.

Alashyppyesteestä puuttuu myös kuva, tässä radan vikat esteet eli 11 ja 12.

Radan ensimmäinen este. ©Aino H.

©Aino H.

Kolme, kaksi, yksi, ratsasta! Sitten sitä mentiin. Carter lähti vauhdilla ja innossaan matkaan. Ensimmäinen este oli tehty kolmesta tukista ja jo siihen piti ratsastaa tarkkana, sillä viime kesänä siihen tuli ekalla kerralla kielto. Yli mentiin hyvin ja kakkoselle sain jo vähän jarrutella heppaa. En radan aikana juuri kuitenkaan välittänyt vauhdista, en siis hirveästi miettinyt tuleeko ali- tai yliaikaa, lähinnä aliaikaa. Keskityin näin ekalla kertaa tekemään puhtaan ja hyvän radan ja ratsastamaan sujuvasti esteille enkä himmailemaan turhia. Toinen este oli hieman maassivisempi viime kerroista (oltiin hypätty sekin kesällä, samoin kolmonen), mutta sujui ongelmitta, samoin kuin kolmonenkin. Sen jälkeen muistin vähän hidastaa ja ratsastaa ulkokaarteeseen, sillä neloseste oli heti seuraavan kaarteen jälkeen ja sille piti ehtiä suoristamaan. Se oli meille uusi, mutta sujui hyvin. Nelosen jälkeen sai valita lyhyemmän tai pidemmän tien ja itse valitsin sen hieman pidemmän.

Radan viimeinen este. ©Aino H.

Ja täysiä maaliin! ©Aino H.

Vitonen oli punainen sianselkä ja siinä tuli ensimmäinen virhe. Yrityksestä huolimatta ei päästy ekalla yli ja toisella mentiin kun kannustin hieman äänellä ja raipalla. Kutonen oli samanlainen sianselkä ja siihen ei tullut ongelmaa, tosin ääni oli taas apuna. Kutosen jälkeen piti muistaa kääntyä oikealle eikä jatkaa suoraan mukavaa laukkabaanaa jolla olisi edessä vaativamman luokan este. Seiska este tuli nopeasti eteen ja oli myös uusi tuttavuus. Ihan tavallinen tukkiokseri se oli ja alla kuuset. Carterille se oli kauhistus ja vauhdilla mentiin oikeanpuoleiseen pusikkoon kun ohi ei muuten mahtunut ja heppa ei ehtinyt kieltää. Ei muuta kuin puskasta pois ja uusi lähestyminen. Jälleen pienellä rohkaisulla ylitse ja sitten laukattiin kohti tynnyreitä. Pienemmät kuin kotona, mutta silti hieman jännät. Ne ja ysiesteenä ollut uusi rengaseste mentiin ylitse, koska päätin että nyt mennään eikä meinata ja mehän muuten päästään maaliin! Ratsastin Carteria reippaasti eteen, pidin ohjat käsissä ja en antanut sille tilaisuutta mennä ohi tai kieltää. Hoin sille vaan ennen renkaita "me mennään yli, me mennään yli.." :D

Olin niin helpottunut kun selvittiin niistä ja tiesin ettei loppuradan pitäisi tuottaa ongelmia. Kymppinä oli mäki ylös ja pieni alashyppy alamäkeen. Joskus olisin pelännyt sitä, mutta nytten se oli tosi hauskaa! Olin suunnitellut raavaavani mäen ylös ja onnistuin siinä vaikka Carter oli ihan meno päällä. Alas hypättiin ravista, mutta mäki jo laukattiin alas ja edessä oli enää kaksi estettä. Sekä tukit että mökki menivät ongelmitta, ne olivat tuttuja jo kesältä ja sujuneet silloinkin hyvin. En silti lopettanut ratsastusta vikoillekaan esteille, sillä eihän koskaan voi olla varma ja mikään ei olisi ärsyttänyt enemmän kuin kielto vikalle helpolle esteelle! Maalissa Carter antoi hyvin kiinni ja ravattiin sitten pari kierrosta kunnes siirryttiin kävelemään.


Heppa sai kyllä niin monet taputukset ja kehut radan jälkeen vaikka puhtaasti ei päästykään. Oltiin päästy läpi kaikista osakokeista ja vaikka virheitä tuli niin maalissa oltiin ja saatiin hyväksytty suoritus. Ja voin kertoo että kun kerran oot päässyt sieltä maastosta maaliin, niin haluat sinne maastoon toisenkin kerran! Kyllä oon nyt entistä varmempi, että tää kenttäratsastus on se mun laji. Tästä mä tykkään.
-Hanna



26. toukokuuta 2014

Niinisalo pvä 1 ja 2



Heipsis pitkästä aikaa! Mun piti postailla jo viime viikolla, mutta en sitten ehtinytkään missään välissä kirjoittaa tekstejä valmiiksi ja käydä julkaisemassa. Viikko meni tallilla valmennuksissa, töissä ja koulukisoissa. Postaus sunnuntaista Niinisalossa on tulossa myöhemmin tällä viikolla.
Toissa viikon perjantaina oli vihdoin se päivä jota olin odotellut viime syksystä asti, kevään ensimmäiset kenttäkisat Niinisalossa! Olin pakannut lähes kaiken jo torstaina, joten perjantaina kuljetin vaan loput tallille ja laitoin omat ratsikamani kassiin. Kävin ratsastamassa Carterin ennen päiväruokia kotona läpi ja heppojen sitten syödessä pakattiin autot täyteen tavaraa ja katsottiin kuljetuskamppeet karsinalle. Mun hoitajaksi ja avustajaksi lähti jälleen ihana Aino, jonka saavuttua tallille lähdettiin pian ABC:n Hesburgerin kautta Niinisaloon. Meidän auto lähti aikaisemmin kuin hevosrekka, sillä meidän piti hakea matkalla heinää Ikaalisista. Tästä syystä muut lastasivat meidän hepat autoon, mikä oli tosi hassua kun on aina tottunut tekeen sen itse!

Löydettiin kuin löydettiinkin heinien hakupaikka ja saatiin ostettua heposten viikonloppu ruuat mukavalta maajussilta, joka vielä neuvoi meille nopeamman reitin Niksulan kisapaikalle. Saatiin nauttia ihanista maaseutu maisemista ennen kuin saavuttiin perille ja oltiinkin ennen heppoja paikalla. Käytiin sitten varaamassa meille sopivat jabat ja pian hepat sitten saapuivatkin. Otettiin ne autosta ulos, laitettiin varusteet selkään ja lähdettiin kävelemään kohti kouluverkkaa, jossa päästiin ratsastamaan vielä perjantaina. Itse vain kävelin, sillä olin jo ratsastanut tallilla. Kierreltiin kouluratoja ja Carter sai katsella ja ihmetellä, sillä se oli paikassa ekaa kertaa. Kun koko poppoo oli ratsastanut, palattiin metsän kautta jaboille, laitettiin hepat sisälle, jaettiin ruuat ja pistettiin tavarat paikoilleen.

Iltakävelyllä perjantaina. :) ©Anette S.



Kun kaikki oli valmista, sanottiin hepoille hyvät yöt ja käytiin heittämässä kamat meidän ihanalle mökille, joka oli aivan kisapaikan vieressä. Mökki oli sama kuin syksyllä ja niin luksusta aiempien kertojen telttaan verrattuna! Heitettyämme tavarat, lähdettiin rahojen kanssa kohti Kankaanpään keskustaa, jossa käytiin siwassa ostamassa ruokaa ja lopulta päädyttiin vielä toista kertaa samana päivänä Heseen. Mökille palattuamme loppu ilta sujui jutellen, tavaroita laitellen, syöden ja korttia pelaten.

Lauantaina heräsin jo puoli kuuden aikoihin kun tuli niin valosaa ja joku kolisteli keittiössä. Lähes kaikki kuulivat tuon kolistelun, mutta kukaan ei myöntänyt aiheuttaneensa sitä.. Ehkä kyseessä oli sitten mökin kummitus? ;) Oikeasti mulla oli herätys vähän vaille kahdeksan mutta nousin aamupalalle kummallisen virkeänä jo puoli kahdeksan. Tasan aikoihin lähdettiin lähes kaikki innokkaana moikkaamaan heposia ja jakamaan aamuruuat. Ruokinnan jälkeen palattiin mökille syömään ja lähdettiin käymään Kankaanpään Citymarketissa, missä ei olla ennen vierailtukaan. Ostettiin vähän lisää ruokaa ja palattiin taas mökille, jossa vähän lisää kortin peluuta.

Valmiina kouluradalle! ©Aino H.

Hyvissä ajoin lähdettiin kisapaikalla. Ihan ensiksi taluteltiin heppoja ja siivottiin jabat. Lähdettiin sitten kisaradoille katsomaan muiden ratoja ja tutkimaan varusteauton tavaroita. Kivoja huopia oli muutama ja parit muutkin pikku tavarat, mutta kerrankin en ostanut mitään! Huovat houkuttelivat, mutta olin hankkinut jo samalla viikolla kaksi huopaa; vaalean beigen yleishuovan ja punaisen poni kokoisen kouluhuovan joka kuitenkin sopii Carterille hyvin estehuovaksi. Varattiin riittävästi aikaa heppojen puunaukseen ja hokkien laittoon. Aino harjasi Carterin samalla kun itse väkersin sykeröitä hepan samalla syödessä ja kuikuillessa maisemia. Hokit saatiin vaivatta ja aika nopeasti jalkaan. Isona apuna olivat perjantaina tallilla laitetut muoviset suojahokit, jotka vain kaivettiin pois ennen varsinaisten hokkien laittoa. Ennen kouluverryttelyä käytiin kävelemässä esterata läpi ja se olikin hyvin samanlainen kuin syksyllä. Tosin syksyn radasta mulla oli kokemusta vain esteelle numero kolme asti!

©Kaisa I.

©Kaisa I.

Verkassa Carter oli keskittymiskyvytön ja reipas. Hyvä kun ei kuskannut mua jo siinä! Koko ajan se yritti vain katsella ympärilleen, hirnui kavereille ja itse yritin saada sen keskittymään tylsään kouluratsastukseen, mutta olin samalla iloinen kun heppa  pyrki itse eteen päin. Rata meni vähän niin ja näin. Prosentteja tuli reilut 54, eli reilusti läpi mutta onhan tossa parannettavaa vaikka kuinka. Vähän oli hätäistä menoa ja ravilisäyskin rikottiin laukalle. Radan jälkeen vaan estekamat päälle ja verkkaamaan! Jos Carter ei ollut kuskannut mua kouluverkassa, niin esteverkassa se todellakin teki sen. Kun nostin ensimmäisen kerran metsässä laukan, se ampaisi eteen päin ja meni tovi kunnes sain sen kuuntelemaan edes vähän. Mua lähinnä huvitti tilanne ja olin edelleen iloinen hepan oma-aloitteisesta vauhdikkuudesta.

©Piia Mäkelä, piiamakela.pic.fi

©Piia Mäkelä, piiamakela.pic.fi

Molemmille verkkaesteille otettiin ekat kerrat kiellot. Musta tuntui, ettei Carter oikein tajunnut että pitää hypätä, niin tohkeissaan se oli.. :) Otettiin vielä yksi hyppy nurmiverkassa ja sitten radalle. Myös rata sujui aika vauhdikkaasti. Sain tosiaan hieman jarrutella esteistä innostunutta kisaratsua ja pari kaarretta meni vähän pitkiksi kun en saanut heppaa käännettyä. Muutamat virhepisteet me saatiin, sillä otettiin pari puomia alas kun heppa ei huomannut nostaa jalkojaan kunnolla kaiken innostuksen keskellä. Tyytyväinen mä siihen silti olin ja meillä oli tosi kivaa radalla. Ja se tärkein, me päästiin maastoon! Ensin toki piti käydä varmistamassa asia eläinlääkärin tarkastuksessa ja siellä lääkärin kommentti oli "komea hevonen" ja pääsy maastoradalle. Olin kyllä niin onnellinen ja iloinen sillä hetkellä.

©jenspa.kuvat.fi

Heppa oli niin innoissaan hyppäämässä ettei kuski meinannut edes ehtiä mukaan! ©jenspa.kuvat.fi

Eikä sen päivän onni loppunut siihen. Kun oltiin laitettu hepat jaboihin, tehty kaikki hoitotoimenpiteet, annettu iltaruuat ja makoiltu maassa odottaen maastoradan kävelyä, palattiin mökille ja sain tietää iloisen asian lukioon liittyen. Mustakin tulee nimittäin tänä keväänä ylioppilas! Oi että oli ihana ilta. Tieto valmistumisesta, seuraavan päivän maastorata josta olin haaveillut kauan, herkullinen ruoka ja saunailta kavereiden kanssa. Maastoradasta vielä sen verran, että se oli hieman muuttunut syksyltä ja mukana oli muutama uusi este. Osan esteistä tiesin olevan helppoja ja osalle pitäisi varmasti ratsastaa tosissaan jotta mennään ylitse. Luottavaisin mielin lähdin kuitenkin nukkumaan ja odotin innolla sunnuntaita ja uusia haasteita.
-Hanna

21. toukokuuta 2014

Äitienpäivän estekisat

 

90cm verkkaa, kuva Laura K.

Heippa taas! Nyt postausta 11.5 Kangasalla olleista seura/alue-estekisoista. Kisat olivat reilu viikko sitten, mutta postaus tulee vasta nyt sillä koko viime viikko meni valmistautuessa Niinisalon kisoihin. Nykyäänhän olen aina laittanut kisoista ratapiirrokset ja ne olin piirtänyt valmiiksi myös tähän postaukseen, mutta kone temppuili ja ne jäivät nyt harmillisesti lisäämättä. Radoista kuitenkin sen verran, että ne sisälsivät pystyjä, oksereita, trippelin, veden/laineen, erikoisesteitä ja okseri-pysty sarjan. Sitten itse niihin kisoihin, kouluahan kisattiin lauantaina ja sunnuntaina palattiin hyppäämään samaan paikkaan. Jos lauantai oli ollut pitkä päivä niin sunnuntai oli vielä pidempi! Tallilta lähdettiin yhdeksän aikaan kohti kisapaikkaa heppojen kanssa. Perillä käytiin ilmottautumassa, kävelemässä rata ja sitten vaan varusteet hepalle ja kävelemään.

Hyppäsin Carterin kanssa seuraluokan 80cm ja alueluokan 90cm. Arvosteluina luokissa oli 367.2, eli perusrata ja uusinta. Molempien luokkien radat oli ihan kivat, välillä oli kylläkin aikamoista kentän kiertoa ja uusinnat pelkkää ympyrää! Pienemmän luokan verkassa Carter oli kiva ja liikkui pohjalla ihan hyvin eteen päin. Verkkahypyt sujui myös hyvin sekä pystylle että okserille ja lähdin radalle luottavaisin mielin. Tavoitteena oli päästä uusintaan ja saada mahdollisesti sijoitus. Rata menikin hyvin ja heppa oli menossa lähes yhtä innokkaasti kuin kotona parhaimmillaan! Perusradan viimeisenä ollutta vesimattoa heppa hieman katsoi, mutta oikeastaan vasta hypyssä esteen päällä. Päästiin uusintaan ja pääsin ratsastamaan sitä aika kivasti.

80cm radalta ihana nalle puh este, joka oli numero 5 :) Kuva Linda P.

80cm sarjan b-osa. Kuva Linda P.

Uusinnassa oli muutama pitkä laukkasuora jolla mentiin oikeasti reippaasti ja tehtiin pieniä teitä mahdollisuuksien mukaan. Carterin lemppari este radoilla oli ehdottomasti pinkki trippeli, jolle se lähestyi aina innoissaan ja hyppäsi hyvin. Kasikympin tuloksena oli puhtaat radat ja odottelin innoissani tuloksia. Luokan kärjessä olivat pienet ponit, joita oli lähes mahdoton voittaa. Saatiin kuin saatiinkin sijoitus luokassa ja lopulta oltiin sijalla 14/59. Kyseessä oli meidän ensimmäinen 'oikea' sijoitus ulkopuolisista kisoista, kun ei lasketa niitä ratoja joissa kaikki puhtaat on palkittu. Vaikka oltiinkin viimeisiä sijoittuneita, niin olin kyllä tosi ylpeä hepasta ja meillä se ruusuke oli yksi pieni mutta tärkeä voitto lisää.

80cm uusinnan trippeli, este nro. 11. Kuva Laura K.

Kuva Linda P.

90cm ei sujunutkaan sitten ihan niin mallikkaasti, mikä johtui aikalailla kuskin mokailusta. Verkassa ei ollut ongelmia, mutta radalla putosi heti ensimmäinen este, en tiedä miksi. Muuten rata kyllä eteni hyvin kolmos esteelle asti, joka oli okseri sateenkaari täytteillä. Mun olisi pitänyt ratsastaa hieman eteen ja käyttää jalkaa, mutta mitä tein? No jäin katsomaan niitä 'pelottavia' täytteitä ja niin pysähtyi sitten heppakin katsomaan. Argh, ärsyttää kun tulee tollasia eikä vaan osaa toimia! Este laitettiin sitten takaisin kokoon ja uudella lähestymisellä oikeasti ratsastin sinne ja heti mentiin sujuvasti yli. Sen jälkeen loput esteet sujuivatkin hyvin, tosin sarjan b-osa putosi, mutta muita virheitä ei tullut. Vesi/laine mentiin hyvin yli ja viimeisenä oli Carterin suosikki trippeli. Uusintaan ei sillä radalla päästy ja virhepisteitä kerättiin 12, mutta jos sitä kieltoa ei lasketa niin rata meni muuten aikas hyvin!

90cm radan este nro. 2. Kuva Laura K.

90cm radan sarjan a-osa. Kuva Laura K.

90cm radan sarjan b-osa. Kuva Laura K.

Löysin buffasta herkullisen piirakanpalan ja oli totta kai pakko ostaa..!

Radan jälkeen lähdettiin toisen ratsukon kanssa metsään kävelemään loppukäynnit ja palattiin sitten hevosautolle, jossa otettiin varusteet pois, juotettiin hepat ja laitettiin päiväruuat. Heinät hepat söivät verkoista autossa, mutta murot käytiin syöttämässä niille kipoista. Kun C oli saanut ne mutustettua, jätin sen syömään loppuja heiniä ja vaihdoin omat varusteet pois ja lähdin katsomaan muiden ratoja ja nauttimaan buffan antimista. Mitään kiirettä ei ollut sillä meidän viimeinen ratsukko hyppäsi 110cm ja luokka oli laitettu alkavaksi 17.10 ja aikataulusta oltiin myöhässä muutama tunti. Hyvä tovi siinä menikin ennenkö päästiin lähtemään takaisin tallille jossa oltiin illalla siinä yhdeksän aikoihin. Hepat kuitenkin lepäsivät rauhassa autossa ja me istuttiin mukavasti katsomon ylimmillä penkeillä seuraamassa ratoja ja kannustamassa kavereita, jotka vielä hyppäsivät, samalla tietysti syöden ja jutellen. Tosi kiva fiilis kisapäivästä jäi, vaikka paljon on vielä parannettavaa! :)
-Hanna

15. toukokuuta 2014

Ensimmäinen aluekoulu




Lauantaina oltiin koulukisoissa Kangasalla. Kisat olivat monessa asiassa ensimmäinen kerta ikinä. Ne olivat mun ja Carterin ekat yhteiset ulkopuoliset koulukisat ja samalla meidän ekat yhteiset aluekoulukisat. Myös mulle ne olivat eka aluekoulustartti (tai joo meninhän viime syksynä kenttäkisoissa kouluradan, mutta en laske sitä). Kisapäivä alkoi aikaisin, tai ainakin mulle se oli aikaisin, kun herätys soitti puoli seitsemältä. Torkuin vielä vartin verran, söin aamupalan, pakkasin tavarat, vaihdoin vaatteet ja lähdin polkemaan ABC:n kautta tallille. Perillä olin noin kahdeksan aikoihin ja talli oli juuri avattu. Kävin moikkaamassa Carteria ja heitin sille sekä parille muulle kisoihin lähtevälle hepalle heinät nenän eteen ja laitoin aamumurot valmiiksi. Sillä aikaa kun Carter söi, pesin sen varusteet ja omat saappaat. Sen jälkeen menin letittämään hepan ja pian mun hoitaja saapui ja harjasi hepan kun itse pakkailin kamoja.

©Linda P.

©Laura K.

Tallin hevosauto ei ollut käytettävissä joten meidän piti mennä kopeilla kisapaikalle. Olen kulkenut Carterin kanssa aina vain rekalla, joten hieman mietitytti miten heppa menee traikkuun. Rekkaan se menee ilman ongelmia, eikä muutenkaan ole mikään hankala kaveri joten uskoin lastauksen sujuvan hyvin. Ihan hyvin se menikin, vähän heppa katseli että tuonneko muka pitäisi mennä, mutta pienen mietinnän jälkeen käveli sisälle. Kymmenen aikoihin päästiin lähtemään kohti Kangasalla olevaa kisapaikkaa. Kun saavuttiin Pohtiolammelle, käytiin ensiksi ilmottautumassa ja otettiin sitten hepat ulos. Vähän Carter oli stressannut erilaista kuljetusta, mutta oli kuitenkin rauhallinen. Sen kanssa onkin ihana kulkea kisoissa kun heppa ottaa niin rennosti oudoissakin paikoissa ja kuitenkin radalla löytyy sitä kisahevosen intoa ja vauhtia! Mun lähtöön oli vielä reilut pari tuntia aikaa, joten ehdin hyvin käydä buffassa, jutella vähän kavereille ja katsoa tavaroita valmiiksi auton kätköistä sillä välin kun hoitaja piti huolta hepasta. Kiitokset vielä Lindalle mukana olosta ja avusta! Hyvissä ajoin kiipesin selkään ja lähdin kävelemään metsään ja yläverkkaan, jossa ei ollut rajattua ratsukko määrää. Siellä sitten käveltiin, katseltiin kisaratoja, kertasin omaa koulurataa ja alettiin vähitellen verkkailemaan.

©Laura K.

©Laura K.

Verkassa heppa keskittyi ihan hyvin, vähän katseli ympärilleen ja tiiraili muita hevosia. Käytin verkkaa aika kauan aikaa ja yritin saada hepan mahdollisimman kivaksi. Tein siirtymisiä, ympyröitä, voltteja, pysähdyksiä, pohkeenväistöjä.. Varsinkin oikealle alkoi sujua hyvin ja pätkittäin myös vaikeampaan suuntaan eli vasemmalle. Kymmenen ratsukkoa ennen omaa lähtövuoroa päästiin varsinaiseen verkkaan. Jatkoin samoilla jutuilla ja tein myös vähän lisäyksiä joita mahtui nyt tekemään. Valmentajalta sain neuvoksi ratsastaa Carteria oikeassa laukassa kun odottelin radalle pääsyä, sillä siinä se on kaikkein paras ja se on mulle itsellekin helpointa. Kun lopulta pääsin radalle, ehdin kiertää sen pariin kertaan kunnes sain lähtömerkin ja suuntasin keskihalkaisijalle. Ohjelmanahan meillä on B-merkki, jonka olen ratsastanut joskus aikaisemminkin.

©Laura K.

©Linda P.

Noh, mitä sanoisin radasta.. Carter tuntui välillä tosi hyvältä ja kuvista katsoen se onkin pyöreä ja liikkuu nätisti. Se myös tuntui ehkä rennoimmalta mitä ikinä kouluradalla nivelillä mentäessä ja ei yrittänyt kertaakaan karata alta, malttoi seistä pysähdyksissä, kävi kulmissa ja kuunteli kuskia. Tähän olen siis ihan tyytyväinen! Radan ehdottomasti huonoin osuus olivat käyntipohkeenväistöt uralla. Vauhti meinasi loppua täysin ja jouduin tekemään hirveästi töitä jotta saatiin väistöjä aikaiseksi se puolikas pitkäsivu. Niissä heppa ei myöskään ollut yhtään rento vaan pää oli taivaissa ja yritti kiskoa ohjaa. Asiaa ei myöskään helpottanut radan vieressä kopissa huuteleva kaveri jota oli pakko sitten kuikuilla pää vinossa.. :D

©Laura K.

©Linda P.
 
Tuomareilta saatiin prosentteja 51.522 ja 52.174 ja yhteisprosentit 51.848 , eli läpi päästiin! Se meillä oli tavoitteenakin ensimmäisestä alueluokasta ja saada lisää ratakokemusta niin kouluradalla kuin ulkopuolisissakin. Vaikka prosenteissa ei ole kehumista niin olen silti ihan tyytyväinen päivään ja kokemus oli kiva. Pääsin myös vähän testailemaan kentän pohjaa sunnuntaita varten jotta tiesin paljon mulla on sitten esteillä töitä tehtävänä! Sunnuntai olikin huomattavasti enemmän meille oikean lajin päivä ja lauantaina tunsin itseni niin esteratsastajaksi muiden joukossa. Kyselinkin auttamassa olleelta kaverilta neuvoja, pitääkö näin tehdä ja saako tälläinen varuste olla radalla?
Kotiin päästiin lähtemään kun olin kävellyt loppukäynnit ja hepat lastattu. Tallilla hoidin vielä hepan pois, laitoin linimentit ja iltaruuat, siivottiin traikku, laitoin sunnuntain kamat kasaan ja purin tavarat joita en silloin tarvinnut. Saatiin myös Hesestä ruokaa joka syötiin tallilla ja sen jälkeen lähdinkin kotiin, jossa olin noin 6-puoli 7 aikoihin.
-Hanna

12. toukokuuta 2014

Kuvapostaus: Julkaisemattomia treenikuvia esteiltä

Sain vähän aika sitten paljon kuvia ja päätin tehdä niistä kuvapostauksia. Ensimmäisen julkaisen nyt kisapoistauksien välissä ja luvassa on kuvia esteiltä. Näitä kuvia ei ole ennen julkaistu ainakaan blogissa. Tulossa on myös kuvapostaukset maastosta, kisoista ja koulusta. :)
-Hanna


©Veera S. /Vapun kanssa estevalmennuksessa kesällä 2013.

©Veera S. /Vapun kanssa estevalmennuksessa kesällä 2013.
 
©Veera S. /Carterin kanssa estevalmennuksessa kesällä 2013.

©Tomi J. /Ainoita järkeviä kuvia musta ja Almasta tältä tunnilta.. Estevalmennus kesä 2013.

©Veera S. /Vapun kanssa estevalmennuksessa kesällä 2013.

©Veera S. /Vapun kanssa estevalmennuksessa kesällä 2013.


©Veera S. /Carterin kanssa estevalmennuksessa talvi 2014.

©Veera S. /Carterin kanssa estevalmennuksessa talvi 2014.


©Veera S. /Carterin kanssa estevalmennuksessa kevät 2014.

 




©Veera S. /Carterin kanssa estevalmennuksessa kevät 2014.



©Veera S. /Carterin kanssa estevalmennuksessa kevät 2014.



©Veera S. /Carterin kanssa estevalmennuksessa kevät 2014.