Sivut

30. huhtikuuta 2014

Kisakuukausi edessä

Toukokuu tulee olemaan kilpailuja täynnä, mikäs sen hauskempaa! Kaikissa tulevissa kisoissa kisaratsuna toimii totta kai ykkösratsu Carter. Kuukauden ensimmäiset kisat ovat huomenna kotona pidettävät estekisat. Seuraavalla viikolla lähdetään lauantaina Kangasalle koulukisoihin ja sunnuntaina estekisoihin. Karan kisoista viikonpäästä onkin jo edessä Niinisalon kenttäkisat. Kenttisten jälkeen huilaillaa viikko ja sitten taas kisataan kotona koulua. Paljon on siis tehtävää ja rahaa menee! Mutta mä rakastan kisoja ja paljon enemmän ne yleensä aina antaa kuin ottaa. Postaus on kuvitettu vanhoilla kisakuvilla ja parilla viime viikon maastoestetunnin kuvalla.

Messilä 2011

Vappukisoissa kotona hypätään Carterin kanssa luokat 80cm ja 90cm. Alunperin piti hypätä vain tuo isompi luokka, mutta koska sunnuntain kisoissa oli ongelmia ysikympissä niin pompitaan nyt sitten pohjalle tuo pienempi. Kangasalla olevat kisat ovatkin sitten aluekisat pitkästä aikaa. Kisapaikka on mulle tuttu, olen ollut siellä sekä hoitajan roolissa että kerran itse kisaajana. Meidän on tarkotus startata Carterin kanssa ensimmäinen ulkopuolinen koulurata, apuaa mitähän siitä mahtaa tulla? Luokkana B-merkki. Kun lauantaista ollaan selvitty niin palataan sunnuntaina samaan paikkaan estekisoihin, joissa hypätään ainakin 80cm seuraluokka ja ehkä myös 90cm alueluokka, riippuen ihan siitä miten kotona sujuu vappukisoissa..

TaRi 2012, ©Laura K.

Niihama 2012, ©Laura K.


Seuraavana viikonloppuna lähdetään perjantaina Niinisaloon ja osallistutaan harrasteeseen. Mullehan ne on toiset kenttikset ja Carterille ensimmäiset. En malta odottaa, on varmasti taas tulossa ihan mahtava viikonloppu! Kotona olevat koulukisat ovat Niinisalosta parin viikon päästä ja suunnitelmissa on startata helppoa aata, tarkemmin A-merkki, jota ollaan jo parit kisat menty.

©Venla M.

©Venla M.

Aika hyvällä mallilla kaikki asiat on kisojen suhteen, tietysti koskaan ei voi olla treenannut liikaa. Koulu nyt on meidän heikoin osa noissa kisoissa, esteitä ollaan treenattu eniten, mutta eihän nekään aina ongelmitta suju ja maastoesteitäkin päästy jo tänä keväänä harjoittelemaan, ettei ihan kylmiltään jouduta sinne Niksulan maastoradalle. Kaikkiin kisoihin en ole vielä ehtinyt ilmottautua, joten se pitää vielä hoitaa kuntoon. Nyt pitääkin vaan suunnitella mitä puen itselle ja hepalle päälle mihinkin kisoihin, Carterin pitää saada reikäkengät Niksulaa varten ja myös nurmihokit pitää hommata. Hepalle pitää maksaa vakuutus, oma aluelupa ja muut jutut onkin jo kunnossa ja kvaalit kasassa. Kenttiksiä varten pitää maksaa mökkimajoitus, kunhan laskua vaan tulee ja kisavaatteet pestä.. Onneksi mulla on jo hoitaja suurimpaan osaan kisoista, joten sitäkään ei tarvitse murehtia! Yritän saada tehtyä kisoista postauksia, joten toukokuusta tulee aika kisapostaus painoitteinen. Hauskaa alkavaa toukokuuta kaikille ja peukut pystyssä jotta onnistutaan kisaradoilla!
-Hanna

24. huhtikuuta 2014

Estetreenit Carterin kanssa

Meillä oli tosiaan maanantaina ylimääräinen valmennustunti esteillä, johon olin ilmottautunut mukaan. Tallille menin vähän yli kahdeksitoista ja heti suuntasin rakentamaan esteitä kentälle, jossa muut hyppääjät jo ahersivatkin. Oli onneksi niin hyvä sää että pystyttiin menemään ulkona ja ratsastaessa tulikin tosi kuuma! Kun oltiin saatu esteet kasaan, ensimmäinen ryhmä meni ratsastamaan ja itse kävin hakemassa Carterin sisälle, harjasin sen ulkona puhtaaksi ja vaihdoin kuolaimet mexicolaisiin.

©Laura K.
Vähän ennen kahta lähdettiin meidän ryhmän porukalla maastoon kävelemään ja tultiin sitten kentälle verkkaamaan. Verkka sujui ihan kivasti, C vastasi eteen päin ja antoi jopa kiinni ihan mukavasti. Eteen meno oli kyllä kivempaa hepan mielestä ja ajoittain olikin aika vahva hidastaessa. Tehtävät aloitettiin noin 85cm korkeudella ja vähitellen nostettiin sinne metriin.

©Anette S.

©Anette S.

Alettiin sitten hyppäämään verkaksi ristikkoa joka nostettiin pystyksi ja jatkettiin siitä sitten kaarevalla linjalla okserille. Okserille tuli ensi kerralla kielto, kun kuski ei ollut tarkkana ja suoristanut heppaa kunnolla. Tultiin kerran pelkkä okseri ja sitten koko kahden esteen tehtävä uudelleen ja tällä kertaa sujui hyvin. Toisena hypättiin suoralla linjalla okseri ja laatikkopysty, tässäkin pungettiin ekalla kerralla aika paljon oikealle, mutta toisella kertaa päästiin jo suorempaan.

©Anette S.

Seuraavana linjana hypättiin kaarevalla linjalla laatikkopysty ja eri okseri perään. Tämä sujui ihan jees, mutta tultiin vielä kerta uudelleen. Viimeisenä linjana hypättiin vaikein linja eli okseri ja pysty tiukalla kaarevalla linjalla ja tämä meni meidän kohdalla kyllä tehtävistä parhaiten! Kun oltiin saatu yksittäiset tehtävät ratsastettua, alettiin hyppäämään esteitä ratana.

©Anette S.

©Anette S.

Rata meni muuten hyvin, mutta.. Tokalle esteelle tuli kielto ihan kuskin virheestä. Tultiin pienesti sisään linjalle ja vähän ennen okseria lisäsin kuitenkin vauhtia ja C ei sitten hypännyt kun sähläsin siellä selässä. Tokalla kertaa päätin ratsastanko isosti vai vähän pienempää laukkaa ja heti sujui. Niin pienestä monesti kaikki kiinni! Rata sujui hyvin kolmanneksi vikalle esteelle, sille okserille. Aina se on se pahapaha okseri..! Ennen estettä olisi pitänyt käyttää kerran jalkaa, mutta jäin vain matkustamaan ja toivomaan parasta. Nyt Carter kuitenkin päätti hypätä eikä kieltää, otti yhden askeleen liikaa ja ponkaisi esteen yli lähes paikaltaan. Puomeja lensi ja niin lensi ratsastajakin! Maahan putoaminen ei sattunut, mutta sitä ennen jysähdin hepan kaulaan ja ilmathan siinä lähti pihalle. Hetken kun hengittelin niin kiipesin takaisin kyytiin.

©Anette S.

©Laura K.

Viimeisenä tehtävänä meillä oli hypätä vielä pieni rata johon kuuluivat kentällä oleva maastoeste, sarja ja portti. Maastoestettä hypättiin ihan ekaa kertaa mutta Carter ei sitä juuri katsonut ja hyppäsi hyvin. Tähän perään tultiin portti ja jatkettiin sitten ratana jossa lisänä hypättiin myös sarja molemmista suunnista. Toiseen suuntaan sarjalle tulo oli vähän hidas, mutta toiseen sujui jo paremmin. Kaikenkaikkiaan tosi kiva valmennus jälleen! Vaikka tehtiinkin virheitä eikä oltu ihan parhaassa vedossa niin meihin oltiin silti ihan tyytyväisiä. Kyseessä oli ensimmäiset kunnon hyppelöt ulkona maneesikauden jälkeen ja hypättiin meille ihan esteen kokoisia kuitenkin. Ensi kerralla sitten paremmin. Sunnuntaina ollaankin lähdössä kauden ensimmäisiin ulkopuolisiin, Niihamaan seuraestekisoihin ja tarkoituksena hypätä 80 ja 90cm.
-Hanna

22. huhtikuuta 2014

Kevään ensimmäiset maastoesteet!



Viime viikon keskiviikon estevalmennuksessa päästiin vihdoin vuoden ensimmäistä kertaa pellolle ratsastamaan ja aloittelemaan maastoestekautta. Sekä hepat että ratsastajat olivat kyllä hyvin innoissaan! Peltoa kiertävä laukkarata oli ihan hyvässä kunnossa, ainoastaan "varjoisemmassa" päässä piti mennä sisäkaarre pellon kautta sillä siellä oli vielä märkää mutaa. Aloitimme tunnin ravaamalla pari kierrosta rataa molempiin suuntiin ja varsinkin toiseen suuntaan Carter alkoi tajuta että ollaan tosiaan pellolla ja varjosta näki miten heppa ravasi häntä pystyssä ja oikein nosteli jalkojaan innoissaan.




Kun ravikierrokset oltiin saatu mentyä, lähdettiin sitten ottamaan molempiin suuntiin laukkaa. Oikeassa kierroksessa Carter lähti rauhassa liikkeelle, mutta kun kaarteen jälkeen lähdettiin palaamaan muita kohti niin heppaa sai ihan kunnolla pidätellä ja siltikin mentiin aika vauhtia. :D Sillä sivulla en halunnut antaa sen laukata ihan kauhean kovaa vauhtia sillä alku oli mutainen ja sitten pitikin jo pian jarruttaa kaarteeseen. Toiseen suuntaan annoin C:n sitten tulla takaisin sitä vauhtia kuin halusi, eli reippaasti. Ei tarvittu oikeastaan edes pientäkään painallusta pohkeilla, lopetin vain pidättämisen ja jo mentiin. Reippaampien pätkien jälkeen se antoi hyvin kiinni, siksi uskallankin antaa sen mennä kovaa. Muutama vuosi sitten se kuskas mua pari kertaa ihan oman päänsä mukaan, hidasti joo mutta ei halunnut siirtyä vaikkapa raviin vaan jäi menemään pientä laukkaa.





Tässä lähdetty hyppyyn vähän turhan kaukaa, niin innoissaan heppa meni ettei aina pidätteen menneet kunnolla läpi..!



Laukkaradan jälkeen siirryttiin hyppäämään esteitä ja näin ekalla kerralla hypättiin vaan niitä pienimpiä. Ihan siksi kun ensimmäistä kertaa tänä vuonna oltiin ja myös että pellon ruoho saisi kasvaa eikä tallattaisi sitä ihan lyttyyn ja pilalle. Suurin osa isommista esteistä on nimittäin juuri ruoholla. Hypyt aloitimme Aamujumppa nimeä kantavalla esteellä, joka sisältää tukin, haudan ja tukin. Viimeisen tukin jälkeen mentiin pieni pätkä laukkarataa jossa hidastettiin, käännyttiin ympäri ja tultiin tehtävä uudelleen toisesta suunnasta. Tultiin tämä pariin kertaan ja sen jälkeen lisättiin tehtävään toinen "linja". Lähdettiin laukkaamaan rataa pitkin, mentiin kujaan jossa hypättiin puunrungoista tehty ristikko, liikennemerkkieste ja viimeisenä heinäpaalit. Tästä jatkettiin suoraan Aamujumpalle ja käännyttiin taas ympäri radalla ja tultiin sama tehtävä toisin päin. Carterin kanssa tehtävä sujui hyvin ja ilman ongelmia, heppa olikin koko tunnin oikein innokas ja meillä oli super hauskaa. Ensi kertaa odotellessa!
Kuvista isot kiitokset Laura K. ja Annu P. !
-Hanna 


Kesäisin tässä on tilalla isompi liikennemerkki este, mutta näin ekalla kerralla mentiin vain ristikkona.

19. huhtikuuta 2014

Time to say goodbye

Mun piti alunperin jo parisen viikkoa sitten tulla kertomaan tänne iloisia uutisia muutoksista hevosmaailmassa, mutta nyt uutiset ovat vaihtuneet iloisista surullisiin, sillä eräs tärkeä hevosystävä laukkasi torstaina vihreämmille niityille. Enempää en asiasta juuri halua puhua tällä hetkellä, ehkä jossain vaiheessa. Ikävä on kova. <3
-Hanna


17. huhtikuuta 2014

MäkkyläCup II ja vuoden eka putoaminen



Sunnuntaina 13.4 kilpailtiin jälleen esteiden parissa kotitallilla seurakisojen merkeissä. Kisa-aamuna heräsin ensimmäisen kerran kahdeksan aikoihin, mutta jatkoin vielä unia hetken ja nousin sitten vähän vaille yhdeksän. Söin aamupalan ja lähdin polkemaan tallille. Tarkoituksena oli kävellä Sulolla aamulla ennen kisoja, mutta heppa olikin poikkeuksellisesti tarhassa aamulla joten päätin jättää kävelyn myöhemmäksi. Heitettyäni ruuat jääkaappiin ja tavarat ratsihuoneeseen, menin puunaamaan Carteria kisakuntoon. Kovin likainen herra ei ollut joten suurta urakkaa mulla ei ollut. Kisavarusteet olin pessyt ja laittanut valmiiksi jo lauantai iltana joten ennen yhdeltätoista tapahtuvaa radanrakennusta oli aikaa istua alas ja jutella kavereiden kanssa. Radan rakennuksessa ja kävelyssä yms. meni suhteellisen kauan. Itse kanniskelin puomeja, kokosin esteitä ja kävelin radat sitten pariin kertaan läpi. Ensisilmäyksellä pahoja kohtia olivat tie vitoselta kutoselle, sekä tie viimeiselle esteelle. Radalla hankaluuksia toi kerran ainoastaan tuo viimeinen tie. Rata oli ihan mukava, vain yksi erikoiseste ja kaksi okseria, suhteutettu, sarja ja jälleen este radan poikki tiellä.

Kuten aikaisemminkin, niin myös nyt mittasuhteet eivät ole ihan oikein. Tuon 5/10 pystyn pitäisi olla enemmän oikeassa alakulmassa päin, sillä sarjalle tultiin esteen edestä.


Kun rata oli kävelty läpi, kävin maksamassa kisamaksun ja istahdin koneelle naputtelemaan ensimmäisen luokan tuloksia equipeen. Equipe on nykyään mun lempparipaikka missä voi kerätä talkoopisteitä ja autella!  Hyppäsin Carterilla 90cm ja 100cm luokat ja ysikymppiä edeltävän luokan verkan aikana menin laittamaan itselle ja hepalla kamat päälle ja pihaan kävelemään. Jonkin aikaa odoteltiin ja päästiin sitten maneesiin verkkaamaan. Carter oli verkassa aika kiva, vastasi pohkeesta eteen ja kuunteli myös pidätteitä ja väisti sivullekin ihan okei. Verkkapysty meni kivasti, mutta okserille otettiin kielto ja lopulta tuli vuoden ensimmäinen putoominenkin! Verkattiin tuolle kakkos esteelle ja käännyttiin sille sarjan b-osan ja ykkös esteen välistä, jolloin Carter jäi helposti punkemaan oikealle ja hidasti vauhtia. Tultiinkin sitten vinona esteelle ja tästä syystä tuli stoppi ja toisella kerralla jonkinlainen kommunikaatio katkos, enkä päässyt kunnolla hyppyyn mukaan ja niimpä mätkähdin hepan eteen maahan esteen jälkeen. Aikalailla yläselälle/niskoilleni laskeuduin ja nämä ja pää tärähtivät. Noh, ei muuta kuin takaisin selkään ja uusi yritys. Hypättiin vielä kaksi hyppyä okserille ja ne molemmat menivät tällä kertaa hyvin.

Luokka pääsi alkamaan ja siirryttiin odottelemaan vuoroamme ja yritin pitää Carterin hereillä ja kuuliaisena. Ei se yleensä estekisoissa ehdi lössähtää ennen rataa ja kun radalle päästään niin heti lähtee heppa innoissaan matkaan. :) 90cm radalla meille ei oikeestaan tullut mitään ongelmia, saatiin puhdas perusrata ja päästiin uusintaan. Siellä tuo viimeinen tie okserille koitui kuitenkin kohtaloksi ja en kerennyt suoristaa heppaa tarpeeksi ja otettiin siihen kielto. Toisella yli ja tulos 0/4vp. Hieman kyllä harmitti tuo viimeisen esteen moka ja ihan oli ratsastajan syy! Luokassa oli vain seitsemän lähtöä ja oltiin sitten sijalla neljä.




Seuraavana luokkana oli 95cm joten jouduttiin hetki odottelemaan ennen metrin verkkaa. Metrissä meitä oli vain kaksi lähtijää ja luokka olikin yhdistetty 105cm kanssa. Verkka sujuikin ihan ongelmitta C oli edelleen hyvä ja innokas ratsastaa. Heti ensimmäisellä esteellä tuli jonkinlainen yhteyskatkos mun ja hepan välille ja esteen jälkeen jouduttiin tosi paljon oikealle, enkä ehtinyt saada pakettia kasaan kakkos okserille joten siihen tuli sitten kielto. Loppurata jatkui ihan kivasti, yksi pudotus tosin tuli ja Carter oli ajoittain aika vahva, mutta selvittiin kahdeksalla virhepisteellä perusradasta. Ihan tyytyväinen en ollut, sillä huonommin meni kuin viimeksi ja itse tein tyhmiä virheitä. Noh, tästä on suunta vaan ylöspäin ja lisää treeniä vaan!




Kisat loppuivat alkuillasta, mutta mun tallipäivä ei ollut vielä ohitse. Nyt oli nimittäin luvassa se Sulolla kävely, jonka olin aamulla jättänyt välistä. Putoamisen takia olo oli kuitenkin vähän heikko, joten päädyin sitten vain taluttelemaan heppaa maneesissa. Hyvin "aktiivisen" taluttelun jälkeen palattiin tallille ja vielä piti laittaa kisakamat pois ja muuta pientä askaretti kunnes päästiin vihdoin lähtemään kotiin. Kisakuvista kiitos Annu P. !
-Hanna



12. huhtikuuta 2014

Keväisiä hevoskuulumisia

Ihania kevätpäiviä on ollut jo monia ja kesää kohti mennään vauhdilla! Tuntuu että viikot menee hirveetä vauhtia ohitse ja aika kuluu, eikä kaikkea mitä haluasi ehdi millään tehdä. Kouluhommat on täysin takana päin, kunhan saan yhden tutkielman palautettua. Ja kyllä musta kuulkaas taitaa ihan ylioppilaskin tulla!

Kevään ensimmäisiä leskenlehtiä banketilla.

Ossin kanssa retkellä viime viikolla, oltiin taas aika puskassa.

Vähän herkkuja..!


Viime viikonlopun vietin kahden hyvän ystävän kanssa synttäriherkkuja syöden, leffoja katsellen ja yökyläillen. Lauantai iltana tehtiin parin tunnin kävely tallin metsiin, kiivettiin hieman huteraan metsästystorniin, ihmeteltiin vanhoja talojen raunioita ja nähtiin peuroja ja kettu. Molempina päivinä kävin myös tallilla tekemässä töitä, mutten ratsastanut. Sunnuntaina olin hevosmessuilla, mistä tulikin jo postaus. Käykääs kurkkaan jos ette ole vielä lukeneet! Nyt luvassa pienet päivittelyt hevosrintamalta.







Toista kertaa kentällä, joka on jo oikein hyvässä kunnossa. ©Kiti S.

Tallilla sujuu aikalailla normaaliin tapaan. Carterin kanssa ollaan treenattu ahkerasti koulua ja esteitä. Odotan innolla ensimmäistä maastoestetuntia! Sunnuntaina piti olla koulukisat, mutta ne siirtyivätkin toukokuulle. Tämän viikon lopusta laskettuna onkin enää viisi viikkoa Niinisalon kenttiksiin. En malta odottaa! Oonki jo kirjoittanut paperit mukaan tarvittavista tavaroista ja miettinyt mitä laitan itselle ja hepalle päälle mihinkin osakokeeseen.. Ehkä pientä innokkuutta havaittavissa?

Tällä viikolla kisataan vielä kotitallilla esteiden muodossa ja parin viikon päästä mahdollisesti kauden ekat ulkopuoliset. Maanantaina pidettiin vuoden ensimmäinen ulkokenttä tunti. Oli niin kivaa ja paljon tilaa! Carter olikin varsin mukava, mukavampi kuin vähään aikaan nivelillä koulutunnilla ja ravi ja laukka lisäykset sujuivat aikas kivasti. Tiistaina menin itsekseni koulua ja treenailtiin vähän vastalaukkoja, eikä mitään erikoisia virheitä tullut. Keskiviikkona päästiinkin sitten hyppäämään ulos ja hyvin ne hypytkin meni, kun vaan saatiin ensin laukka sopivaksi ulkokentälle.




Juoksutin Vappua ensimmäistä kertaa, vähän jännitti miten käy mutta hyvin meni!

Vappu pääsi jo avaamaan maastoestekauden, tosin ilman ratsastajaa liinan päässä.

Vapulla olen mennyt sen noin kerta viikkoon ja oon yrittänyt joka kerta keksiä jotain kivaa tekemistä, että molemmat viihtyvät. Viime viikolla käytiin maanantaina metsälenkillä ja tiistaina ratsastin metsäilyn lisäksi pellolla. Kaikki tietysti ilman satulaa! Kunhan tosiaan maastoesteille päästään niin haluan myös ehdottomasti Vapulla hyppäämään. Omistajalle asiasta jo hieman vihjailinki ja mulle puolestaan ollaan pariin otteeseen ehdoteltu Vapulla rataesteiden hyppäämistä tän meidän treeni tauon jälkeen. Välillä mulla on oikeesti ollut jopa vähän ikävä sinne selkään ja hyppäämään, niin mielelläni mä sillä menisin jos kaikki vaan sujuisi edes vähän helpommin..

Tällä viikolla tehtiin jotain todella erilaista, sillä laitoin Vapun liinan päähän ja suunnattiin pellolle. Juoksutin Vapun ensimmäistä kertaa ja heppa meni ihan ammattilaisena ja tuntui tykkäävän vaihtelusta! Lopuksi hypättiin muutamat tukit ja kiivettiin banketille ja alas. Vappu alkoi tosissaan innostua vasta kun lopetettiin ja olisi silloin voinut vasta aloittaa. Luulen, että ensi kerralla ei kestä niin kauaa tajuta homman ideaa!





Topilla ja Sulolla olen maastoillut nyt aika paljon ja ollaan nähty pitkästä aikaa peuroja ja kettu. Molemmat pojat on nykyään hirmu rakkaita ja niiden kanssa on aina hauskaa samoilla pitkin metsiä. Torstai aamuna kävin pitkästä aikaa taluttelemassa Suloa. Mentiin heti aamusta pellolle ja metsään, ajattelin että mukavaa vaihtelua kerrankin. Noh, nyt mun oikea kylki ja käsi on mustelmilla ja hieman kipeät, sillä pellolla oli pelottavia ihmisiä ja koira. Näitä Sulo sitten muka pelästyi ja hyppäsi sivuun, vahingossa vaan hieman liian läheltä mua ja niinpä se kaatoi mut kuin keilapallo keilan. Hengissä kuitenkin selvittiin ja loppulenkki meni oikein mallikaasti!

Hepoilla metsäilyn lisäksi ollaan käyty Kitin ja Ossin kanssa nyt ahkerasti etsimässä uusia reittejä ja ihania paikkoja ollaankin löydetty. Ossin kanssa on ihana mennä, ei aina tarvita polkua sillä pieni aasi mahtuu sinne minne hevoset eivät. Välillä on myös hauska itsekin vain kävellä metsässä ja poiketa siltä polulta vaikka aivan puskaan, mikä ei hevosten kanssa niin vaan onnistukaan.
-Hanna

10. huhtikuuta 2014

Tampereen hevosmessut 2014



Niinkuin moni hevosihminen tietää, niin Tampereella järjestettiin hevosmessut 5-6.4 ja itsekin olin paikalla sunnuntaina. Ensimmäisten suunnitelmien mukaan olisi ollut kiva mennä molempina päivinä, mutta sitten tuli tallitöitä ja koulukisoja. Niimpä seuraavaksi mun ei pitänyt päästä messuille ollenkaan, mutta koulukisojen siirtyessä toukokuulle, pääsinkin paikalle sunnuntaina heti aamutallin jälkeen. Hippoksen mukana oli onneksi tullut pääsylippu messuille, joten sisäänpääsy oli ilmainen. Ennen messuja olin jo päättänyt että yhtäkään satulahuopaa, riimua tai narua en osta, sillä niitä mulla on ihan tarpeeksi. Noh, jäätyäni bussista pois suuntasin heti pihalla olleille myyntikojuille ja näin paljon sopivan hintaisia satulahuopia. Niimpä ensimmäinen ostos tuli tehtyä jo ennen messuille sisälle pääsyä. Punainen satulahuopa hopeisella kanttauksella, jonka Carter saa heti sunnuntain estekisoihin päälle. Samassa kojussa oli myynnissä myös edullisia turvalta avattavia riimua, joita on tosi vaikea löytää. Vaikka niitä olikin kaikkia ihania värejä ja ne ovat käytännöllisiä kisamatkoilla, maltoin olla ostamatta sillä yksi turvalta avattava riimu multa jo löytyy ja Carterilla on tällä hetkellä käytössä toinen.



Ensimmäisten ostosten jälkeen suunnattiin kaverin kanssa sisälle ja löydettiin loppu talliporukka katsomosta hyviltä paikoilta. Seurattiin sitten Tammer Trophy estekilpailu, käytiin väliajalla hakemassa pehmikset ja palattiin katsomaan ponien ja junnujen viestikisaa. Tämän jälkeen porukka hajaantui sillä osa jäi vielä seuraamaan Kari Vepsän ongelmahevosnäytöstä (joka oli kuulemma hyvä ja olisin itsekin halunnut jäädä seuraamaan, mutta sitten muuhun kiertelyyn ja ostoksiin ei olisi jäänyt tarpeeksi aikaa..)  ja itse lähdin kahden kaverin kanssa tekemään ostoksia.


 

Paljon oli kaikkea kivaa ja sellaista mitä olisi halunnut ostaa. Kaikkea ihanaa katselin ja hypistelin, mutta suurin osa jäi vain haaveiluksi. Muunmuassa kaikkia ihania erivärisiä talikoita oli paljon! Oikeasti hyviä tarjouksiakin löytyi, varsinkin jo osasi vähän etsiä. Itse ostin satulahuovan lisäksi kaksiväriset ruskeat roecklit, magic brush harjan ja sinisen kingslandin toppaliivin, jollaisesta olen haaveillut jo monet vuodet. Harjan ja huovan normaalia hintaa en tiedä, mutta ne ja hanskat ja liivi alehinnoilla maksoivat yhteensä 130€. Normaaleilla hinnoilla olisi saanut maksaa ainakin 300€, joten ihan hyvät alennukset tuli ja tarpeellisia ja ihania tavaroita! Käytiin myös tänä vuonna mukaan tulleen E-hallin puolella ja löydettiin aivan upea hevosrekka. Oli siinä ihailemista; pari telkkaria, hienompi vessa kuin meillä kotona, nahkasohvat ja tuolit ja totta kai upeat tilat hevosille! En yhtään vastusta jos joku haluaa ostaa mulle tuollaisen auton, olis kisamatkat niin luksusta.. Kaiken kaikkiaan oli taas hyvät messut, paljon tuotteita tarjolla, hyvää seuraa ja hyvä tunnelma, sekä kivaa ohjelmaa.  :)
-Hanna

6. huhtikuuta 2014

Kaksi ihanaa ruunaa

Suurin osa mun elämän tärkeimmistä hevosista on ruunia. Mulla on ollut eniten ruunia hoitohevosina ja oon aina tykännyt niistä tammoja enemmän. Ei sillä, että tammoissa olisi mitään vikaa, onhan Vappukin tamma ja hyvin tärkeä silti. Joka tapauksessa tässäkin postauksessa esiintyy taas kaksi ruunaa, melko uusi ponituttavuus Rölli joka on heti vienyt lemppariponin paikan ja ihana tuttu heppa Sulo.

Rölli kuvat ovat kahdelta eri kerralta. Satulalla menin ponilla toista kertaa ja ilman satulaa olin kyydissä kolmannen kerran. Joka kerta mulla on ollut niin hauskaa tuon ponin selässä! Vaikka ratsastaakin normaalisti isommilla hevosilla, niin on elämässä oltava silti aina yksi poni tai edes pienempi hevonen.










Sulon kanssa otetut kuvat ovat yhdeltä kerralta, kun ratsastin herralla kunnolla ja joku oli hieman vinkeänä. Olihan se paha kun toinen heppa saa hypätä tai kun toinen laukkaa ja hän ravaa. Olen jo niin tottunut kaikkeen mitä Sulo on tehnyt ratsastaessa, että osaan jo aika hyvin varautua milloin hypätään sivulle ja milloin mennään tuhatta ja sataa eteenpäin. Tälläkin ratsastuskerralla heppa oli lopulta tosi kiva ja hieno ja olin taas niin iloinen kun olen saanut mahdollisuuden ratsastaa sillä. Kuvista isot kiitokset Kitille. Ps. Blogger teki osalle kuvista jotakin hirveää! Siksi kuvat tällä kertaa pienempinä.
-Hanna