Sivut

31. tammikuuta 2014

Miksi juuri ratsastus?


Miksi kaikkien monien harrastusten joukosta juuri ratsastus on se josta kiinnostuin?




Olen halunnut ratsastaa ihan pienestä pitäen ja hevoset ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Mulla oli kuitenkin mahdollisuus aloittaa tunnit vasta yläasteella ja nyt en enää osaisi olla ilman näitä ihania eläimiä. Jos elämä menisi niinkuin suunnittelee ja haaveilee, mäkin olisin saanut pikkutyttönä sen ihanan pikkuponin ja nyt mulla olis oma hevonen, joka hyppäis isoja esteitä ja menis korkeeta koulua. Joku hieno kenttähevonen kenties? Näin ei kuitenkaan munkaan kohdalla oo käynyt vaan aloitin niinkuin monet muutkin, ratsastuskoulun hevosilla. En nyt sano tätä mitenkään huonoksi asiaksi, sillä onnekseni päädyin hyvälle tallille jossa on laadukkaat hevoset ja hyvä opetus. Hevoset joista yhdestä tuli se vakkariratsu ja jonka kanssa ollaan päästy treenaamaan kunnolla ja tutustumaan kisakenttiin.

Välillä tietysti ärsyttää, haluaisin sen oman hevosen, joka on vaan mun omassa käytössä. Voisin asetaa kunnon tavoitteet ja edetä pikkuhiljaa isompiin luokkiin. Nimenomaan esteillä. Koulussa voidaan mennä vaikka kuinka pitkälle, mutta esteillä C:n kanssa tulee rajana se 100cm rata. Mutta ajatellaan jos mulla olisi ollut se oma polle jo vuosia, en olisi varmaankaan tutustunut näihin ihaniin hevosiin jotka nyt tunnen. En ratsastuskoulun ratsuihin jotka on opettaneet paljon, enkä mun ihaniin yksityisiin hoidokkeihin. Joten, itseasiassa näin on ihan hyvä. Asiat on paremmin kun voisi olla. Sitten joku päivä jätän tän kotitallin taakseni ja ostan ikioman ratsun, niin mä oon saanut siihen tosi hyvät eväät ja opit mukaan. Sitäpaitsi, mulla on vielä monta vuotta aikaa kehittyä ja totetuttaa haaveita hevosten parissa.

Olen harrastanut vuosien varrella kaikenlaista, mutta mikään ei ole lopulta tuntunut riittävästi omalta lajilta ja kiinnostus ei ole kestänyt. Toisin kävi ratsastuksen ja hevosten suhteen. Jos pitäisi sanoa yksi syy, miksi hevoset veivät mukanaan, en osaisi. Rakastan niitä eläimiä, rakastan ratsastusta, onnistumisia, tunnetta kun voittaa pelkonsa ja uskaltaa, sitä kun epäonnistumisen jälkeen taas onnistuu ja menee eteen päin, yhteyttä ja ystävyyttä hevosten kanssa, kilpailuja ja niiden hyvää tunnelmaa.. Olen myös saanut tallilta paljon kavereita, talli on kuin toinen koti, jopa tallityöt ovat toisinaan oikeasti kivoja. Täytyy sanoa, että ilman hevosia mun elämä olisi aika tyhjää! 





En ole ikinä miettinyt ratsastuksen lopettamista ja nykyään voisin sanoa ettei mulla varsinaisesti ole harrastusta. Mulla ei ole aikaa sellaiselle. Koska isoin ja tärkein osa mun elämää on ratsastus, en osaa pitää sitä enää harrastuksena vaan enemmänkin elämäntapana. Elämäntapana joka vie lähes kaiken ajan ja kaikki rahat, mutta antaa niin paljon enemmän. Muistan kun joskus puhuin miten mulle riittäisi vain yksi normaali ratsastustunti viikossa, kunhan vain pääsisin hevostelemaan. No, eihän se mihinkään riittänyt! Ensimmäisenä tuli kaksi viikkotuntia, hoitohevosia, sitten aloin kisata ja tehdä tallitöitä, pääsin valmennuksiin, sain liikutettavia.

Nykyään toisina päivinä saattaa olla monta ratsastettavaa plus tallitöitä. Siitä mä joskus unelmoin. Toivoin voivani ottaa hepan tallista ja lähteä sen kanssa edes maastoon kävelylle, nyt mä voin tehdä niin. Tietysti päivät on välillä rankkoja jos teet tallia 8-16 ja sitten ratsastat tai muuten liikutat muutaman hepan. Varsinkin näin talvella kun on kylmä ja pimeää, tekisi vain mieli lähteä kotiin lämpimään. Totta kai välillä väsyttää ja hepan selkään ei jaksaisi nousta, mutta yleensä kun sinne pääsee niin jaksaakin taas paremmin. Ja kun sellaisen pitkän ja rankan päivän jälkeen palaa vihdoin kotiin, on päivään yleensä aina kuitenkin tyytyväinen.

Täytyy sanoa, että viime syksy oli aika rankkaa. Vaikka mun koulupäivät oli aika helppoja ja lyhyitä niin koulumatkoihin saattoi mennä lähes tunti suuntaansa. Mulla on nyt keväällä esimerkiksi yo:t samalla tavalla kuin syksyllä, mutta koska varsinaista koulua ei enää ole niin tallille ehtii taas paremmin. Voin käydä ratsastamassa aamusta tai valmennuksissa illalla ja muun päivän tehdä koulujuttuja. Sitä paitsi kohta ne kirjoitukset on ohitse ja vapaus koittaa!

Syksyllä mulla oli sama tilanne hevosten kanssa kuin nyt. Sama määrä huollettavia kavereita ja tallitöitä. Välillä mun piti yksinkertaisesti sanoa että haluaisin mutten ehdi,vaikka mieli tekisi tallille. Toisina päivinä oli niin kiire, etten ehtinyt kunnolla syödä koulun jälkeen. Riensin tallille, suunnittelin millä hepalla menen ensiksi, kauanko voin käyttää siihen aikaa ja sitten pitikin vaihtaa jo seuraavaan. Piti miettiä onko kyseinen ratsu menossa vielä jollekin tunnille, missä voin ratsastaa ja missä kaikki kadonneet varusteet ovat? Yleensähän ne ovat hukassa juuri silloin kun kiire on suurin.. Sitten paikalle sattui vielä joku ja pyysi tekemään jonkin nopean pikkuasian, mikä ei välttämättä kuulunut mulle ollenkaan. Yleensä mä tietysti tein sen aina ja mietin miten saan kadotetut viisi minuuttia takaisin. Yleensä olinkin aina noin puolituntia myöhässä aikataulustani ja sitten vilkaisin hevosten varusteita. Hyi, miten likaisia! Ehdin ehkä pestä ne ensi kerralla.. Monesti oli harvinaista jos olin kotona ennen ilta yhdeksää. Sain vihdoin ruokaa, istua alas ja lämmitellä. Pääsin nukkumaan.

Välillä olin viikolla tosi väsynyt, mutta kun mietin miksi tein silti sen kaiken, vastaus on; koska pidän siitä. Haluan kehittyä paremmaksi hevosten kanssa, tulla paremmaksi ratsastajaksi. Ja siihen tarvitaan töitä. Lisäksi toiveissa on saada hevosista ammatti tavalla tai toisella. Kiireestä en kuitenkaan pidä, musta on ihanaa tehdä heppojen kanssa asioita rauhassa, ilman hoppua minnekään. Onneksi siihen on nyt taas parempi mahdollisuus. Ehkä joku jaksoi lukea loppuun asti, tekstiä tuli aika paljon. Olin kirjottanut tän jo valmiiksi paljon lyhyempänä, mutta aloin sitten vähän muokkailla ja näin kävi.. Kuvituskuvina toimivat kuvatukset ovat kaikki enemmän tai vähemmän vanhoja kuvia. Tuorein on tuo alhaalla oleva koulukisakuva syksyltä.
-Hanna



 

28. tammikuuta 2014

Ihana viikonloppu!

Hyvää tiistaita ja uutta viikkoa! Tällä tietoa mun viikko tulee sisältään hevosia ja lyhyitä koulupäiviä. Tarkotus ei kuitenkaan ollut postailla tulevasta viikosta vaan kuluneesta viikonlopusta, joka oli oikein mukava. :) Perjantaina mulla oli tän jakson vika koulupäivä. Mullahan on yksi enkun kurssi vielä seuraavassa jaksossa, mutta koulussa olen vain kolmena päivänä viikossa sen 75min kerrallaan. Kunnon koulupäivät ovat siis historiaa! Perjantaina olin tosiaan siellä kouluvalkussa ja meninkin edelleen ilman kankia. Tunti meni aika kivasti ja tehtävä oli sopivan haastava. Päätehtävänä oli avo ravissa keskihalkaisijalla ja siitä laukannostot. Aluksi C punki tavalliseen tapaansa oikealle, mutta nyt tarvittiin vain pientä korjausta ja sain sen suoristettua.




Lauantaina toivoin olevan aurinkoinen päivä, sillä sain kaverin kuvaamaan ratsastusta, mutta taivaalla olikin pilviä. Ratsastin kuitenkin Sulon ulkona kentällä ja sain ensimmäiset kunnon ratsastuskuvat sen kanssa! Suurkiitokset niistä. :)  S oli aika kiva, kylläkin hieman hidas ja raskas edestä, mutta varsinkin lopussa tosi kiva. Ratsastuksen jälkeen lähdettiin tekemään metsään lenkki ja Sulo sai itselleen kunnon lumikuorrutuksen kun puista oli pakko yrittää syödä. Mä onneksi säilyin melko lumettomana. :) Pääsin tallilta aika aikaisin kotiin kun olin saanut hepan hoidettua pois ja karsinat siivottua. Tallin jälkeen suuntasinkin sitten naapuriin kaverille, jossa vietettiin mukava ja rento loppupäivä.



Lauantaina herkuteltiin kinuskikakulla!

Sunnuntaina heräsin aikaisin ottaen huomioon vapaapäivän, nimittäin seitsemän aikaan. Oltiin kaverin kanssa päätetty ratsia hepat heti aamusta ja oltiinkin tallilla jo yhdeksän aikaan. Ensimmäisenä ratsastin Carterin ja koulua treenattiin maneesissa. C oli itseasiassa oikein kiva ratsastaa tuolloin. Koska käytössä oli koko maneesi, saatiin tehtyä kolmen ison ympyrän tehtävää, joka osoittautui hyvin hyödylliseksi ja kivaksi. Täytyy tehdä toistekkin! Carterin jälkeen ratsastin Sulon ja menin sen kanssa taas kentällä. Kiti suostui seisomaan pakkasessa ja piti meille pikku tunnin ja oli kyllä ihan hauskaa ja hyödyllistä! Alkuverkkaa lukuunottamatta menin koko ajan ilman jalustimia ja jo se oli asia mihin en uskonut pystyväni. :D Ilman oli kuitenkin paljon helpompi istua siellä pomputtavassa ravissa ja kyydissä pysyin. Kamalalta se kyllä välillä tuntui, mutta kivojakin pätkiä oli ja ei se mun istumiseni kuulemma niin pahalta lopulta näyttänytkään.. Monestihan itsestä tuntuu pahemmalta kuin mitä katsojasta näyttää. Varsinaisena tehtävänä meillä kuitenkin oli siirtymisiä ja näitä tehtiin paljon ja yritettiin aktivoida heppaa. Noh, ihan kivasti ne alkoivat onnistua ja tuli sieltä hieman lisää aktiivisuutta ja erilaista liikettä lopuksi. Paljon parempaan suuntaan ollaan jo menty jos vertaa siihen kun aloitin menemään Sulolla muutakin kuin käyntiä. Pikkuhiljaa opin lisää, miten sitä kuuluisi ratsastaa. :)  Treenin jälkeen käytiin taas tavalliseen tapaan metsässä ja ehdin pitkästä aikaa pestä varusteetkin. Kotona olin sunnuntainakin jo kolmen aikaan ja loppu päivän kulutin syöden ja tv:n ääressä. Tälläiset pikakuulumiset taas tällä kertaa kivalta viikonlopulta. :)
-Hanna

C valmiina aamuratsastukseen.

24. tammikuuta 2014

Blogi 1.v

Tänään tämä blogi viettää 1.v synttäreitä! Vuoden verran olen tätä siis jo pystyssä pitänyt ja edelleen jatkan. Pyrin kokoajan kehittämään blogia vähän paremmaksi, niin että pitäisin siitä itse ja että se miellyttäisi myös muita. Tänä vuonna yritän parantaa postaustahtia, tietysti niin että postauksissa olisi edes jotain ideaa eikä vain postauksia sen takia että niitä olisi paljon. Blogi toimii mulle myös hyvänä päiväkirjana, niin hevostelun kuin muunkin elämän kohdalta. Kuukaudenkin vanhoja postauksia on hauska lukea, sillä ei todellakaan muista mitä kaikkea olen silloin kirjoittanut! Kiitos mun pienelle lukijapoppoolle ja tietysti myös kaikille anonyymeille lukijoille ja muille vierailijoille jotka tänne eksyvät. :)

©Veera
Sitten taas lyhyesti hieman kuulumisia. Maanatainahan mulla piti olla valmennukset ja normaalit ratsitunnit, mutta sairastin pientä flunssaa kotona. Samoin kävi tiistaina, olin pari tuntia koulussa ja sitten kotiin lepäämään. Keskiviikkona palailin normaaliin arkeen ja tallille hepan selkään. Ihan ensimmäisenä ratsastin Sulon kentällä ja ruuna olikin tosi kiva! En ole ikinä koskaan mennyt sillä pihalla muuta kuin käyntiä (ei lasketa niitä kertoja kun heppa on itse päättänyt mennä vähän vauhdikkaammin..). Sulo oli kyllä mukavan virkeä ja paria luvatonta laukkaspurttia lukuun ottamatta meillä meni hyvin ja aurinkoisessa talvi-ilmassa oli ihana ratsastaa. Nämä laukkapyrähdykset olivat pikkuisen Rölli-ponin ansiota, sillä se viskasi ratsastajansa kaksi kertaa lumeen. :D Kuskia ei sattunut, lähinnä nauratti vaan ja hauskaa oli molemmilla ratsukoilla.

Sulon selästä vaihdoin pikapikaa Topin kyytiin ja käytiin tekemässä käyntilenkki metsässä. Topi oli muuten ihan outo tuolloin! Normaalisti se on tosi laiska käveleen ja jos se saa päättää niin mennään ihan etanavauhtia, mutta nyt se käveli itse eteenpäin ja välillä ihan reippaasti. Se ei myöskään yleensä yritä lenkin aikana syödä mitään, toisin kuin oikeastaan kaikki muut mun vakkariratsut, mutta nyt se oli pää kokoajan jossain puussa tai puskassa.. Kysyinkin Topilta että mikä sitä oikein vaivaa, mutta vastaukseksi sain vain lunta puusta päälle kun vauva yritti syödä taas. Lenkin jälkeen mulla oli alle puolituntia laittaa Topi karsinaan ja kaikki varusteet paikoilleen, viedä Sulo tarhailemaan, vaihtaa valmennuskamat päälle ja harjata ja laittaa Carter kuntoon. Kiirettä sai pitää ja pari juttua sai jättää tehtäväksi tunnin jälkeen, mutta ajoissa ehdin! Tunnilla meillä oli estetehtävänä yksinkertanen kahdeksikko pikkupystyillä. Tai olihan siinä tehtävääkin. C oli taas hieman näkyvämmin vino oikealle ja aika vahva edestä. Toistoilla ja pienillä korjauksilla saatiin hiottua suoritusta kuitenkin paremmaksi.

©Veera



Eilen oli jälleen hepaton torstai, mutta tänään on suuntana taas talli ja kouluvalmennus illalla. Katsotaan miten C kulkee, tällä kertaa voisin jaksaa laittaa kanget ja leikkiä ihan kunnon koulutuupparia. ;) Viikonloppuna mulla ei ole töitä tallilla, joten voin mennä ja tulla ihan vapaasti. Molempina päivinä on luultavasti tiedossa Sulon ratsastusta ja ainakin sunnuntaina kiipeän Carterin selkään. Jos aurinkoinen sää jatkuu, niin on kai luvattu, niin minähän en maneesin mene vaan ulkona ehdottomasti! Katsotaan jos toisena päivänä lähdetään kentän aitojen ulkopuolelle ja mennään pellolle. Eipä sitten tällä kertaa enempää, nauttikaa kauniista talvipäivistä. Niin mäkin teen vaikka pakkasesta en nautikaan! :) Postauksen kuvitus kuvat ovat viime vuosilta, sillä nyt ei ole mitään uusia kuvia ja kuvatta en halunnut tekstiä jättää. Ehkä niitä uusia kuviakin tulee viikonloppuna..
-Hanna





22. tammikuuta 2014

Kuvapostaus: Maastoesteet - rakastan!


Ihan ensimmäistä kertaa maastossa hyppäämässä olikohan vuonna 2009 tai 2010. Hypättiin heti lyhyttä rataa ja muistan miten en meinannut jaksaa olla kevyessä istunnassa ja pitää heppaa kasassa ja vauhtia yllä! ©Sini

Taitaa olla toinen kertaa maastoesteillä. Tälle veneelle (ja parille muullekin esteelle) oli hieman ongelmia, kun heppa olisi tarvinnut rohkaisua, mutta itseäkin jännitti niin paljon että kiellettiin aika monta kertaa.. Lopulta kaikista kuitenkin ylitse kunnialla ja ratakin sujui jo. :) ©Kiti

©Kiti

Kun aloitin valmennuksissa, maastossa alettiin käydä useammin ja tuolloin alkuvaiheessa joka kerta jännitti hirmuisesti, mutta rohkeutta ja taitoa alkoi löytymään ja joka kerta me selvittiin vähän paremmin. ©Veera

Tällä tunnilla hypättiin paljon hautoja ja bankettia, eli mun inhokkeja! Valmentaja laittoi mut tekemään monia toistoja ja vaikka se oli inhottavaa, niin se kannatti ja joka kerta niistä tuli vähän helpompia.  ©Veera


Vaikka mua jännitti tunnille meno, kun oltiin menossa maastoon hyppäämään, niin aina menin ja siitä kuitenkin tykkäsin ja haaveilin pääseväni hyppäämään vaikeampia ja isompia esteitä.

Pikkuhiljaa aloin odottaa maastoestetunteja ja oikeasti tykkäämään niistä. Kyllä toisinaan edelleen jännitti, mutta hyvällä tavalla. :)


2012 olin ensimmäistä kertaa hyppäämässä maastossa jollain muulla kuin luottoheppa Carterilla ja hyvinhän se sujui. Kuvassa Siiri-tamma.


Aloittaessani toisen valmennustunnin viikossa, joka oli pelkästään estevalmennus, maastossa alettiin käydä lähes viikottain. Pääsin hyppäämään monipuolisempia ja vaikeampia tehtäviä ja uusia esteitä. Osa esteistä oli uusia hepallekin, mutta nyt se ei koitunut ongelmaksi vaan uskalsin jo ratsastaa esteelle rohkeasti. Tätä tuntia hieman jännitin kun hyppäsin Ciaolla, mutta kyydissä pysyttiin! :) ©Laura


Valmennusleirillä vuonna 2012 hypättiin estetunnit pelkästään maastossa. ©Veera

Kesällä 2013 olin kenttäleirillä, jossa luonnollisesti hypättiin paljon maastoesteitä. Muutenkin viime kesänä pääsin treenaamaan paljon paljon maastoon ja se oli niin hauskaa! ©Laura

©Laura

Kenttäleirin kohokohta: Niinisalo! Tuolla oli tosi kivaa ja heppa innoissaan. :) ©Suvi


Ihanalla voikukkapellolla hyppäämistä. ©Laura

Kesällä meillä oli hevostenvaihtotunti ja kävin pomppimassa Roodos-ponilla, joka on kilpaillutkin harrastetta useamman kerran. (c)Annu

Itsetehtyä uusia esteitä. Kaikista heti ylitse, vaikka tämäkin taisi olla hepasta hieman jännä. :D ©Laura

©Laura
Vapun kanssa treenaamassa Kangasalla.

Ja kotipellolla Vapun kanssa. Tyttö on aina niin innoissaan, että jos ei ole tarkkana niin hyvä kun ohjat ehtii kunnolla kerätä käteen kun jo ollaan menossa. :) ©Laura
Vähän kesäkivaa talven keskelle. :) Maastoeste kelejä odotellessa!
-Hanna

20. tammikuuta 2014

Palelevia varpaita ja pitkiä päiviä

Pakkanen ja lumi saapuivat sitten tännekin. Lunta on nyt ihan kiva määrä, ei niin paljoa että siihen uppoaa, mutta niin että se kuitenkin peittää maan kunnolla. Tosin mitään kunnon hankiratsastuksia ei pysty menemään ja osa metsän poluista on aika kaameassa kunnossa kun muta ja vesi jäätyivät. Pakkasta taas on aivan liikaa mun mielestä! Ei muutenkaan ole mikään talvi ihminen ja inhoan kylmää, joten korkeintaan viisi astetta pakkasta olisi sopiva. Mun täytyy silti myöntää että aika kaunista tuolla ulkona on, varsinkin auringonpaisteella! Viime postauksesta on kulunut taas viikko. Ei tarkoituksella, sillä tämä piti julkaista jo viime viikolla mutten ole ehtinyt missään välissä kirjoittaa valmiiksi, lisätä kuvia ja mennä koneelle julkaisemaan. Nyt kuulumispostaus kuitenkin taas tulee viikon tapahtumista. Yritän pitää tän lyhyenä, katsotaan miten onnistun. :) Juttu jatkuu suurin piirtein siitä mihin viime kerralla jäätiin.

Sulon kanssa lenkillä silloin kun lunta ja pakkasta ei vielä ollut.
Sitten sitä lunta tuli, mutta sää oli ikävän harmaa..

..kunnes aurinkoa näkyi taas pitkästä aikaa!



Viime viikon alussa ratsastin Carterilla maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Maanantaina tunnilla ja muina päivinä itsekseni. Keskiviikkona piti olla pitkästä aikaa perinteinen estevalmennus, mutta valmentajan sairastaessa tunti peruttiin ja ratsastin itsenäisesti. Olisi ollut kiva päästä taas hyppäämään, mutta toisaalta itsenäinen meno oli hyvä sillä sain videolla ratsastustani fysioterapia kurssia varten. Tietysti tunnillakin olisi voinut videoita, mutta silloin tiellä olisi ollut muita hevosia. Tiistaina menin Carterin lisäksi Sulolla kylmän käyntilenkin kuunvalossa metsässä ja taluttelin Topia. Olisin tuolloin voinut ratsastaa myös Vapun, mutta koulu ja kolme hevosta veivät aikaa niin paljon että laitoin taas Kitin selkään ja me saatiin Sulon kanssa maastoseuraa. Pian alkavan lukuloman ansiosta pystyn taas onneksi pian ratsimaan Vapullakin kunnolla. :) Myös keskiviikkona ratsastin Sulon ja tällä kertaa menin maneesissa kaikki askellajit kevyesti läpi. Ehdin ratsastamaan sen vasta ihan illalla, joten kotona olin puoli kymmenen jälkeen.

Vauvan kanssa käppäilemässä. :)


Päädyttiin viime viikolla pitkästä aikaa ABC:lle tallin jälkeen..


Torstaina pidin tallivapaata. Opiskelin, kävin äidin kanssa kaupungissa pizzalla ja kaverilla pelaamassa seikkailupeliä tietokoneella. Perjantaina olin taas normaalisti tallilla ja sellaset viisi tuntia sain kulutettua. Kävelin Topin kentällä ja sain olla taas vauvasta ylpeä, sillä vaikka kaveri oli välillä vain kahdellakin jalalla ja hölmöili, Topi jatkoi kävelyä samaa rauhallista tahtia. :) Topin selästä suuntasin kahvioon, jossa oli aika katsoa keskiviikkona filmattu video ratsastuksesta. Olen siis mukana fysioterapiaa ratsastajalle -kurssilla ja perjantaina oli kurssin ensimmäinen tapaaminen. Katsottiin tosiaan video, pohdittiin istunnan ongelmia ja tehtiin parit harjoitus venytykset. Palaverin jälkeen mulla oli C:n kanssa kouluvalmennus, jonka menin kankien sijaan normivarustuksella ja tunti menikin aika kivasti! Tehtiin perustyöskentelyä kahdeksikolla vaihtaen ympyrää joka kierroksella. Ravissa vaihdoimme käynnin kautta ja laukassa ravin kautta. Alussa Carter ei malttanut kunnolla kuunnella ja yritti vain vetää itsensä pitkäksi ja olla siirtymättä hitaampaan askellajiin. Loppua kohden homma alkoi onnistua ja heppa oli mukava ratsastaa. :)

Vakkaripizza. Nam!

Kaverin tekemä mutakakku oli ihan mutakakun näköistä ja makuista. :)

C valmiina ratsastukseen.



Lauantai ja sunnuntai kului tallilla 8-16 tallia tehden. Sunnuntaina oltiin kyllä jo noin puoli kolme valmiita. Lauantaina lähdin heti töiden jälkeen kotiin ja menin naapuriin syömään kaverin tekemää mutakakkua. Hyvää oli! Sunnuntaina tallilla meni töiden jälkeen vielä muutamia tunteja, sillä mulla oli toinen fysio tapaaminen, hoidin Topin ja ratsastin Carterin. Fysiossa käytiin läpi harjoitusohjelma jonka sain. Siihen sisältyy muun muassa venytyksiä ja liikkeet on tehtävä kolmena päivänä viikossa tietyn ajan verran. Osa liikkeistä on mulle aika hankalia, mutta enköhän mä opi! Tapaamiseen meni vain vähän aikaa ja ehdin vielä valosalla hepan selkään. Päätin mennä Carterilla ilman satulaa ja aluksi tehtiin vähän käyntityöskentelyä kentällä, jonka jälkeen lähdettiin hämärtyvään metsään. Kyllä oli heppa tyytyväinen tähän ratkaisuun ja pärskähteli innoissaan kun sai vain kävellä maastossa. :)


Tälläisellä säällä tallia oli mukava tehdä! Aurinko jopa hieman lämmitti.




Seuraavaa postausta yritän saada tällä viikolla, paljon on suunniteltuja ja puolivalmiita erikoispostuksia, jos niitä vaikka saisi valmiiksi. Seuraavaksi suuntaankin koululle yo-infoon ja äikän tunnille katsomaan leffaa. Rankkaa opiskelua siis tiedossa! Tallilla mulla pitäisi olla tänään sekä estevalmennus että tavallinen ratsastuskoulutunti. Katsotaan miten seuraavien päivien ratsastuksien käy, sillä olen taas vähän kipeänä..
-Hanna