Sivut

29. marraskuuta 2013

My favourite girl



Musta tamma Zombie, eli tutummin Vappu on nykyään suosikki tammani. Okei, en kauheasti ole tekemisissä muiden tammojen kanssa, mutta kuitenkin. 17-vuotias hieman itsepäinen, kiltti mutta toisinaan kuin kentän pohjaan liimattu, hyppäämistä rakastava tamma on opettanut mulle paljon. Ensinnäkin olen oppinut sem kanssa ettei ratsastus todellakaan ole helppoa ja välillä saa oikeasti tehdä paljon töitä. Olen oppinut putoamaan ja nousemaan taas takaisen selkään ja yrittämään uudestaan vaikka on kuinka ottanut päähän ja välillä hieman jännittänytkin. Vappu on todellakin hevonen joka ei anna mitään ilmaiseksi. Vaikka välillä tuntui ettei mitään edistystä tapahtu, niin olen  kuitenkin vähitellen oppinut ratsastamaan Vapulla ja toisinaan löytänyt siitä sen hienon hevosen joka toimii kouluradalla ja hyppää mitä vain pyydetään tai joka vain kiltisti kantaa ratsastajaansa metsässä ilman satulaa. Olen oppinut luottamaan siihen ja nauttimaan sen kanssa vietetystä ajasta. Olen oppinut häviämään, nielemään pettymyksen ja yrittämään vielä kerran uudelleen. Opin ja ymmärsin myös sen, että vaikkei ole luovuttaja voi silti joskus lopettaa. Ei ole pakko aina yrittää ja yrittää uudelleen vain huomatakseen ettei onnistu. Voi lopettaa ja tehdä jotain muuta.  Taistelin meidän viimeisen kisaradan loppuun asti vaikka ärsytti ihan älyttömästi ja kiellettiin suurinpiirtein joka toiselle esteelle. Jälki-ilmottauduin pienempään luokkaan ja päätin että tämä vielä, tämä onnistuu. Ja se onnistui, yksi pudotus ei haitannut. Tämänkään jälkeen en ollut vielä valmis lopettamaan, mutta mietittyäni jonkin aikaa ja muutamia mielipiteitä kuultuani tehtiin päätös että tämä oli nyt tällä erää tässä.

Taitaa olla kesä 2011, ekoja kunnon hyppykertoja Vapun kanssa. :)


Mun ja Vapun tarina alkoi vuonna 2008, kun aloitin hoitamaan tammaa. Vappu oli tuolloin vielä tuntiheppana ja en erityisesti tykännyt ratsastaa sillä. En kyllä hoitaakaan, pidin enemmän Fortuuna-tammasta ja lopetin Vapun hoidon parin kuukauden jälkeen ja keskityin toiseen tammaan. Sain Vapun toisinaan ratsukseni tunneille ja selvittiin niistä vaihtelevalla menestyksellä. Meni neljä vuotta, kunnes aloin jälleen hoitaa Vappua vuoden 2012 alkukesästä. Tamma oli myyty sen nykyiselle omistajalle, joka ratsasti kanssani samalla tunnilla ja tätä kautta olimme tutusteneet. Kun kuulin että hevosta oli tarjottu hänelle, lupasin auttaa jos tarvitaan ja omistaja sanoikin aikoneensa kysyä mua avuksi uuden hevosen kanssa. Aloin hoitaa ja liikuttaa Vappua aina tarpeen tullen ja vähitellen tykkäämään siitä enemmän ja enemmän. Ratsastin sillä paljon yksikseni. Mentiin kouluakiemuroita, käytiin maastossa, humputeltiin ilman satulaa ja kesäisin uitiin yhdessä. Sain tehdä hyvin vapaasti kaikkea, kiitos siitä omistajalle! Vähitellen aloin käydä myös silloin tällöin sekä koulu että este tunneilla. Kun meillä alkoi sujua ihan hyvin, ilmoitin meidät marraskuussa 2012 koulukisoihin B-merkkiin. Se oli meidän ensimmäinen koulurata ja prosentteja taisi tulla hieman yli 55. Maaliskuussa 2013 startattiin meidän ensimmäiset estekisat 80cm luokassa ja tultiin kolmansiksi.


Tämän kesän valmennusleiriltä.


Kesällä Vapun kanssa yhtä parhainta puuhaa ovat maastoesteet ja niitä käytiin ahkerasti treenaamassa. Viime kesänä alettiin myös harjoittelemaan vakavammin ja käymään valmennuksissa yhdessä. Käytiin kisoissa omalla tallilla ja ulkopuolella 80cm tasolla. Menestystä tuli todella vaihtelevasti. Toisinaan tamma oli aivan super ja seuraavana päivänä se ei meinannut mennä minnekään. Tuloksissa luki siis yleensä voitto tai hylätty. Jaksoin silti yrittää, sillä silloin kun se on kuulolla ja innokas, se on aivan huippu ratsastaa! Meidän yhtenä päämääränä oli syksyn kenttäkilpailut Niinisalossa ja sinne me päästiin. Pääsin toteuttaan yhden mun unelmista ja osallistuun kenttiksiin. Meidän suoritus jäi rataesteille, mutta se oli silti omalla tavallaan arvokas kokemus.

Kangasalla treenaamassa 2013

Treeniä kotipellolla 2013

Ensimmäiset ulkopuoliset kesällä 2013

Niinisalossa harrasteen kouluverkkaa.


Nyt en ole käynyt Vapulla ainakaan kuukauteen valmennuksissa. Olen ratsastellut sillä itsekin ja muuten puuhaillut sen kanssa. Kuten alussa kirjoitin, me ei tällä hetkellä treenata mitenkään vakavasti. Otetaan rennosti ja pidetään hauskaa yhdessä. Mennään ilman satulaa ja maastoillaan paljon. Kun tulee lunta, päästään laukkaamaan hankeen. Kesällä mennään järveen viilentymään ja laukkailemaan pellolle. Ajattelin myös, että heti kun pääsee taas maastoesteille (nyyh, siihen on pitkä aika..), voitaisiin mennä jollekin tunnille Vapun kanssa niitä pomppimaan. Niitä se rakastaa.
-Hanna


25. marraskuuta 2013

Viikon hevostelut

Viikko sitten sunnuntaina piti olla tallilla koulukisat, mutta silloin riehuneen myrskyn takia niitä ei voitu pitää vaan siirrettiin ne sitten itsenäisyyspäivälle. Tällä hetkellä ollaan Cupissa Carterin kanssa sijalla 5/24, mikä oli mulle aika yllätys! Kisoissa täytyykin nyt sitten oikeen tsempata, että saadaan vähintään tuo sija pidettyä ja toivottavasti myös noustua ylöspäin! Tän viikon estekisoissa hypätään C:n kanssa luokat 80 ja 90cm. 90cm täytyy puolustaa viime vuotista sennuhopeaa ja tavoitella totta kai sennukultaa. ;) Viime maanantaina hypättiin Carterin kanssa tunnilla vähän esteitä. Aloitettiin ihan pienestä ristikosta ympyrällä, jolle tehtiin muutamat "hypyt" ravista. Tän jälkeen alettiin mennä neljän tai viiden askeleen suhteutettua, ensin ravihyppy ja sitten laukasta hyppy. Tässä vaiheessa Carter otti vielä viisi askelta, mutta kun vaihdettiin suuntaa ja tultiin molemmat pystyt laukassa, saatiin molempiin neljä askelta. Neljällä askeleella tehtävä oli meille ehdottomasti helpompi ja vaivattomampi. :) Tehtiin tehtävä vielä pystyillä toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen tultiin pelkästään maneesin keskellä ollut okseri. Lopuksi tultiin okseri ensin vasemmassa kierroksessa ja sitten oikeassa, niin että tuohon väliin tehtiin itsepäätetty suunnanvaihto.  Carterin kanssa käännyttiin okserin jälkee vasemmalle ja tehtiin jonkinmoinen lävistäjä jolla vaihdettiin laukka ja jatkettiin toiselle pitkälle sivulle. Laukanvaihtoja on nykyään niin kiva tehdä, sillä ne sujuvat ongelmitta. Vielä vuosi sitten ne tuotti meille aika isoja ongelmia! Olin muutenkin tuntiin tosi tyytyväinen. Carter oli aika vetreä ja liikkui suht kivasti koko ajan, teki hyviä hyppyjä. Esteitä nostettiin koko ajan pari reikää isommiksi, mikä on myös mun mielestä välillä kiva, eikä niin että isketään heti se suurin mahdollinen korkeus eteen. Emme siis hypänneet mitään isoa, ehkä 80cm mutta kuitenkin.



Tälläisen Hööksin huovan ostin kaverilta, uutta kisoihin päälle! :)


Tiistaina menin tallille rauhassa koulun jälkeen. Yritin kuitenkin olla nopea jotta pääsisin kerrankin ajoissa kotiin jossa olinkin "jo" vähän ennen seitsemän. Ratsastin ensin itsekseni Carterilla hieman koulua maneesissa. Tehtiin siirtymisiä, ympyröitä ja vähän laukanvaihtoja. Lopussa C oli tosi kiva ja silloin olisi vasta voinut oikeastaan kunnolla aloittaa. Vähän hikikin kaverille tuli, taisi se siis jotain ihan tehdäkin. :)  Carterin jälkeen hoidin Vapun ja kävin ratsastamassa sen kevyesti ilman satulaa. Yleensä Vappu liikkuu niin paljon kivemmin ja rennommin ilman satulaa. Nytkin tamma liikkui innokkaasti ja mukavan pyöreästi. Keskiviikkona mulla alkoi koeviikko ja mulle tuo tarkoitti vapaapäivää koulusta. Ohjelmassa olikin sitten tallitöitä, Sulolla ratsastusta ja estevalmennus C:n kanssa. Tallille päästyäni laitoin Sulon kuntoon ja suunnaattiin maneesiin, jossa mentiin kevyesti ravia ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös laukkaa. Ennenhän olen hepalla vain kävellyt ja joskus ottanut vähän ravia. Ratsastuksen jälkeen käytiin tekemässä pieni kävelylenkki metsässä ja palattiin sitten tallille. Hoidin Sulon nopeasti pois, laitoin sille kylmäkääreet jalkoihin ja menin laittamaan Carteria kuntoon valmennusta varten. Hypättiin kahta erilaista sarjaa. Nyt en millään muista millaiset välit niissä oli, mutta kaikki esteet olivat pystyjä ja lävistäjällä oli yhden askeleen sarja ja pitkänsivun vieressä hieman pidempi. Hypättiin sarjoja sitten molemmista suunnista ja lopuksi yhdistettiin niistä kolmen sarjan "rata". Tehtävä oli tosi kiva ja sujuikin hyvin. Carter teki hyvin töitä ja sitä oli helppo ratsastaa, sillä se oli melko suora. :) Valmennuksen jälkeen siivoilin karsinoita ja hain yhden pappahepan sisälle, kunnes mun työt loppu kahdeksalta ja lähdin kotiin.

Pinkki talikko on mun suosikki!


Torstaina käytiin kaverin kanssa katsomassa Nälkäpeli Vihan liekit ja oli aivan mahtava. :) Matkianärheä odotellessa!

Amerikkalaista suklaakakkua kermavaahdolla ennen leffaa.

 
Perjantaina mulla oli illalla taas estevalmennus Carterin kanssa. Tällä viikolla onkin tullut hyvin treenattua esteitä! Mikäs sen kivempaa. :) Ennen valkkua hoidin kuitenkin Sulon ja Topin, siivosin karsinat ja kävin molempien kanssa ulkoilemassa. Topin kanssa käytiin metsässä kaveriporukalla ja Sulon vain taluttelin aikapulan vuoksi. Valmennuksessa harjoiteltiin miten paljon paino vaikuttaa hevoseen käännettäessä esimerkiksi esteelle. Tehtiin töitä ensin laukkapuomien ja sitten ristikon kanssa. Harjoitus sujui kivasti ja Carter pysyi jälleen hyvin suorana. Pari kertaa se punki vasemmassa kierroksessa voltilta tultaessa oikeaan reunaan ja muutaman kerran se ei malttanut odottaa normaalille ponnistuspaikalla vaan teki turhan suuren pompun pienelle esteelle, mutta saatiin nekin hyvin korjattua. :) Heppa on muutenkin ollut nyt viime aikoina aika kiva ratsastaa, ollaan sitten menty esteitä tai koulua.

Silloin kun piti laskea matikkaa, luin mm. Hobittia. Ihan pian tulee senkin toinen osa leffaan!




Sunnuntaina ratsastelin Carterin päivällä vähän kevyemmin. Eniten tosin tehtiin töitä laukassa kun innostuin treenaamaan laukanvaihtoja ja hyvin tuli suorat vaihdot joka kerta ja hepallakin oli hauskaa. :) Muuten en juuri vaatinut mitään ja ruuna oli ihan tyytyväinen rennompaan menoon. Loppupäivän olin talkoissa apuna. Mun piti tosin olla vain pari tuntia ja mennä sitten kotiin laskemaan matikkaa mutta toisin kävi. Siivousjuttuja oli kiva tehdä ja aika kului nopeasti tallilla. Illalla ehdin onneksi hieman laskea matikkaa ja nyt voin vain toivoa pääseväni läpi! Tämä viikko on koulussa rento, sillä huomenna mulla on vain psykologian tunti ja keskiviikkona espanjan pohja. Torstaina on espanjan koe, mikä onkin viimeinen ja sitten perjantaina alkaa taas uusi jakso hurjalla kahden tunnin päivällä. Tämän viikon jälkeen onkin kolme viikkoa, missä kaikissa on jotain normaalista poikkeavaa ja sitten on aika siirtyä joululomalle! :)
-Hanna

18. marraskuuta 2013

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

...niistä on meidän maastoretket tehty! Näin joskus, mutta onneksi ne ovat kuitenkin yleensä ihan rauhallisia. :) Tässä lähiaikoina oon taas maastoillut lähipuskissa aika paljon, välillä kahdella hevosella päivässä. Maastoilu onkin aivan huippua! Mulla on tällä hetkellä neljä hevosta, joilla voin metsässä seikkailla ja jokaisen kanssa on omat vaikeutensa ja mukavuutensa. Sulolla käyn aika usein ja tykkäänkin sillä maastoilusta paljon. Ollaan oltu kaikenmoisella säällä ja myös aivan pilkkopimeässä pelkän taskulampun valossa. Olen jo oppinut hepan tavat, tiedän milloin se yrittää syödä, mihin kohtaan polkua se ei vaan voi astua koska se on liian märkä, kuinka kapeasta puiden välistä me mahdutaan ilman että jäädään kiinni ja mitä ruuna mahdollisesti pelästyy ja hyppää johonkin ilmansuuntaan. Aika monta kertaa ollaankin sinkaistu eteen, ylös, sivulle tai taakse,meilkein mistä syystä tahansa. Vielä kertaakaan en ole pudonnut, vaikka tilaisuuksia on ollut. Voin ottaa Sulon kanssa maastoilessa täysin rennosti, mutta osaan jo varautua siihen milloin se saattaa "pelästyä" jotakin. Tallin katolta putoava lumi, pupu, kimppuun hyökänneet ampiaiset, tuulessa liehuva heinäpaalin muovi, jokin näkymätön ja kuulumaton hirviö puskassa ja mikä pahinta, toinen hevonen. Näitä mun rakas maastoilukaverini on pelästynyt enemmän ja vähemmän. Kun taas traktori, peurat, ukkonen, koirat.. Nämä on ihan okei. Osa nyt on aivan ymmärrettäviä, kuten nuo maa-ampparit jotka viime kesänä hyökkäsivät ja pistelivät. Siitäkin selvittiin kuitenkin varsin pienellä vahingolla.

Ennen julkaisematon kuva viime keväältä. :)



Carter on maastohevosistani varmin ja luotettavin. Se ei pienestä hätkähdä (yleensä), voin huoletta mennä ilman satulaa ja aivan pitkillä ohjilla, heppa pysyy pystyssä itse, vauhti on aina hyvin rauhallinen. Siihen lenkkiin mihin meillä menee esimerkiksi Sulon kanssa 10 minuuttia, saadaan C:n kanssa helposti kulumaan 20 minuuttia, jos en käske sitä kävelemään reippaasti. Yleensä en käske. Annan sen mennä aikalailla omaa vauhtiaan, pysähtyä välillä ja vain katsella maisemia ja nauttia. Carter ei kuitenkaan pääse niin monta kertaa viikossa metsään kuin olisi mielestäni kiva, joten miksi siis kiirehtiä turhaan kun voi mennä rauhassa? Yksi huvittava asia mitä se on pelästynyt, täytyy kertoa. Olin jälleen kerran ilman satulaa ja palaamassa jo tallille. Oli kesä ja polun vierellä kasvoi pitkiä horsmia ja ajattelin sitten napata yhdet kukkasen käteeni kun yletyin niihin hyvin. Kun kukan varsi katkesi ja kuului naps, Carter hyppäsi pelästyneenä toisella puolella olevaan puskaan. Samantien päästiin jatkamaan matkaa, sillä heppa huomasi ettei puskasta hyökkääkään mitään vaarallista. Heitin kukan pois ja naureskelin vain. Vuonna 2011 oltiin Messilässä ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa. Tuolloin en vielä itse voinut lähteä kisaamaan, mutta olin kisahoitajana C:lle. Kahtena iltana kisojen jälkeen käytiin sitten tutustumassa paikallisiin maastoihin, ilman satulaa totta kai. Korkea autotien ylittävä puinen silta ylittyi ongelmitta ja uusi metsä ei ollut jännittävä. Myös pieneen lampeen Carter meni rohkeasti ensimmäisenä. Yleensä hevonen käyttäytyykin varsin fiksusti, mutta välillä se yllättää ja muka pelästyy jotain aivan hassua.


Messilässä 2011, oli kivaa!



Vapulla olen parin vuoden aikana käynyt paljon maastoilemassa ja siitä heppa kyllä tykkää kovasti. Vappu on hieman kompura, tosin kivikossa se pysyy pystyssä mutta tasainen maa on aika paha. Siihen tyttö onkin joskus kellahtanut kyljelleen, itse en tosin ollut tuolloin selässä, mutta mukana todistamassa tapahtumaa. :D Yleensä Vappu on reipas eikä juuri pelleile. Kun aloin maastoilla Vapulla yksin, se teki pari kertaa niin että kääntyi vain yhtäkkiä kotiin päin ja lähti kovaa vauhtia kävelemään. Kun hepan sitten pysäytti ja käänsi ympäri, se jatkoi taas normaalisti matkaa. Nykyään se on jo tottunut siihen ettei mukana aina ole hevoskaveria ja kulkeekin hyvin myös yksin.

Kevään ihana kurakeli..


Neljän maastokaveri on Topi, jolla olen ratsastanut vasta viitisen kertaa. Itseasiassa tämä postaus on Topin ansiota. Idea maastoilusta tuli mieleen kun kaksi viikkoa sitten perjantaina sattui metsässä pieni välikohtaus.. Nyt naurattaa, silloin hieman mietitytti miten käy. Oltiin kaverini kanssa ensi kertaa vauvamaastossa viisi vuotiailla ruunapojilla. Kaikki oli mennyt hyvin ja pojat oli olleet rauhassa. Sitten se yllättäen tapahtui, ilman mitään varoitusta. En muista kuulleeni mitään ääntä enkä ainakaan nähnyt mitään erikoista. Topi taisikin ehkä vain vähän kompastua ja otti sitten yhden reippaamman askeleen, jota totta kai edellä mennyt Reino pelästyi ja sinkaisi vauhdilla eteen päin. Tästä innostuneena lähti munkin ratsuni reippaampaa, mutta sain sen pysähtymään ja pääsin seuraamaan toisen hepan rodeonäytöstä keskellä metsää. Parin ison pukin jälkeen R juoksi pitkin metsää yksinään, korvat hörössä ja häntä pystyssä. Topista olin hyvin ylpeä, sillä vaikka vauva oli hermostunut, se pysyi käynnissä tai seisoi suhteellisen kiltisti vaikka kaverilla oli vähän liian hauskaa. :D Oltiin jo soittamassa tallille, että täältä tulee varmaan pian yksi hevonen, mutta karkulainen pysyi kuitenkin metsässä. Seuraavaksi ajateltiin lähteä Topin kanssa kotiin ja toivoa Reinon seuraavan perässä. Onneksi näin ei tarvinnut tehdä, sillä lopulta heppa pysähtyi kaverinsa luokse ja saatiin se kiinni. Vähillä vahingoilla säästyttiin, sillä vain loimesta tuli käyttökelvoton. Ohjat olivat pysyneet hienosti kaulalla ja jalustimet lentäneet siististi satulan päälle. Huh, näin jälkeen päin tapahtuma on lähinnä naurattanut, mutta tuolloin oli aika jännät paikat, vaikka itse pysyin selässä koko ajan. :) Kaikkina muina kertoina kun olen Topin kanssa maastoillut, se on ollut oikein nätisti ja siitä onkin tullut jo yksi suosikki maastokavereistani. :)



Kaikenlaista on siis sattunut ja tapahtunut, mutta lähes poikkeuksetta maastossa on aina ollut kivaa. Ennen maastoilin usein yksin, mutta nykyään mulla on lähes aina seuraa. Porukassa maastoilu on yleensä kivempaa ja toki myös turvallisempaa. Vaikkakin porukalla tulee helpommin joukkohysteriaa kuin yksin, mutta toisaalta taas toisen hevosen seura voi myös rauhoittaa toista. Näiden neljän hepan lisäksi mulla on ollut myös muita maastokavereita vuosien varrella ja kaikkien kanssa on ollut hauskaa ja opettavaista. Jos ratsastus tai päivä muuten on mennyt huonosti, niin maastoilu yleensä piristää mielen. :)
-Hanna

15. marraskuuta 2013

Kuvapostaus: Lumian kätköistä

Sulon kanssa kävelyllä joku pimeä talvi-ilta noin vuosi sitten.

Joulutorttuja! Näitä saa taas pian. :)
Jouluherkkuja!


Uuden vuoden raketit.

Suosikki pizzaa joskus uuden vuoden aikaan.

Pallo talvella.

Talvista maisemaa tallimatkalta..

..ja tallilta.


Kesäinen Pallo, taisi olla viimeisiä ratsastuksia tällä kaverilla. :)
Juhannus tallilla.

Finnderby.


Niinisalossa jälleen.

Keravan kenttikset.

Kesämaisemaa tallilla.

Topi vauveli. :)
Maarianhaminassa.

Ratsastin kesällä pitkästä aikaa Elton-ponilla. :)


Kisoihin lähdössä!


Minetti-jäätelöä, hyvää oli. :)


Helsingissä kiertelyä Hevoset-stadikalla tapahtuman jälkeen.


Pari päivää ennen kenttiksiä!

Taas oon eksynyt koulun jälkeen kahvilaan..
Pakkausta kisoihin..


Vappu ja Niksula

Aamuinen Tukholma lokakuussa.


Ensilumi, joka satoi tänne noin kuukausi sitten.

HIHS ja Helsinki.

Leffailtaa ja Titanic.
Puhelimella kuvattuja kuvia noin vuoden ajalta. Paljon niitä on ja paljon olen niitä julkaissutkin postauksissa. Nyt yritin valita ennen julkaisemattomia parhaani mukaan kertomaan vuodestani jotain pientä. :)
-Hanna