Sivut

22. tammikuuta 2018

Carterin kuulumisia

Lunta on tosi kivasti tällä hetkellä ja kirpeät pakkaspäivät ovat tehneet maisemasta niin kauniin! Harmi vaan että maastoillessa jäätyy itse niin nopeasti.

Vuoden alun "erikoispostauksien" jälkeen ihan tavallisia kuulumia pitkästä aikaa. Onhan tässä joulun ja uuden vuoden jälkeen jo tapahtunutkin kaikkea! Carter voi tällä hetkellä hyvin ja vuosi on lähtenyt ihan onnistuneesti käyntiin. Ollaan treenailtu tavalliseen tapaan koulua sekä pidetty sopivasti vapaita maastoilun sekä taluttelujen merkeissä. Tällä hetkellä treenaillaan kahdestaan, satunnaisia kavereiden pitämiä "tunteja" lukuunottamatta, mutta jossain vaiheessa aletaan mahdollisesti käydä tunneilla ihan viikoittain. Tunnit ovat pyörineet uudella tallilla nyt muutaman viikon ja niitä hieman sivusta seurailleena vaikuttaa kyllä hyvältä ja suurelta muutokselta parempaan aikaisemmasta. Varsinaisia valmennuksi ei ole tällä hetkellä vaan C:n kanssa tunneilla aloittaessamme tulemme käymään perus ratsastuskoulutunneilla. Meillä on tietenkin tasoryhmät ja tulen toivottavsti mahtumaan mukaan samaan ryhmään kavereiden kanssa samalle tuntipaikalle kuin missä meillä oli valmennustunti monta vuotta. Paljon muutoksia, mutta suurin osa parempaan suuntaan. Rakkaasta paikasta tulee vielä hieno! Onhan se tietysti outoa kun tutut asiat muuttuu monien vuosien jälkeen, mutta siihen on vain totuttava ja ainakin itse odotan vain innolla mitä kaikkea tulee tapahtumaankaan esimerkiksi kesään mennessä.

Korvahuput ovat tallillamme tällä hetkellä selvästi muotia ja mekin menimme mukaan villitykseen. Todellissuudessa Carter ei hattua tarvitse, mutta käytän sitä toisinaan ihan vain ulkonäöllisestä syystä.
Tässä näkyy myös meidän toinen korvahuppu, kun innostuin ostamaan ihanan blingihatun! Jarin puomivalmennukseen laitoin etujalkoihin myös uudet suojat tukemaan, vaikka normaalissa treenissä en niitä käytäkään.

Vaikka sanoinkin ettemme ole käyneet tunneilla niin yhdessä valmennuksessa sentään olimme viime sunnuntaina, kun Jari kävi pitämässä puomi -ja estevalkkuja. Me osallistuimme puomeille, kun hevonenhan ei enää hyppää. Olen ollut Jarin valkussa viimeksi toukokuussa Roopen kanssa hyppäämässä joten olihan jo aikakin! Nämä valkut ovat aina niin hyviä, joka kerta saa hyödyllisiä neuvoja, tunnilla ei tarvitse stressata mitään ja samalla on hauskaa, vaikka tehdäänkin tosissaan. Teimme tunnillamme erilaisia puomilinjoja hakien tasaisuutta ja rentoutta, niin hevoselle kuin ratsastajalle. Itselläni onkin jokin uusi ongelma varinkin pidemmille puomisarjoille lähestyessä etten osaa vain olla. Vaikka hevonen tulisi hyvin ja oikealla askeleella, niin tulee jokin viime hetken paniikki ja otan joko ohjalla taakse tai ratsastan pohkeella eteen. Tämän tapahtuessa muutama metri ennen ensimmäistä puomia menee hevonenkin sekaisin ja sähellämme parin ensimmäisen yli vain yrittäen selviytyä. Viimeisen puomit pääsemme aina sitten kunnialla yli ja tajuan tekeväni virheen aina kun olen jo juuri tehnyt sen. Nytkin tulimme ensin hyvin, sitten sähläsin pari kertaa jonka jälkeen maltoin olla taas tekemättä ihmeellisyyksiä ja ei mitään ongelmaa.

Rakkain ♥

Nappasin tämän kuvan videolta, joten laatu sen mukainen. Tuoreita kuvia mulla ei ole tällä hetkellä ratsastuksesta ollenkaan.

Valitin tästä asiasta Jarille ja miten musta tuntuu puomia lähestyessä kuin siinä olisi suurikin este! Samoin tuntuu että sählään kauheasti ja meno näyttää kamalalta, mutta mun pitäisi unohtaa se koska todellisuudessa ongelmat eivät näkyneet päälle päin ja tiedostan kyllä itsekin että suurin ongelma on vain pään sisällä. Eiköhän se asia saada tästä kuitenkin treenillä kuntoon ja voin onneksi laittaa aina halutessani esimerkiksi yksittäisen puomin jota ylitän laukassa ja harjoittelen olemaan tekemättä tyhmiä paniikkiratkaisuja (mitään hätäähän ei oikeasti ole) ja löytämään vain hyvää rytmiä ja paikkaa. Jari tulee nyt jatkossa käymään useammin meitä valmentamassa joten kunnon puomitreenejä ainakin on luvassa. Vaikka meidän pääasiallinen laji yhdessä on nyt koulu, niin puomit ovat siihenkin hyvää harjoittelua sekä mielenvirkistystä hyppäämistä rakastavalle hevoselle ja tietenkin myös kuskille. Lisäksi meidän hieroja suositteli puomityöskentelyä jumpaksi hevosen selälle ja pepulle. Seuraava puomivalkku jää multa valitettavasti väliin Helsingin reissun takia, mutta nyt maanantaina pääsemme kokeilemaan Heiskasen Hannan kouluvalmennusta, mistä olen kyllä hyvin innoissani. Kiva päästä pitkästä aikaa kunnon kouluvalmennukseen!

Kävelyvapaan itselleen hommannut kenkäpuoli päiväkävelyllä.

Reppana kun rauhoittavat alkoivat vihdoin toimia. Tosin jos raspausvälineitä olisi taas näytetty olisi C luultavasti laittanut edelleen vastaan.

Hierojasta puheen ollen Carterilla on ollut nyt yhdellä viikolla taas hyvinvointiviikko, kun joulukuussa ensi kertaa käynyt hieroja kävi taas hoitamassa hepan. Mitään isompaa ei tälläkään kertaa löytynyt ja saatiin kehuja hevosen jo parempaan muuttuneesta ulkomuodosta sekä jälleen ohjeeksi treenata lihasköyhää selkää ja peppua. Harmi kun hankitreeniä ei nyt oikein pääse kunnolla tekemään kovan kuoren takia, mutta mäkiä ja epätasaista maastoa onneksi löytyy niiden puomien lisäksi. Kengittäjäkin poikkesi taas löymässä irtokengän kiinni, sillä jälleen kävellessämme maastossa C onnistui polkaisemaan yhden irti ja lähes täysin samassa kohtaa kuin viimeksi! Se hankkikin itselleen kävelyvapaan, sillä en halunnut kengättä ratsastaa. Jos kenkä olis pudonnut takajalasta niin olisin vielä voinut kokeilla miten heppa liikkuu, mutta kengän pudottua huonoimmasta etusesta en miettinyt vaihtoehtoja hetkeäkään. Mulla oli tuolloin hyvä treeni-into, mutta C:n hyvinvointi menee aina ykköseksi ja vajailla kengillä sen ei enää tarvitse juosta, sitä se on tehnyt elämänsä aikana ihan tarpeeksi.

Viime maaanantaina eläinlääkäri kävi katsomassa hepan hampaat ja kolmesta tutkittavasti C:llä oli parhaassa kunnossa. Vähän oli poskessa jälkeä ja normaalia kulumaa, mutta ikäisekseen hyvät hampaat. Raspaus ei ollutkaan niin yksinkertainen operaatio tämän lähes kaikkeen hyvin ja rennosti suhatutuvan hevosen kohdalla, vaan herra 17-vuotta käyttäytyi huonoiten. Ell kuitenkin totesi, että annetaan se seniorille anteeksi. Ensimmäinen ja viimeinen raspattava menivät sen suuremmitta ongelmitta, toiselle yksi rauhoittava oli juuri sopiva mutta jälkimmäinen ei meinannutkaan sitten enää  pystyssä pysyä. C:llä ei ollut tätä ongelmaa, sillä rauhoittavan jälkeen pelkkä suunkaan vedellä huuhtelu ei sopinut. Hetken yrityksen jälkeen laitettiin toinen rauhoittava ja kun senkin jälkeen laitettiin vielä vastaan oli kolmaskin piikki tarpeen. Avustimme kaverin kanssa ja kun muut pitelivät hevosten päätä pystyssä telineellä, me koitimme estää C:tä nostamasta pään kattoon. Vitsailinkin että kohta nukutetaan se toimenpiteeseen. Ja ei tosiaankaan neljäskään rauhoittava olisi ollut pahaksi! Kolmella saatiin homma kuitenkin hoidettua ja sen jälkeen hepalla menikin useampi tunti toipua. Muutaman tunnin jälkeen maneesissa kävellessämme ajattelin jo ettei se koskaan tokene normaaliksi, mutta iltaruuilla se oli jo niin hereillä että sai syötävää.

Sähköt huomattu!

Muuten emme ole onneksi *kop kop* tarvinneet eläinlääkäriä, vaikka Carter onnistuukin hankkimaan erikokoisia ja muotoisia reikiä melkeimpä viikoittain. Uusin tuli pari päivää sitten yöllä talliloimen alle lautaseen. Melkoinen mysteeri kolikonkoisen karvattoman laikun syntyminen on, sillä loimessahan ei ole jälkeäkään. Myöskin syksyllä huonon satulavyön aiheuttamat hiertymät ovat tehneet paluun. Onneksi näistäkin on vain karva lähtenyt, mutten kyllä tiedä mistä nyt kiikastaa. Huonoon satulavyöhönhän hankin heti karvan suojaksi ja hiertymät paranivat. Jokin aika sitten hankin uuden pehmeäreunaisen nahkavyön ja niin palasivat myös hiertymät, joten nyt ollaan taas jouduttu käyttämään karvaa. Yritä näitä nyt sitten ymmärtää! Uusin hauska juttu Carterilta ja sen tarhakaverilta oli karata. Ne lähtivät nauttimaan vapaudesta kaksi päivää peräkkäin, kahdesta eri tarhasta. Nyt viimein saimme hankittua tarvittavat sähkötarpeet, vaihdoimme tarhaa ja langat sekä sähköt kulkemaan. Hepat olivat kyllä silminnähden hyvin innoissaan ja onnessaan päästessään taas pihalle! Toivottavasti nyt myös pysyvät uudessa hienossa tarhassaan, jota voisin väittää nyt langat kireinä ja puutolppineen tallin kauneimmaksi.
-Hanna




12. tammikuuta 2018

2018 toivelista

Viime vuoden muistelupostausta seuraa luonnollisesti postaus tämän vuoden toiveista, haaveista ja tavoitteista. Näin vuoden alussa tämä vuosi tuntuu jälleen ihan uudelta mahdollisuudelta kaikkeen ja vaikka jotain suunnitelmiakin on, niin oikeasti kaikki on aikalailla kysmysmerkkiä vielä ja avoimin mielin mennään niin hevos -kuin muussakin elämässä. Millaisia tavoitteita/toiveita teillä on tälle vuodelle?

Vanha kuva kenttiksistä C:n kanssa, kouluradalta vaikkei koulukisoista kuitenkaan. :)
Osallistu koulukisoihin Carterilla
Haaveena on päästä tänä vuonna taas kilpailemaan ja koska Carterin kanssa emme hyppää, niin Kipaa on selattu jo potentiaalisia koulukisoja etsien. Viime syksynä ostettu ihana valkoinen kisahuopakin piti kaivaa samantien varastosta! Jos vain hevonen pysyy kunnossa ja kaikki menee kohdalleen, niin luultavasti pääsemme aloittamaan kisakauden helmikuussa harjoituskilpailuissa ja samalla katsastamaan meille ihan uuden kisapaikan. Kaikki peukut, varpaat ja kaviot pystyssä! Toiveena on sitten päästä starttaamaan harjoitus/1-tason kilpailuja hevosen mukaan.

Kotikisat Roopen kanssa 2016
Hyppää enemmän esteitä
Viime vuonna hyppäsin harmillisen vähän alkuvuotta ja kevättä lukuunottamatta, kesäkuun jälkeen taisin hypätä kerran. Näin vähän en ole hypännyt sitten ensimmäisen ratsastusvuoteni! Asiaan tietysti vaikuttaa paljon myös hevosostokseni, sillä jos Carterilla voisi hypätä, olisimme sitä toki tehneet. Toiveena olisikin päästä tänä vuonna hyppäämään, mutta katsotaan nyt miten se tässä muuttuneessa tilanteessa onnistuu. Jos jostain putkahtaisi lisää rahaa ja sopiva hevonen, niin kenttäkisoihin olisi tietysti taas päästävä, vaikka pieni rimakauhu taitaakin vaivata tällä hetkellä.

Syö terveellisemmin
Tämä taitaa olla joka vuosi listalla ja myös onnistua aina yhtä surkeasti. Nyt yritys on ainakin ollut hyvää ja olen syönyt vähemmän herkkuja, kun olen ollut itse niitä ostamatta. Okei, toissapäivänä kävimme tallilta Hesessä syömässä ja tilasin pitkästä aikaa ihanan tuplasuklaapirtelön..

Yksi Englannin työpaikan kilpahevosista, Hilly.
Lähde töihin ulkomaille
Edelleen haaveena lähteä ulkomaille töihin ja nyt löytää oikeasti niin kiva paikka jossa viihtyisi kauemminkin! Maatoiveina on jokin Euroopan maa, sillä vaikka uusien kokemusten etsiminen kauempaakin houkuttelee, niin oman hevosen on kuitenkin lähdettävä mukaan. Lähdetään yhdessä tai sitten ei ollenkaan. Nyt en ota mitään stressiä ja kiirettä paikan löytymisestä ja lähtemisestä vaan katsellaan ihan rauhassa ja tuleva paikka valitaan huolella.

Aktiivisempi blogi
Tänä vuonna yritän todella pitää blogin aktiivisena ja jaksaa, muistaa ja löytää aikaa kirjoitteluun, sillä pidän siitä kyllä samoin kun vaikka kuvien ottamisesta ja niiden jakamisesta. Kaikki postausideat ovat myös aina tervetulleita!

Käy enemmän lenkillä
Tähän vähän sama kuin terveellisesti syömiseen, eli ei aina onnistu niin hyvin. Viime vuonna kävin syksyllä ihan kivasti lenkillä, mutta sitkeän yskän iskettyä pariksi kuukaudeksi jäi sekin, kun käveleminenkin oli jo välillä haastavaa yskiessä. Nyt vihdoin tauti on kuitenkin menossa ohitse ja piakkoin voisi raahautua kenkille, edes vaikka kävellen alkuun, sillä jäinen maa ei kauheasti houkuttele juoksemaan ja katkomaan raajojaan!

Ihanasta Englannista lähdössä takaisin Suomeen viime elokuussa.

Matkusta uuteen maahan
Joka vuotinen haave näin matkailua rakastavalle! Tietysti joku vanhakin maa käy, kunhan vaan pääsisi reissuun. Viimeisimmät kolme vuotta tämä onkin totetutunut hyvin, kun viime vuonna uutena maana oli Englanti ja sitä edellisinä vuosina Kreikka ja Viro. Tietysti nyt hevosenomistajana matkabudjetti ei ole niin suuri (jos sitä on edes ollenkaan), mutta onneksi ulkomaille töihin lähteminen on tosiaankin yksi vaihtoehto.

Saarenmaan maastoissa Heidin, Martsun ja Luidorin kanssa.

Käy Saarenmaalla
Ihanalle Saarenmaalle olisi kiva tehdä edes viikonloppureissu keväämmällä, käydä moikkaamassa tuttuja hevosia sekä ratsastamassa huipuissa maastoissa. Tästä onkin ollut jo kaverin kanssa vähän puhetta ja toivottavasti saataisiin toteutumaan.

Lue enemmän
Tämäkin on vähän sama kuin terveellinen ruoka ja lenkkeily, paitsi että tästä tykkään enemmän! Ennen luin paljon, mutta nykyään aikaa ei vain tunnu olevan. Nyt yritänkin löytää edes viikoittain muutaman tunnun jolloin voin vain uppoutua kirjoihin. Paljon olisi kivoja kirjoja lukulistalla, joten nyt vaan lukemaan!
 
Älä osta mitään turhaa
Itselleni en juuri ostelekaan ja esimerkiksi mulla ei ole ollut kunnolla housuja pariin kuukauteen, kun en ole vain saanut ostettua! Ratsastushousuja joo löytyy, mutta niitä muita ei.. Pitäisi ehkä mennä kaupoille ja ostaa kun niitä oikeasti tarvitsee! Heppaselle shoppailen sitten melko huoletta turhaakin tavaraa ja siitä pitää kyllä koittaa päästä eroon. Yksi paha paikka on huhtikuun Hevosmessut, joihin menen nyt ensi kertaa hevosenomistajana joten houkutuksiakin on varmasti aiempaa enemmän.

Muutaman vuoden takainen kesäkuva ihanan Allun kanssa.
Opettele ratsastamaan paremmin 
Tämän kohdan luulisi onnistuvan edes vähän, kunhan vaan ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa!
-Hanna

7. tammikuuta 2018

Aika kiittää

Viime vuoden loppu ja tämän alku ovat olleet ihan hullun kiireisiä! Tämä postaus piti julkaista jo joskus viikko sitten, mutta vasta nyt ehdin istua kunnolla koneen ääreen ja käyttää aikaa blogiinkin. Tässäpä siis vihdoin pieni viime vuoden muistelupostaus. Eiköhän siis vain katsota vielä taaksepäin miten vuosi 2017 oikein menikään...

TAMMIKUU

Selailin vanhoja postauksia ja kalentereita sekä someja läpi ennen tätä postausta, mutta nyt täytyy sanoa etten löytänyt oikein mitään erikoista ja normaalista arjesta poikkeavaa viime tammikuusta. Silloin alkoi taas uusi vuosi ja mietinnät tulevaisuudesta ratsastuksen ja muutenkin elämän suhteen. Taisin myös alkaa etsiä uutta työpaikkaa ulkomailta ja sen myötä päättää keskittyä taas vain Roopella ratsastukseen kahden hevosen vaihtelun sijaan.



HELMIKUU

Helmikuusta normaalin heppailun lisäksi mieleen jäi ihana viikonloppu kavereiden kanssa Lahdessa, joilloin kävimme samalla myös hiihdon MM-kisoissa. Teimme myös Vapun kanssa pakkasmaaston eräänä kauniina aamuna ja näihin aikoihin lopetin myös Sirun vuokraamisen.



MAALISKUU

Maaliskuussa sain uuden vanhan ponikaverin kesäkuuhun asti, kun aloin ratsastaa Eltonilla useamman kerran viikossa. Hauskaa poniaikaa! Teimme yhdessä paljon kaikkea maastoreissuista kouluvalmennuksiin. 


HUHTIKUU

Huhtikuussa lopetimme kisauramme Roopen kanssa onnistuneeseen 80cm rataan kotona ja saimme sinisen ruusukkeen tulessamme toisiksi. Hieman oli haikeat tunnelmat, sillä kaikista meidän ongelmista huolimatta poni oli pop ja opetti paljon. ♥  Huhtikuussa oli tietysti myös yksi vuoden odotetuimmista viikonlopuista, eli Tampereen Hevosmessut, joilla kului taas perinteisesti koko viikonloppu.



TOUKOKUU

Toukokuussa kävin taas pitkästä aikaa kisoissa hoitajan hommissa, kun kiersimme Sissin kanssa este -ja kenttäkilpailuja. Kyllä siinä muiden maastoratoja seuratessa nousi melkoinen kisakuume taas itsellekin.. 



KESÄKUU

Kesäkuussa pääsin toteuttamaan yhden pitkäaikaisen unelmani kun lähdin hevostöihin Englantiin. Reilut kaksi kuukautta saivat rakastumaan tuohon maahan ja toiveena olisikin vielä palata sinne töihin. Paljon hyviä ja huonojakin hetkiä, seikkailuja, uusia ihmisiä, kivoja hevosia, elämää vanhassa kartanossa, yksinäisyyttä, iloa, surua ja naurua, hetkeäkään en kuitenkaan kadu lähteneeni. Kesäkuun alussa päättyi myös yhteinen taival Roopen kanssa ja lopetin myös Eltonilla ratsastuksen.



HEINÄKUU

Heinäkuussa pääsin seikkailemaan useaan otteeseen kaupungissa, mistä olen haaveillut kauan, Lontoossa. Koko kesän aikana vietin Lontoossa yhteensä viikon päivät, pari kertaa vietin siellä yönkin, juoksin paikasta toiseen jalat kipeinä ja olin valmis muuttamaan kaupunkiin vaikka heti. Oikeastaan parasta aikaa mun kesässä oli nuo vapaat ja Lontoon reissut!



ELOKUU

Elokuussa palasin Suomeen, mikä oli toisaalta ihanaa ja toisaalta harmi. Työpaikkani ei ollut sellainen jossa olisin halunnut jatkaa pidempään vaikka mulla siellä paikka olisikin ollut. Toiveena oli palata Englantiin vielä syksyksi vähintään, mutta lopulta jäin Suomeen. Elokuussa juhlittiin hyvän ystäväni häitä sekä teimme kesän lopetukseksi ihanan viikonloppureissun Saarenmaalle


SYYSKUU

Syyskuussa olin päättänyt jäädä Suomeen ainakin vuoden vaihteeseen asti ja palailin hiljalleen taas ratsastamaan sekä valmennuksiin. Kiipesin myös pitkästä pitkästä aikaa Carterin selkään ja aloin pyöritellä mielessäni taas ajatusta hevosen ostosta myöhemmin. 


LOKAKUU

Lokakuussa jo jonkun aikaa aavisteltu asia toteutui ja yli yhdeksän vuotta toisena kotina toiminut talli ilmoitti lopettavansa vuoden vaihtuessa. Melko sekavin fiiliksin mentiin jonkin aikaa ja lopulta olin mm. hevosen omistaja


MARRASKUU

Marraskuussa sain opinnot valmiiksi ja nyt olen virallisesti matkailuvirkailija. Ehkä sitäkin pääsee vielä jatkossa hyödyntämään!

JOULUKUU 

Joulukuussa vietimme ihanan itsenäisyyspäivän kavereiden kesken, eikä joulussakaan ollut valittamista. Ratsastin myös pitkästä aikaa Roopella iltatreenit kangilla ja poni oli niin ihana! En tiedä tulenko enää nousemaan sen selkään, joten hyvin menneeseen ratsastukseen on hyvä lopettaa. Joulukuu oli myös tallin viimeinen kuukausi ja oli hieman hurjaakin miten nopeasti kuukaudet olivat lopulta menneet, vuosi vaihtui ja uusi aika alkoi. Mulla olisi entisestä tallista paljonkin sanottavaa hyvässä ja pahassa ja olikin tarkoitus kirjoitella ihan erillinen postaus. Päädyin kuitenkin vain sanomaan, että olen kiitollinen kaikista ihmisistä, hevosista ja ihanista muistoista mitä näihin 9,5 vuoteen on mahtunut, sain paljon enemmän kun alussa uskalsin edes toivoa. Nyt kaiken oli aika muuttua ja vaikka joltain osin tuntuu haikealta, sillä tallista tuli aikoinaan nopeasti toinen koti ja tutustuin suurimpaan osaan nykyisistä parhaista ystävistäni, niin muutos oli myös hyvin kaivattua. Nyt vain toivotaan että kaikki lähtee sujumaan hyvin ja oikeaan suuntaan. Onneksi paikkaan tuli uusi yrittäjä, saimme jäädä hevosen kanssa talliin ja suurilta osin samat ihmisetkin pysyy. Kiitos JT. ♥

Loppuun vielä muutamat kuvat vuosien varrelta ♥ Tässä yksi rakkaimmista tuntemistani hevosista, Sulo.

Eltonin kanssa Ylänteen Akin estevalmennuksessa ponin ollessa vielä tuntiponi.

Vajaan puolen vuoden hoito/liikutusheppani symppis-Pallo.

Ihanan ärsyttävä Ciao!

Halihetki suloisen Röllin kanssa treenien päätteeksi.

Carter joskus vuosia sitten kesällä. Taisi olla kuuma päivä!

Sulosta piti laittaa toinenkin kuva, voikun tuokin hevonen olisi vielä täällä!
Poniratsastusta Ragelalla, kun kävin vielä valmennusten lisäksi ratsastuskoulutunneilla.


HYVÄÄ VUOTTA 2018!

-Hanna

25. joulukuuta 2017

HYVÄÄ JOULUA

Kyllä tässä säässä kelpasi ulkoilla!

Hyvää joulua kaikille myös täällä blogin puolella näin joulupäivän iltana! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava joulunaika, mulla ainakin on. Joulu tuli periaatteessa jo aatonaattona, kun näin mun kolme hyvää ystävää pitkästä aikaa kaikki samaan aikaan. Tutustuimme pari vuotta sitten Virossa ja olemme harmillisesti asuneet vain hetken suurin osa samalla seudulla, mutta yleensä eripuolilla Suomea tai joku myös ulkomailla. Olemme nähneet toisiamme eri kokoonpanoilla, mutta oikeasti aika harvoin kaikki yhdessä, niin nyt oli ihanaa saada koko kaveriporukka kasaan. Kävimme tallilla ja pääsin esittelemään paremmin Carterin sekä kävimmekin tekemässä maastoretken märkien rättien sataessa taivaalta ja meidän ainoa ei-heppatyttö pääsi C:n kyytiin. Vaihdettiin kuulumisia syksyn ajalta, naurettiin, suunniteltiin tulevia yhteisiä seikkailuja ja käytiin syömässä masut täyteen hyvää ruokaa.


Niin kiitollinen näistä ihmisistä, hevosista sekä kaikista hyvistä muistoista mitä tältä tallilta on saanut. ♥
Aattoaamuna olin jalkeilla jo kuudelta, kun menimme Ainon kanssa tästä tunnin päästä tekemään meidän molempien ensimmäisen jouluaaton tallivuoron. Saatiin vähän apua muiltakin, oikeastaan kaikki olivat hyvällä tuulella ja tonttuhattuja heilui siellä täällä. Yhdeksältä lähdimme isolla porukalla perinteiselle jouluratsastukselle ja sään suosiessa suuntasimme metsään. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja maisema oli valkoinen. Niin hieno sää tuntui jopa hieman oudolta, sillä muutama viime joulu ovat olleet kaikkea muuta kuin valkeita. Esimerkiksi viime vuonna maastoilimme vesisateessa jäisiä polkuja pitkin. Maaston jälkeen poikkesimme vielä maneesissa seuraamassa hoitajien jouluratsastusta, kunnes veimme viimeiset hevoset talliin ja jatkoimme töitämme puoleen päivään asti. Silloin oli vuorossa toinen tallimme perinne, joulurauhanjulistus. Kuten monta vuotta aikaisemminkin, myös nyt kaikki kokoontuivat talliin kuuntelemaan radiosta joulurauhanjulistuksen. Yleensä samalla on myös palkittu vuoden menestyjiä, luettu muutama runo ja jaettu lahjoja. Tälläkin kertaa tapahtuma eteni lähes tuttua kaavaa, lisänä vain hieman muistelmia tallin menneisyydestä ja melko haikeissa tunnelmissa sillä tallin toiminta loppuu vuoden vaihtuessa. Toivottavasti kivoja jouluperinteitä syntyy myös uudessa tallissa ja joulut säilyvät yhtä ihanina.




Loppujen hevosten saatuaan ruokansa heitin vielä Carterin loppu päiväksi ulos nauttimaan ihanasta säästä. Kotona joulumme oli varsin perinteinen ruokineen, torttujen leipomisineen sekä lahjojen avaamisineen. Illalla menimme vielä tallikaveriporukkamme kanssa joulukirkkoon hakemaan lisää joulutunnelmaa kuuntelemalla samaa kuoroa kuin olimme viime vuonnakin. Tänään lähdin tallille nukuttuani pitkään ja olimme sopineet kaverin kanssa menevämme maastoilemaan tielle. Sää suosi jälleen upean talvisena vaikka aurinko pysyttelikin pilvien takana. Muka hurjista postilaatikoista ja pienistä poneista selvittiin kunnialla ohitse ja reissu oli varsin mukava hyvässä seurassa ja tietysti parhaiden hevosten kanssa. Carterkin vietti muutaman päivän rennon joululoman, mutta huomenna palaillaan taasen töiden pariin. Lisäksi meillä on tarkoituksena juhlia vielä tallikavereiden kesken lisää joulua mitenkäs muutenkaan kuin syömällä.
-Hanna

21. joulukuuta 2017

Kolme yötä jouluun on

1.

Ihana Aino kävi kuvailemassa meitä Carterin kanssa tässä pari päivää sitten ja näistä tuli kyllä niin kivoja! Vähän pelättiin vesisateen pilaavan meidän kuvaukset, mutta onneksi sää pysyi hyvänä vielä päivällä ja heppakin saatiin lopulta poseeraamaan useamman kuvan verran. En jotenkin millään käsitä että jouluun on vain pari hassua päivää! Maailman paras joululahja saapui kuitenkin pari kuukautta etuajassa. (En voi myöskään uskoa omistaneeni Carterin jo sen ajan ja välillä oikein havahdun tajuamaan, että tämä on todella totta!) Oletteko te ottaneet joulukuvia hevostenne kanssa? Jos, niin linkatkaa postaus vaikka kommentteihin että pääsen katsomaan!
-Hanna
Mikä on suosikkikuvasi? :)

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.